Vesi joka pulppuaa välittämään ikuista elämää

”Joka juo sitä vettä, jota minä annan hänelle, sen ei tule ikinä jano, vaan se vesi, jota annan hänelle, tulee hänessä vesilähteeksi, joka pulppuaa välittämään ikuista elämää.” (JOHANNES 4:14)

 ”YHTÄKKIÄ kuun reunan takaa – – tulee esiin säihkyvä, sinivalkoinen jalokivi, valoisa, herkkä, taivaansininen pallo, jota hitaasti pyörteilevät valkoiset harsot koristavat pitsin tavoin ja joka vähitellen nousee kuin pieni helmi läpitunkemattoman mustassa arvoitusten meressä.” (Astronautti Edgar Mitchellin kuvaus maapallosta avaruudesta katsottuna.)

Mikä tekee planeetastamme niin säihkyvänvärisen, että astronautti puhkesi kuvailemaan sitä runollisesti? Vesi, joka peittää lähes kolme neljäsosaa maapallon pinnasta. Sen lisäksi että vesi kaunistaa planeettaamme, se ylläpitää täällä olevaa elämää. Noin 65 prosenttia ihmisruumiista onkin vettä. Encyclopædia Britannica sanoo vedestä: ”Se on elämälle välttämätöntä, ja sillä on osansa käytännöllisesti katsoen kaikissa prosesseissa, joita esiintyy kasveissa ja eläimissä.”

Tehokkaasti toimivan kiertokulun ansiosta maapallon vesivaroja ei koskaan tarvitse täydentää. ”Melkein jokainen käyttämämme vesipisara kulkeutuu meriin”, selitetään tietosanakirjassa The World Book Encyclopedia. ”Niistä vesi haihtuu auringon vaikutuksesta. Sitten se lankeaa takaisin maahan sateena. Vesi käytetään aina vain uudelleen, eikä sitä koskaan käytetä loppuun.” Tätä huomattavaa tapahtumasarjaa kuvailtiin Raamatussa noin 3000 vuotta sitten seuraavin sanoin: ”Kaikki talvipurot lähtevät virtaamaan mereen, silti ei meri ole täynnä. Siihen paikkaan, josta talvipurot lähtevät, sinne ne palaavat lähteäkseen jälleen.” Veden kiertokulku maapallolla on todellinen luomakunnan ihme! (Saarnaaja 1:7.)

Kun otetaan huomioon, miten tärkeää vesi on elämälle ja miten ihmeellisellä tavalla sen saanti on varmistettu, ei pitäisi olla lainkaan yllättävää, että vesi mainitaan Raamatussa yli 700 kertaa. Koska vedellä on ainutlaatuisia ominaisuuksia – erityisesti koska se puhdistaa tehokkaasti ja ylläpitää elämää – sillä kuvataan Raamatussa usein hengellisiä asioita (Jesaja 58:11; Johannes 4:14).

Raamatun puhdistava voima

Israelilaiset peseytyivät vedellä säännöllisesti, minkä vuoksi he olivat fyysisesti huomattavan puhtaita. Heillä oli esimerkiksi tapana pestä jalkansa, kun he menivät sisälle aterioimaan (Luukas 7:44). Sen lisäksi että israelilaiset pitivät puhtaina ruumiinsa ja sen mitä he omistivat, he käyttivät vettä pysyäkseen puhtaina palvontamenojen kannalta. Tabernaakkelissa palvelevien pappien täytyi pestä itsensä ja vaatteensa usein (2. Mooseksen kirja 30:18–21). Myöhemmin Salomo teki Jerusalemin temppeliin kuparisen ”valetun meren”, jossa oli tavallisesti yli 44000 litraa vettä – riittävästi Jumalan laissa olevien puhtausvaatimusten täyttämiseksi (2. Aikakirja 4:2, 6). Mitä merkitystä tällaisella veden käytöllä on nykyajan kristityille?

Apostoli Paavali selitti, että Jeesus oli puhdistanut kristillisen seurakunnan ”vedellä pesten sanan avulla”. Samoin kuin vesi puhdistaa kirjaimellisesti, Jumalan sanan totuudella on voimaa tehdä moraalisesti ja hengellisesti puhtaaksi. Tämän puhdistamisen jälkeen Kristuksen opetuslapset ovat ”pyhiä ja moitteettomia”. (Efesolaisille 5:25–27.) Siksi kaikkien niiden, jotka haluavat saada Jumalan suosion, täytyy ponnistella pysyäkseen moraalisesti ja hengellisesti ”tahrattomina ja moitteettomina” (2. Pietarin kirje 3:11, 14). Miten Jumalan sana auttaa heitä tässä?

Ne jotka ovat kiinnostuneita Jehova Jumalan miellyttämisestä, nauttivat hengellistä vettä tutkimalla säännöllisesti Raamattua. Kun heidän hankkimansa tieto vaikuttaa mieleen ja sydämeen, se sytyttää heissä voimakkaan halun noudattaa Raamatun kehotusta: ”Muuttukaa mielenne uudistamisen avulla voidaksenne koettelemalla todeta Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon.” (Roomalaisille 12:2.)

Jumalan tahdon täsmällisen tuntemuksen ansiosta he voivat havaita ”tahroja” käytöksessään ja ajattelussaan. Kun he soveltavat Raamatun periaatteita elämässään jonkin  aikaa, veden kaltainen Jumalan sana auttaa heitä puhdistumaan jopa vakavista synneistä. (1. Korinttilaisille 6:9–11.)

Espanjalainen Alfonso koki tällaisen muutoksen nuorena miehenä. ”Kun olin 18-vuotias, en ollut tyytyväinen elämääni”, hän kertoo. Hänestä oli tullut huumeiden käyttäjä ja paatunut rikollinen. ”Tunsin itseni likaiseksi sen takia, miten kohtelin omaa ruumistani ja toisia ihmisiä.

Koulussa panin merkille ikäiseni nuoren naisen, joka erottui muista oppilaista puhtaan ulkoasunsa ja viattomuutensa vuoksi. Hänen esimerkkinsä synnytti minussa halun viettää samanlaista puhdasta elämää. Hänen ehdotuksestaan menin Jehovan todistajien kokoukseen. Pian aloin tutkia Raamattua ja rakentaa ystävyyssuhdetta Jumalaan. Vuoden kuluessa puhdistin elämäni ja minusta tuli kastettu todistaja. Koska muutos oli niin dramaattinen, monet lähistöllä asuvat vanhemmat tulivat pyytämään, että auttaisin heidän teini-ikäisiä lapsiaan, jotka olivat alkaneet käyttää huumeita.”

Vesi joka tuo ikuisen elämän

Jeesus tapasi kerran Jaakobin kaivolla samarialaisen naisen, joka oli tullut noutamaan vettä, ja puhui tälle ”elävästä vedestä”. Jeesus sanoi: ”Joka juo sitä vettä, jota minä annan hänelle, sen ei tule ikinä jano, vaan se vesi, jota annan hänelle, tulee hänessä vesilähteeksi, joka pulppuaa välittämään ikuista elämää.” (Johannes 4:10, 14.) Jeesuksen sanat osoittavat, että ”elävä vesi” kuvaa järjestelyjä, jotka Jumala on tehnyt elämän saamiseksi ja jotka ilmaistaan hänen Sanassaan Raamatussa. Ne mahdollistavat ihmisille ikuisen elämän. Tärkeä osa tätä kuvaannollista vettä on Kristuksen Jeesuksen lunastusuhri. Jeesus selitti: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Johannes 3:16.)

Edellä mainittu Alfonso arvostaa nykyään syvästi Jumalalta saatavaa ”elävää vettä”. Hän sanoo niistä, jotka jatkoivat rikollista elämäänsä ja huumeiden käyttöä: ”Lihallinen veljeni on kuollut, ja niin ovat kaikki entiset ystävänikin. Jumalan sanan tuntemus pelasti minut samalta kohtalolta. Olen elossa Jehovan hengellisten järjestelyjen ansiosta.” Lisäksi Jumalan sana on antanut Alfonsolle toivon loputtomasta elämästä Jumalan lupaamassa uudessa maailmassa (2. Pietarin kirje 3:13).

Kutsu kaikille

Raamatun viimeisessä kirjassa kuvaillaan ”elämän veden virtaa, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta” (Ilmestys 22:1). Virta edustaa Jumalan järjestelyjä, jotka lopulta palauttavat ihmisille täydellisyyden, josta Aadam ja Eeva saivat nauttia ihmiskunnan historian alussa.

Tuon virran kuvailemisen jälkeen Ilmestyskirjassa esitetään seuraava kutsu: ”Joka janoaa, tulkoon; joka tahtoo, ottakoon elämän  vettä ilmaiseksi.” (Ilmestys 22:17.) Nykyään tätä kutsua kaiutetaan kaikkialla maailmassa. Jehovan todistajat käyttävät joka vuosi yli miljardi tuntia siihen, että he auttavat ihmisiä hankkimaan elämää antavaa tietoa Raamatusta yli 235 maassa.

Janoatko sinä elämän vettä? Kun nautit tuota kristallinkirkasta vettä, toisin sanoen hankit tietoa Luojamme tekemistä järjestelyistä ja käytät niitä hyödyksesi, sinäkin voit olla niiden joukossa, jotka ”kokoavat – – turvallisesti itselleen aarteeksi hyvän perustuksen tulevaisuutta varten, jotta he saisivat lujan otteen todelliseen elämään” (1. Timoteukselle 6:19).

[Huomioteksti s. 14]

Samoin kuin vesi puhdistaa kirjaimellisesti, Raamatun totuudella on voimaa tehdä moraalisesti ja hengellisesti puhtaaksi.

[Tekstiruutu/Kuvat s. 15]

VEDENSAANTI RAAMATUN AIKOINA

Raamatun aikoina ihmiset näkivät kovasti vaivaa löytääkseen paikkoja, joista saataisiin jatkuvasti vettä. Abraham ja Iisak kaivoivat kaivoja Beerseban lähelle, jotta heidän huonekuntansa ja katraansa saisivat tarpeeksi vettä (1. Mooseksen kirja 21:30, 31; 26:18).

Pitkinä, kuumina kesinä matalat kaivot usein kuivuivat. Vedensaannin varmistamiseksi kaivon täytyi olla syvä (Sananlaskut 20:5). Eräs Lakisissa sijaitseva kaivo on 44 metriä syvä. Gibeonissa taas on kaivo, jonka syvyys on yli 25 metriä ja halkaisija 11 metriä. Tuota kaivoa kaivettaessa oli poistettava noin 3000 tonnia kiviainesta. Samarialainen nainen, joka tuli ammentamaan vettä Jaakobinlähteestä, sanoi Jeesukselle: ”Kaivo on syvä.” Veden pinta saattoi olla 23 metriä maanpinnan alapuolella. (Johannes 4:11.)

Entisaikojen Lähi-idässä vettä voitiin noutaa myös vesisäiliöistä eli sisterneistä. Noihin maanalaisiin kammioihin kerääntyi sadevettä, jota saatiin lokakuusta huhtikuuhun. Mäenrinteisiin kaivettiin kanavia, jotka ohjasivat veden säiliöihin. Israelilaisten hakkaamat vesisäiliöt olivat toisinaan hyvinkin suuria. (2. Aikakirja 26:10.)

Veden nostaminen kaivoista ja vesisäiliöistä oli ja on yhä edelleen vaivalloista. Rebekka, Jetron tyttäret ja muut naiset tekivät tärkeää työtä, kun he ammensivat päivittäin vettä perheelleen ja karjalle. (1. Mooseksen kirja 24:15–20; 2. Mooseksen kirja 2:16.)

[Kuva s. 15]

Alfonso kertoo nykyään toisille Jumalan sanasta.