Jäljittele heidän uskoaan

Hän ”teki päätelmiä sydämessään”

MARIA korjasi vaivalloisesti asentoaan pienen juhdan selässä. Hän oli ratsastanut tuntikausia. Joosef käveli tasaisesti hänen edellään kaukaiseen Betlehemiin johtavaa tietä. Maria tunsi jälleen lapsen liikahtavan sisällään.

Raamattu mainitsee, että Maria ”odotti parhaillaan lasta”, ja tässä vaiheessa hän oli jo viimeisillään (Luukas 2:5, 6). Kun pariskunta ohitti pellon toisensa jälkeen, jotkut kyntö- tai kylvötöissä olevat viljelijät kenties nostivat katseensa ja ihmettelivät, kuinka tuollaisessa tilassa oleva nainen oli lähtenyt matkalle. Mikä oli vienyt Marian kauas kotoa Nasaretista?

Tapahtumat käynnistyivät kuukausia aiemmin, kun tämä nuori juutalaisnainen sai tehtävän, joka oli ainutlaatuinen koko ihmiskunnan historiassa. Hänen oli määrä synnyttää lapsi, josta tulisi Messias, Jumalan Poika! (Luukas 1:35.) Kun synnytyksen aika lähestyi, hänen oli kuitenkin lähdettävä tälle matkalle. Edessä oli monia uskonkoetuksia. Mikä auttoi Mariaa pysymään hengellisesti vahvana?

Matka Betlehemiin

Joosef ja Maria eivät olleet ainoita matkalla olijoita. Keisari Augustus oli hieman aiemmin määrännyt, että maassa oli suoritettava henkikirjoitus, ja ihmisten täytyi siksi matkustaa kaupunkiin, josta heidän sukunsa oli lähtöisin. Miten Joosef suhtautui tähän säädökseen? Raamattu kertoo: ”Tietysti Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jota kutsutaan Betlehemiksi, koska hän oli Daavidin huonetta ja sukua.” (Luukas 2:1–4.)

Ei ollut sattumaa, että keisari antoi säädöksen juuri tuolloin. Noin 700 vuotta aiemmin kirjoitetussa ennustuksessa ilmoitettiin, että Messias syntyisi Betlehemissä. Nasaretista vain 11 kilometrin päässä sattuikin sijaitsemaan Betlehem-niminen kaupunki, mutta ennustuksessa todettiin erityisesti, että Messias tulisi ”Betlehem-Efratasta”. (Miika 5:2.) Nykyisiä mäkisiä teitä pitkin Nasaretista tuohon pieneen etelässä sijaitsevaan kylään on noin 150 kilometrin matka. Joosefin piti mennä juuri tuohon Betlehemiin, koska se oli kuningas Daavidin suvun kotikaupunki ja sekä Joosef että Maria olivat Daavidin sukua.

Tukiko Maria Joosefia, kun tämä päätti noudattaa keisarin säädöstä? Matkahan olisi hänelle varsin rankka. Oli todennäköisesti alkusyksy, joten kuivan kauden päättyessä oli odotettavissa sadekuuroja. Lisäksi ilmaus ”lähti Galileasta – – ylös Juudeaan” oli sopiva, sillä Betlehem sijaitsi yli 760 metrin korkeudessa. Tämä merkitsi uuvuttavaa nousua monen päivän matkan päätteeksi. Matka saattaisi kestää jopa kauemmin kuin tavallisesti, sillä Marian olisi tilansa vuoksi ehkä pidettävä useita levähdystaukoja. Tuolloin jos koskaan nuori nainen olisi luultavasti halunnut pysytellä lähellä kotia, missä sukulaiset  ja ystävät olivat valmiita auttamaan, kun synnytyspoltot alkaisivat. Maria tarvitsi epäilemättä rohkeutta lähteäkseen tälle matkalle.

Luukas kuitenkin kirjoittaa, että Joosef lähti ”henkikirjoitettavaksi Marian kanssa”. Hän myös huomauttaa, että Maria ”oli annettu – – [Joosefille] avioon, kuten oli luvattu”. (Luukas 2:4, 5.) Avioituminen Joosefin kanssa vaikutti ratkaisevasti Marian päätöksentekoon. Hän piti aviomiestään perheen päänä ja mukautui Jumalalta saamaansa osaan toimia miehensä auttajana tukemalla hänen ratkaisujaan. * Maria siis kohtasi tämän mahdollisen uskonkoetuksen yksinkertaisesti olemalla tottelevainen.

Mikä muu saattoi kannustaa Mariaa tottelemaan? Tiesikö hän, että Messias syntyisi ennustuksen mukaan Betlehemissä? Tätä Raamattu ei paljasta, mutta se on täysin mahdollista, sillä kyseinen ennustus näyttää olleen yleisesti uskonnollisten johtajien ja jopa tavallisten ihmisten tiedossa (Matteus 2:1–7; Johannes 7:40–42). Maria oli sitä paitsi kaikkea muuta kuin tietämätön Raamatun kirjoitusten suhteen (Luukas 1:46–55). Päättipä Maria lähteä matkaan totellakseen miestään tai keisarin säädöstä tai mukautuakseen Jehovan ennustukseen – tai useammasta kuin yhdestä syystä – hän on meille erinomainen esimerkki. Jehova arvostaa suuresti niin naisissa kuin miehissäkin nöyrää, tottelevaista henkeä. Maria on tosiaan verraton esikuva uskollisille ihmisille nykymaailmassa, jossa alistuvaisuutta ei useinkaan arvosteta.

Kristuksen syntymä

Maria on varmasti huokaissut helpotuksesta nähdessään Betlehemin siintävän etäällä. Kiivetessään kukkulanrinteitä ja ohittaessaan oliivilehtoja, joissa kypsyi yksi vuoden viimeisistä sadoista, Maria ja Joosef ovat hyvinkin voineet miettiä tuon kylän historiaa. Se oli liian vähäpätöinen tullakseen luetuksi Juudan kaupunkien joukkoon, kuten profeetta Miika oli kirjoittanut, mutta yli tuhat vuotta aiemmin siellä olivat syntyneet Boas, Noomi ja Daavid.

Kylä oli ääriään myöten täynnä. Toiset olivat saapuneet henkikirjoitettaviksi ennen Joosefia ja Mariaa, joten heille ei ollut sijaa majapaikassa. * Heillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin asettua yöksi talliin. Voimme vain kuvitella, miten huolissaan Joosef oli, kun Maria tunsi yhtäkkiä kovaa kipua, joka vain voimistui. Kaikista paikoista juuri täällä synnytyspoltot alkoivat.

Naiset kaikkialla maailmassa voivat tuntea sympatiaa Mariaa kohtaan. Jehova oli ennustanut nelisentuhatta vuotta aiemmin, että perisynnin vuoksi naiset joutuisivat kärsimään synnytystuskia (1. Mooseksen kirja 3:16). Mikään ei osoita, että Maria olisi ollut poikkeus. Luukkaan kertomuksessa todetaan hienotunteisesti vain: ”Hän synnytti  poikansa, esikoisen.” (Luukas 2:7.) Maria tosiaan sai ”esikoisensa”, ensimmäisen ainakin seitsemästä lapsestaan (Markus 6:3). Tämä poika tulisi kuitenkin aina olemaan erilainen. Hän oli paitsi Marian esikoinen myös Jehovan ”koko luomakunnan esikoinen”, Jumalan ainosyntyinen Poika! (Kolossalaisille 1:15.)

Tässä kohtaa Raamatun kertomuksessa mainitaan tunnettu yksityiskohta: ”[Maria] kapaloi hänet ja pani hänet seimeen.” (Luukas 2:7.) Tilanne esitetään hyvin tunnelmallisena Jeesuksen syntymää kuvaavissa maalauksissa, näytelmissä ja seimiasetelmissa ympäri maailman. Mutta millainen oli todellisuus? Seimi on karjaeläinten ruokinta-astia. Perhe yöpyi tallissa, jota tuskin pidettiin tuolloin sen raikkaampana ja hygieenisempänä paikkana kuin nykyäänkään. Ketkä vanhemmat valitsisivat ehdoin tahdoin sellaisen paikan synnytystä varten, jos heillä olisi vaihtoehtoja? Useimmat vanhemmat haluavat lapsilleen parasta. Kuinka paljon ennemmin Maria ja Joosef halusivatkaan tarjota parasta Jumalan Pojalle!

He eivät kuitenkaan antaneet rajoitustensa katkeroittaa itseään vaan tekivät parhaansa omissa olosuhteissaan. Huomaa esimerkiksi, että Maria huolehti pienokaisestaan itse – kapaloi sen lämpimästi ja asetti hellästi seimeen nukkumaan. Huoli senhetkisestä tilanteesta ei estänyt Mariaa tekemästä parastaan. Sekä Maria että Joosef tiesivät myös, että tärkeintä, mitä he voisivat tälle lapselle antaa, oli hengellinen huolenpito (5. Mooseksen kirja 6:6–8). Viisaat vanhemmat asettavat asiat nykyäänkin samanlaiseen tärkeysjärjestykseen kasvattaessaan lapsiaan tässä hengellisesti köyhässä maailmassa.

Rohkaiseva vierailu

Yhtäkkiä rauhan rikkoi ihmisjoukon hälinä, kun talliin riensi paimenia, jotka halusivat nähdä perheen ja erityisesti lapsen. Miehet pursuivat iloa ja intoa. He olivat kiiruhtaneet kukkuloilta, missä he oleskelivat laumoineen. * He kertoivat hämmästyneille vanhemmille ihmeellisestä kokemuksestaan. Heille oli näyttäytynyt keskellä yötä enkeli! Jehovan kirkkaus oli loistanut heidän ympärillään, ja enkeli oli ilmoittanut heille, että Kristus eli Messias oli juuri syntynyt Betlehemissä. He löytäisivät lapsen kapaloituna seimestä. Sitten oli tapahtunut jotain vieläkin vaikuttavampaa: paikalle oli ilmaantunut suuri joukko enkeleitä, jotka lauloivat Jehovan kunniaa.

Ei ihme, että nämä nöyrät miehet tulivat kiireen kaupalla Betlehemiin. He olivat varmasti riemuissaan nähdessään vastasyntyneen pienokaisen makaavan seimessä, aivan niin kuin enkeli oli kuvaillut. Eivätkä he pitäneet tätä hyvää uutista omana tietonaan. ”He tiedottivat sanoman – –. Ja kaikki, jotka kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille kertoivat.” (Luukas 2:17, 18.) Silloiset uskonnolliset johtajat ilmeisesti halveksivat paimenia, mutta Jehova selvästikin arvosti näitä nöyriä, uskollisia miehiä. Miten heidän vierailunsa vaikutti Mariaan?

Maria oli epäilemättä synnytyksen jälkeen uuvuksissa, mutta silti hän kuunteli tarkasti joka sanan. Lisäksi hän ”alkoi säilyttää kaikkia näitä sanoja ja teki päätelmiä sydämessään” (Luukas 2:19). Tämä nuori nainen tosiaan ajatteli asioita syvällisesti. Hän tiesi, että enkelien välittämä sanoma oli erittäin tärkeä. Hänen Jumalansa Jehova halusi, että hän tietäisi lapsen henkilöllisyyden ja ymmärtäisi, miten merkittävä osa tällä olisi. Siksi hän ei ainoastaan kuunnellut, vaan hän talletti nuo sanat sydämeensä voidakseen miettiä niitä yhä uudelleen tulevina kuukausina ja vuosina. Tämä oli eräs merkittävä tekijä, joka auttoi Mariaa osoittamaan uskoa läpi elämän.

 Noudatatko sinä Marian esimerkkiä? Jehova on kirjoituttanut Sanansa sivuille runsain mitoin elintärkeitä hengellisiä totuuksia. Ne eivät kuitenkaan hyödytä meitä, ellemme kiinnitä niihin huomiota. Meidän tulee lukea Raamattua säännöllisesti – ei vain kirjana vaan Jumalan henkeytettynä sanana (2. Timoteukselle 3:16). Sitten meidän on Marian tavoin talletettava Raamatun sanat sydämeemme ja tehtävä päätelmiä. Jos mietiskelemme lukemaamme ja pohdimme, miten voisimme noudattaa Jehovan neuvoja vielä täydemmin, annamme uskollemme sitä ravintoa, jota se tarvitsee kasvaakseen.

Lisää sanoja säilytettäväksi

Maria ja Joosef ympärileikkauttivat poikansa Mooseksen lain mukaisesti kahdeksan päivän ikäisenä ja antoivat hänelle nimen Jeesus, kuten heitä oli käsketty (Luukas 1:31). Kun synnytyksestä oli kulunut 40 päivää, he veivät hänet Betlehemistä noin kymmenen kilometrin päähän Jerusalemin temppeliin. Siellä he uhrasivat puhdistusuhrit, jotka Laki salli köyhille: kaksi turturikyyhkyä tai kyyhkystä. Jos heitä hävetti, ettei heillä ollut varaa uhrata pässiä ja turturikyyhkyä kuten muilla vanhemmilla, he tukahduttivat tällaiset kielteiset tunteet. He saivat temppelissä joka tapauksessa voimakasta rohkaisua. (Luukas 2:21–24.)

Iäkäs mies nimeltä Simeon lähestyi heitä ja sanoi jotakin, mitä Maria jälleen säilyttäisi sydämessään. Simeonille oli luvattu, että hän näkisi Messiaan ennen kuolemaansa, ja Jehovan pyhä henki paljasti hänelle, että tämä pienokainen oli ennustettu Pelastaja. Simeon myös varoitti Mariaa tuskasta, jota tämä tulisi tuntemaan. Hän sanoi, että Marian läpi kävisi ikään kuin pitkä miekka. (Luukas 2:25–35.) Ehkä nämä pahaenteiset sanat jopa auttoivat Mariaa kestämään, kun tuo vaikea aika koitti yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Simeonin jälkeen naisprofeetta Anna näki Jeesus-lapsen ja alkoi puhua hänestä kaikille, jotka odottivat Jerusalemin vapautusta (Luukas 2:36–38).

Joosef ja Maria tekivät hienon ratkaisun tuodessaan pienokaisensa Jehovan temppeliin Jerusalemiin. Näin he opettivat poikaansa pienestä pitäen käymään Jehovan temppelissä, kuten hän tekikin uskollisesti läpi elämänsä. Temppelissä ollessaan Joosef ja Maria antoivat, minkä pystyivät, ja saivat opetusta ja rohkaisua. Kun Maria tuona päivänä lähti temppelistä, hänen uskonsa oli varmasti vahvistunut ja hänen sydämensä oli täynnä hengellisiä sanoja, joita hän voisi pohtia sekä yksin että yhdessä toisten kanssa.

On hienoa nähdä vanhempien noudattavan nykyään Marian ja Joosefin esimerkkiä. Jehovan todistajien keskuudessa vanhemmat tuovat uskollisesti lapsensa seurakunnan kokouksiin. Nämä vanhemmat tekevät sen, minkä pystyvät, ja rohkaisevat toisia uskovia kannustavilla sanoillaan. He lähtevät kokouksista vahvempina, onnellisempina ja sydän täynnä hyviä asioita jaettavaksi muiden kanssa. Olet lämpimästi tervetullut näihin tilaisuuksiin heidän kanssaan. Niiden vaikutuksesta uskosi voi kasvaa aivan kuten Marian usko vahvistui.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 25]

Simeon sai nähdä ennustetun Pelastajan.