Kuinka luotettavia ovat evankeliumit?

”Nykyään evankeliumeja täytyy pitää varhaiskristittyjen sepittäminä myytteinä.” (Burton L. Mack, Uuden testamentin tutkimuksen emeritusprofessori)

EDELLÄ lainatun professorin mielipide ei ole ainoa laatuaan. Monet oppineet ovat asettaneet kyseenalaiseksi Jeesuksen elämää ja palvelusta kuvailevat Raamatun kertomukset – Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit. Miksi evankeliumit ovat joidenkuiden mielestä tarua? Pitäisikö heidän mielipiteensä saada sinut epäilemään niiden todenperäisyyttä? Tarkastellaanpa, mitä todisteet osoittavat.

Evankeliumien luotettavuus kyseenalaistetaan

Ajanlaskumme ensimmäisten 1700 vuoden aikana evankeliumien luotettavuutta ei juurikaan asetettu kyseenalaiseksi. Mutta varsinkin 1800-luvulta lähtien monet oppineet ovat alkaneet ajatella, että evankeliumit eivät ole Jumalan pyhän hengen tuotetta vaan ihmisten sepitelmiä. Lisäksi he ovat kiistäneet sen, että evankeliuminkirjoittajilla olisi ollut ensi käden tietoa Jeesuksesta ja että nämä miehet olisivat pystyneet kirjoittamaan luotettavaa historiaa. He ovat päätelleet, että kolmen ensimmäisen – niin sanotun synoptisen eli ’samanlaista näkemystä edustavan’ – evankeliumin rakenteessa ja sisällössä esiintyvät samankaltaisuudet osoittavat niiden kirjoittajien kopioineen monia asioita toisiltaan. Kriitikot ovat myös hylänneet evankeliumien kertomukset Jeesuksen ihmeistä ja ylösnousemuksesta. On jopa väitetty, ettei Jeesus ollut edes historiallinen henkilö!

Nämä samat ihmiset ovat päätelleet, että Markuksen on täytynyt kirjoittaa evankeliuminsa ensimmäisenä, koska se ei näytä lisäävän mitään merkittävää Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeihin. Kriitikot ovat myös esittäneet, että Matteus ja Luukas käyttivät Markuksen evankeliumia omien kirjojensa pohjana ja turvautuivat lisäksi erääseen tietolähteeseen, jolle oppineet ovat antaneet nimen Q (saksan sanasta Quelle ’lähde’). Raamatunoppinut A. F. J. Klijn sanoo, että tämä suosittu olettamus ”alensi evankeliuminkirjoittajat hajanaisten tarinoiden kokoojiksi”. Tällainen käsitys tekee evankeliuminkirjoittajista todellisuudessa plagioijia ja tarujen sepittäjiä. Tämä teoria on jäytänyt uskoa siihen, että Raamattu on Jumalan henkeyttämä (2. Timoteukselle 3:16).

Plagioivatko evankeliuminkirjoittajat?

Todistavatko synoptisten evankeliumien samankaltaisuudet, että niiden kirjoittajat vain kopioivat toistensa tekstiä? Eivät todista, sillä ensinnäkin Jeesus lupasi opetuslapsilleen, että pyhä henki ”palauttaa mieleenne kaiken, minkä minä olen teille sanonut” (Johannes 14:26). Siksi ei ole yllättävää, että evankeliuminkirjoittajat muistivat jotkin samat tapahtumat ja kirjoittivat ne muistiin. Jotkut raamatunkirjoittajat ovat kyllä saattaneet lukea toisten raamatunkirjoittajien tekstejä ja viitata niihin, mutta se toisi mieleen pikemminkin huolellisen tutkimustyön kuin plagioinnin (2. Pietarin kirje 3:15). Eräässä Raamatun sanakirjassa todetaan lisäksi: ”Riippuvuus suullisesta perinteestä voisi helposti selittää sen, että Jeesuksen ikimuistoiset sanat merkittiin muistiin aivan samassa muodossa.” (The Anchor Bible Dictionary.)

Luukas sanoi, että hän oli puhunut monien  silminnäkijöiden kanssa ja oli ”tarkoin tutkinut kaiken alusta alkaen” (Luukas 1:1–4). Kuulostaako tämä siltä, että hän olisi plagioinut jotain tai sepittänyt tarinoita? Päinvastoin! Perehdyttyään tarkoin Luukkaan kirjoituksiin arkeologi William Ramsay totesi: ”Luukas on ensiluokkainen historioitsija: eivät vain hänen lausuntonsa tosiasioista ole luotettavia, vaan hänellä on myös aitoa historian tajua – –. Tämä kirjailija pitäisi sijoittaa kaikkein suurimpien historioitsijoiden joukkoon.”

Myös varhaiset kirkkoisät, 200-luvulla elänyt teologi Origenes mukaan lukien, antoivat ymmärtää, että ensimmäisen evankeliumin kirjoittaja oli apostoli Matteus. Origenes kirjoitti: ”Neljästä evankeliumista – – ensin kirjoitettiin se, joka sai nimensä entisestä tullimiehestä, sittemmin Jeesuksen Kristuksen apostolista, Matteuksesta, joka julkaisi sen niitä varten, jotka juutalaisuudesta olivat tulleet uskoon, ja kirjoitti sen heprean kielellä.” Matteuksen, joka oli sekä apostoli että silminnäkijä, ei ilmeisestikään tarvinnut plagioida kirjoituksia Markukselta, joka ei ollut silminnäkijä. Entä väitteet siitä, että Matteus ja Luukas kopioivat Markuksen tekstiä ja että oli olemassa dokumentti, jota sanotaan Q-lähteeksi?

Kirjoitettiinko Markuksen evankeliumi ensin?

Teoria, jonka mukaan Markuksen evankeliumi kirjoitettiin ensin ja sitä käytettiin Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien pohjana, ei perustu ”raudanlujaan todisteluketjuun”, myöntää The Anchor Bible Dictionary. Monet  oppineet uskovat kuitenkin Markuksen kirjoittaneen evankeliuminsa ennen kuin Matteus ja Luukas kirjoittivat omansa, koska heidän mielestään Markuksen evankeliumissa ei ole paljonkaan sellaista, mitä ei olisi muissakin evankeliumeissa. Esimerkiksi 1800-luvulla elänyt raamatunoppinut Johannes Kuhn väitti, että Markuksen evankeliumi oli varmasti kirjoitettu ensin, sillä muutoin ”täytyisi ajatella, että Markus leikkeli Matteuksen ja Luukkaan kaksi kirjakääröä pieniin osiin, sekoitti ne ruukussa ja kokosi evankeliuminsa tästä sekoituksesta”.

Koska Markuksen evankeliumi on evankeliumeista lyhyin, ei ole ihme, että siinä on myös vähiten sellaista aineistoa, jota ei ole missään muussa evankeliumissa. Tämä ei kuitenkaan todista, että se olisi täytynyt kirjoittaa ensimmäiseksi. Paikkaansa ei pidä sekään, että Markuksen evankeliumi ei lisää mitään Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeihin. Markuksen väkevässä ja vauhdikkaassa kertomuksessa Jeesuksen palveluksesta on todellisuudessa yli 180 sellaista jaetta, jakeen osaa ja kiehtovaa yksityiskohtaa, joita ei ole Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa, mikä tekee siitä todella ainutlaatuisen kertomuksen Jeesuksen elämästä. (Ks.  tekstiruutu s. 13.)

Entä Q-lähde?

Mitä voidaan sanoa Q-lähteestä, jonka jotkut väittävät olleen Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien pohjana? Uskontotieteen professori James M. Robinson sanoo: ”Q on varmasti tärkein kristillinen teksti, mikä meillä on.” Tämä on hämmästyttävä lausunto, koska Q-lähdettä ei ole nykyään olemassa eikä todellisuudessa kukaan voi todistaa, että sitä olisi koskaan ollutkaan! Sen täydellisestä katoamisesta tekee entistä erikoisemman se, että oppineet väittävät siitä olleen liikkeellä useita jäljennöksiä. Kirkkoisätkään eivät lainaa sitä kertaakaan.

Ajattelehan tätä. Q-lähteen oletetaan olleen olemassa ja tukeneen sitä, että Markuksen evankeliumi kirjoitettiin ensin. Eikö tässä yksi olettamus perustu toiseen olettamukseen? Näiden teorioiden suhteen on viisasta muistaa sananlasku: ”Yksinkertainen uskoo jokaisen kuulemansa sanan; viisas ymmärtää todisteiden tarpeen.” (Sananlaskut 14:15, The New English Bible.)

Aitoja ja luotettavia

Spekuloidessaan ja esittäessään perusteettomia olettamuksia kriitikot ovat saaneet monet ajattelemaan, ettei luotettavia evankeliumikertomuksia Jeesuksen elämästä ja palveluksesta kannata tutkia. Evankeliumit osoittavat selvästi, etteivät varhaiskristityt pitäneet Jeesuksen elämää, palvelusta, kuolemaa ja ylösnousemusta myytteinä. Niiden todenperäisyyden todistivat sadat silminnäkijät. Nämä varhaiskristityt, jotka olivat Jeesusta seuratakseen valmiita kohtaamaan vainoa ja jopa kuoleman, olivat täysin selvillä siitä, että kristittynä oleminen olisi järjetöntä, jos Jeesuksen palvelus ja ylösnousemus olivat pelkkää satua. (1. Korinttilaisille 15:3–8, 17, 19; 2. Timoteukselle 2:2.)

Teologian professori George W. Buchanan viittaa kiistaan, joka koskee salaperäistä, kadonnutta Q-lähdettä sekä sitä, kirjoitettiinko Markuksen evankeliumi ensin, kun hän sanoo: ”Alkuperään liittyviin olettamuksiin keskittyminen häiritsee Raamatun tutkijan paneutumista itse tekstiin.” Tämä ajatus on sopusoinnussa sen kanssa, että apostoli Paavali kehotti Timoteusta olemaan ”kiinnittämättä huomiota valheellisiin kertomuksiin ja sukuluetteloihin, jotka eivät johda mihinkään vaan jotka herättävät pikemminkin kiistakysymyksiä tutkittaviksi kuin saavat aikaan minkään sellaisen jakelemista, mikä Jumalalta on uskoon liittyvää” (1. Timoteukselle 1:4).

Evankeliumit ovat luotettavia. Ne sisältävät silminnäkijöiden todenmukaisia kertomuksia. Ne perustuvat perusteelliseen tutkimustyöhön. Niistä saamme tietää monia mielenkiintoisia seikkoja Jeesuksen Kristuksen elämästä. Siksi meidän on kauan sitten eläneen Timoteuksen tavoin viisasta noudattaa Paavalin neuvoa: ”Pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mihin uskomisesta olet tullut vakuuttuneeksi.” Meillä on vankat syyt uskoa, että ”koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä” ja että näin on myös neljän evankeliumin laita. (2. Timoteukselle 3:14–17.)

[Tekstiruutu s. 13]

 Jos Markuksen evankeliumia ei olisi kirjoitettu, emme tietäisi, että. . .

Jeesus katsoi ympärilleen närkästyneenä, perin pohjin murheissaan heidän sydämensä tunnottomuudesta (Markus 3:5).

Johannekselle ja Jaakobille annettiin lisänimi Boanerges (Markus 3:17).

verenvuotoa poteva nainen oli kuluttanut kaikki varansa (Markus 5:26).

Herodias kantoi kaunaa Johannes Kastajalle ja Herodes pelkäsi Johannesta ja piti häntä turvassa (Markus 6:19, 20).

Jeesus pyysi opetuslapsiaan levähtämään vähän (Markus 6:31).

fariseukset pesivät kätensä kyynärpäähän saakka (Markus 7:2–4).

Jeesus otti lapset syliinsä (Markus 10:16).

Jeesus tunsi rakkautta nuorta hallitusmiestä kohtaan (Markus 10:21).

Pietari, Jaakob, Johannes ja Andreas kyselivät Jeesukselta yksityisesti (Markus 13:3).

eräs nuori mies jätti pellavavaatteensa taakseen (Markus 14:51, 52).

Lisäksi vain Markuksen evankeliumissa kerrotaan eräästä Jeesuksen vertauksesta ja kahdesta hänen ihmeestään (Markus 4:26–29; 7:32–37; 8:22–26).

Markuksen evankeliumissa on monia muita ensi käden tietoja, joita ei löydy muista evankeliumeista. Opimme varmasti arvostamaan sitä entistä enemmän, kun varaamme aikaa kaikkien näiden arvokkaiden yksityiskohtien mietiskelemiseen.