Lukijat kysyvät

Oliko Nooan päivien vedenpaisumus tosiaan maailmanlaajuinen?

Vedenpaisumus tapahtui Nooan elinaikana yli 4000 vuotta sitten. Siitä pelastuneita silminnäkijöitä ei ole elossa, mutta meidän päiviimme on säilynyt kirjallinen selostus, jonka mukaan tulvavedet peittivät alleen korkeimmankin senaikaisen vuoren.

Tuossa historiallisessa kertomuksessa sanotaan: ”Vedenpaisumusta jatkui maan päällä neljäkymmentä päivää – – Ja vedet hautasivat maan alleen niin suuressa määrin, että kaikki korkeat vuoret, jotka olivat koko taivaan alla, peittyivät. Vedet hautasivat ne alleen jopa viidentoista kyynärän [6,5 metrin] syvyyteen, ja vuoret peittyivät.” (1. Mooseksen kirja 7:17–20.)

Jotkut saattavat pohtia, onko kertomus koko maan peittäneestä tulvasta myytti tai onko tapahtumia ainakin liioiteltu. Näin ei suinkaan ole. Jossain mielessä maa on yhä tulvan vallassa. Merivesi peittää noin 71 prosenttia maan pinta-alasta, joten tulvavedet ovat todellisuudessa edelleen täällä. Lisäksi jos napaseutujen ja muiden alueiden jäätiköt sulaisivat, merenpinta kohoaisi niin että muun muassa New York ja Tokio jäisivät veden alle.

Yhdysvaltojen luoteisosan pinnanmuodostusta tutkineet geologit uskovat, että tuota seutua on muinoin huuhtonut jopa satakunta tuhotulvaa. Arvioiden mukaan erään tulvan aikana alueen hukutti alleen 600 metriä korkea vesimassa, joka eteni yli sadan kilometrin tuntivauhtia. Vettä saattoi olla kaksituhatta kuutiokilometriä, jolloin se olisi painanut yli kaksi biljoonaa tonnia. Vastaavanlaiset havainnot ovat saaneet monet muutkin tutkijat pitämään menneisyydessä tapahtunutta maailmanlaajuista tulvaa varteenotettavana mahdollisuutena.

Ne jotka uskovat, että Raamattu on Jumalan sana, eivät kuitenkaan pidä maailmanlaajuista vedenpaisumusta vain mahdollisuutena, vaan tosiasiana. Jeesus sanoi Jumalalle: ”Sinun sanasi on totuus.” (Johannes 17:17.) Apostoli Paavali kirjoitti Jumalan tahdon olevan, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen” (1. Timoteukselle 2:3, 4). Miten Paavali olisi voinut opettaa Jeesuksen seuraajille totuuden, jos Jumalan sana sisältäisi myyttejä?

Jeesus ei uskonut ainoastaan, että vedenpaisumus tapahtui, vaan myös, että se oli maailmanlaajuinen. Läsnäoloaan ja tämän asiainjärjestelmän loppua koskevassa suuressa profetiassaan hän vertasi tulevia tapahtumia Nooan ajan tapahtumiin. (Matteus 24:37–39.) Myös apostoli Pietari kirjoitti Nooan päivien vedenpaisumuksesta: ”Niillä keinoin silloinen maailma kärsi tuhon, kun se hukutettiin vedellä.” (2. Pietarin kirje 3:6.)

Jos Nooa olisi taruhenkilö ja vedenpaisumus pelkkä myytti, Pietarin ja Jeesuksen varoituksilla viimeisinä päivinä eläville ihmisille ei olisi mitään merkitystä. Ne eivät toimisi varoituksina vaan johtaisivat ihmisiä harhaan ja vaarantaisivat heidän mahdollisuutensa säilyä elossa ahdistuksesta, joka on vieläkin suurempi kuin Nooan ajan vedenpaisumus. (2. Pietarin kirje 3:1–7.)

Itse Jumala sanoi puhuessaan armosta, jota hän osoittaa kansalleen jatkuvasti: ”Niin kuin olen vannonut, etteivät Nooan vedet varmasti enää tulvi yli maan, niin olen vannonut, etten ole närkästyvä sinuun enkä nuhteleva sinua.” Jumala osoittaa rakkaudellista huomaavaisuutta häneen luottaville yhtä varmasti kuin Nooan ajan vedenpaisumus hautasi maan alleen. (Jesaja 54:9.)