Onko sillä väliä miten palvomme Jumalaa?

”USKONNOLLISUUS on juurtunut syvälle ihmisluontoon.” Näin sanoo professori Alister Hardy kirjassa The Spiritual Nature of Man. Tätä päätelmää näyttää tukevan eräs hiljattain tehty tutkimus, jonka mukaan noin 86 prosenttia maailman väestöstä tunnustaa jotakin uskontoa.

Tutkimuksessa ilmeni myös, että nämä uskovat jakautuvat 19 suuren uskontokunnan kesken ja että kristityiksi tunnustautuvia kuuluu peräti 37000 kirkkokuntaan. Saako tämä sinut pohtimaan, hyväksyykö Jumala kaikki uskonnot? Onko sillä todellisuudessa väliä, miten palvomme häntä?

Emme luonnollisestikaan voi ratkaista näin tärkeää kysymystä vain sen perusteella, miltä meistä itsestämme tuntuu. Meidän on saatava selville Jumalan näkökanta, minkä vuoksi meidän tulisi kääntyä Jumalan sanan, Raamatun, puoleen. Itse Jeesus Kristus sanoi rukouksessa Jumalalle: ”Sinun sanasi on totuus.” (Johannes 17:17.) Lisäksi uskollinen apostoli Paavali vakuutti: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen.” (2. Timoteukselle 3:16.)

Raamattu osoittaa, että Jumala ei hyväksy kaikkia uskontoja. Se sisältää historiallisia esimerkkejä sekä sellaisesta palvonnasta, jonka Jumala hyväksyi, että sellaisesta, jonka hän tuomitsi. Näiden esimerkkien huolellinen tarkastelu paljastaa, mitä meidän on tehtävä ja mitä vältettävä, jotta palvontamme miellyttäisi Jumalaa.

Muinainen esimerkki

Jehova Jumala antoi profeetta Mooseksen kautta israelilaisille lakeja, jotka opettivat heille, miten Jumalaa voi palvoa hyväksyttävällä tavalla. Kun he noudattivat tuon lakikokoelman eli niin sanotun Mooseksen lain vaatimuksia, Jumala hyväksyi heidät omaksi kansakseen ja siunasi heitä. (2. Mooseksen kirja 19:5, 6.) Jumalan suosiosta huolimatta Israelin kansa ei pitänyt kiinni palvonnasta, jonka hän hyväksyi. Kerran toisensa jälkeen he käänsivät selkänsä Jehovalle ja alkoivat noudattaa ympärillään asuvien ihmisten uskonnollisia tapoja.

Profeettojen Hesekielin ja Jeremian päivinä 600-luvulla eaa. monet israelilaiset olivat vastoin Jumalan lakia läheisesti tekemisissä ympäröivien kansojen kanssa. Kun israelilaiset omaksuivat niiden tapoja ja osallistuivat niiden juhliin, he harjoittivat sekauskontoa. Monet sanoivat: ”Tulkaamme sellaisiksi kuin kansakunnat, kuin maiden suvut, palvelemalla puuta ja kiveä.” (Hesekiel 20:32; Jeremia 2:28.) He väittivät palvovansa Jehova Jumalaa, mutta samanaikaisesti he palvelivat ”saastaisia epäjumalia” ja jopa uhrasivat niille poikiaan (Hesekiel 23:37–39; Jeremia 19:3–5).

Arkeologit kutsuvat tällaista palvontamuotoa synkretismiksi, joka merkitsee erilaisten uskontojen sekoittumaa, tai vain kansanuskonnoksi. Monet ajattelevat, että nykyisessä moniarvoisessa yhteiskunnassa täytyy olla avarakatseinen niin uskonnon kuin kaikkien muidenkin asioiden suhteen. Siksi Jumalaa voi heidän mielestään palvoa niin kuin parhaaksi katsoo. Pitääkö tämä tosiaan paikkansa? Onko kyse vain suvaitsevaisuudesta? Tarkastellaanpa uskottomien israelilaisten harjoittamaa uskontoa sekä siitä koituneita seurauksia.

 Israelin sekauskonto

Israelin sekauskonnon keskuksina toimivat eri puolilla maata sijaitsevat ”uhrikukkulat” eli palvontapaikat, joissa oli alttareita, suitsutusjalustoja, pyhiä kivipatsaita ja pyhiä paaluja, ilmeisesti puusta tehtyjä kanaanilaisen hedelmällisyyden jumalattaren Aseran symboleja. Juudassa oli useita tällaisia paikkoja. 2. Kuninkaiden kirjan 23:5, 8:ssa mainitaan ”uhrikukkulat Juudan kaupungeissa ja Jerusalemin ympäristössä – – Gebasta [pohjoisrajalta] Beersebaan [etelärajalle] asti”.

Uhrikukkuloilla israelilaiset ”suitsuttivat uhrisavua Baalille, auringolle ja kuulle ja eläinradan tähdistöille ja kaikelle taivaiden armeijalle”. Heillä oli ”miespuolisten temppeliprostituoitujen taloja – – Jehovan huoneessa”, ja he uhrasivat lapsiaan ”tulen läpi Molekille”. (2. Kuninkaiden kirja 23:4–10.)

Arkeologit ovat löytäneet sadoittain pieniä terrakottapatsaita Jerusalemista ja Juudasta, suurimmaksi osaksi asuintalojen raunioista. Useimmat kuvaavat alastomia naisia, joilla on liioitellut rinnat. Tutkijat samaistavat patsaat hedelmällisyyden jumalattariin Astoretiin ja Aseraan, ja niiden uskotaan olleen ”taikakaluja hedelmöitymisen ja synnyttämisen edistämiseksi”.

Miten israelilaiset suhtautuivat sekauskonnon keskuksiin? Jerusalemin heprealaisen yliopiston professori Ephraim Stern mainitsee, että monet uhrikukkuloista oli luultavasti ”vihitty Jahvelle” eli Jehovalle. Kaivausalueilta löydetyt piirtokirjoitukset näyttävät tukevan tätä ajatusta. Eräässä sanotaan: ”Siunaan sinua Samarian Jahven ja hänen aseransa kautta.” Toisessa lukee: ”Siunaan sinua Temanin Jahven ja hänen aseransa kautta.”

Nämä esimerkit osoittavat, miten israelilaiset sekoittivat Jehova Jumalan puhtaaseen palvontaan pakanakansojen häpeällisiä tapoja. Tällaiset myönnytykset johtivat moraalin rappeutumiseen ja hengelliseen pimeyteen. Mitä mieltä Jumala oli sekauskonnosta?

Jumalan suhtautuminen sekauskontoon

Jumala ilmaisi olevansa syvästi närkästynyt israelilaisten turmeltuneen palvonnan vuoksi, kun hän sanoi profeettansa Hesekielin välityksellä: ”Kaikilta asuinpaikoiltanne hävitetään kaupungit, ja uhrikukkulatkin autioitetaan, jotta ne jäisivät hävitetyiksi ja alttarinne jäisivät autioiksi ja ne murskattaisiin ja saastaisista epäjumalistanne tehtäisiin loppu ja suitsutusjalustanne kaadettaisiin ja työnne pyyhkäistäisiin pois.” (Hesekiel 6:6.) Jehova selvästikin tuomitsi tuollaisen palvonnan ja hylkäsi sen.

 Jehova Jumala ennusti, miten hävitys tapahtuisi: ”Minä lähetän viestin – – Babylonin kuninkaalle Nebukadressarille, palvelijalleni, ja tuon heidät tätä maata vastaan ja sen asukkaita vastaan ja kaikkia näitä ympärillä olevia kansakuntia vastaan ja vihin heidät tuhon omiksi – – Ja koko tämän maan täytyy tulla hävitetyksi paikaksi.” (Jeremia 25:9–11.) Näiden sanojen mukaisesti babylonialaiset tulivat Jerusalemia vastaan vuonna 607 eaa. ja tuhosivat kokonaan tuon kaupungin temppeleineen.

Aiemmin lainattu professori Stern toteaa, että Jerusalemin tuhoon liittyvät arkeologiset jäännökset ”heijastavat selvästi Raamatun mainintoja (2. Kuninkaiden kirja 25:8; 2. Aikakirja 36:18, 19) rakennusten ja muurien tuhoamisesta, polttamisesta ja hajottamisesta”. Hän lisää: ”Arkeologiset todisteet Jerusalemin historian tästä vaiheesta – – kuuluvat vaikuttavimpiin, mitä raamatullisilta paikoilta on löydetty.”

Opetus meille

Voimme oppia tästä ennen kaikkea sen, että Jumala ei hyväksy palvontaa, jossa Raamatun opetukset pyritään sekoittamaan muiden uskontojen opinkappaleisiin, perinteisiin tai rituaaleihin. Apostoli Paavali selvästikin oppi tämän tosiasian. Hänet kasvatettiin juutalaiseksi fariseukseksi, ja hän sai opetusta tuon lahkon laintulkinnasta. Kuinka hän menetteli ymmärrettyään lopulta, että Jeesus oli luvattu Messias? Paavali sanoi: ”Niitä asioita, jotka olivat minulle voittoja, olen pitänyt tappiona Kristuksen vuoksi.” Hän hylkäsi aiemmat tapansa, ja hänestä tuli innokas Kristuksen seuraaja. (Filippiläisille 3:5–7.)

Paavali matkusti paljon lähetystyössä, joten hän oli hyvin perillä monenlaisten ihmisten uskonnollisista tavoista ja filosofisista pohdinnoista. Hän kirjoittikin Korintin kristityille: ”Mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä? Edelleen, miten sopivat yhteen Kristus ja Belial? Tai mitä osuutta uskollisella on ei-uskovan kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? – – ’Lähtekää siksi ulos heidän keskuudestaan ja erottautukaa’, sanoo Jehova, ’ja lakatkaa koskemasta epäpuhtaaseen’; ’ja minä otan teidät vastaan.’” (2. Korinttilaisille 6:14–17.)

Koska Jumala on kiinnostunut siitä, miten palvomme häntä, meidän olisi hyvä miettiä seuraavia kysymyksiä: Millainen palvonta miellyttää Jumalaa? Miten voin päästä lähelle häntä? Entä mitä voin tehdä, jotta Jumala hyväksyisi palvontani?

Jehovan todistajat auttavat sinua mielellään saamaan vastaukset näihin ja muihin raamatullisiin kysymyksiin. Voit ottaa yhteyttä Jehovan todistajiin, jotka kokoontuvat paikallisella valtakunnansalilla, tai kirjoittaa tämän lehden julkaisijoille. Sinulle voidaan järjestää ilmainen raamatuntutkistelu haluamassasi paikassa sinulle sopivaan aikaan.

[Kuva s. 10]

Muinainen epäjumalanpalvontaan omistettu paikka Tel Aradissa Israelissa

[Lähdemerkintä]

Garo Nalbandian

[Kuva s. 10]

Muinaisen juudan asuintaloista löytyneitä Astoretin pienoispatsaita

[Lähdemerkintä]

Photograph © Israel Museum, Jerusalem; courtesy of Israel Antiquities Authority