Mitä Jeesus sanoi helvetistä?

”Jos silmäsi viettelee sinua”, sanoi Jeesus, ”revi se pois. On parempi että pääset silmäpuolena Jumalan valtakuntaan, kuin että molemmat silmät tallella joudut helvettiin. Siellä ei mato kuole eikä tuli sammu.” (MARKUS 9:47, 48, Uusi testamentti nykysuomeksi.)

Erään toisen kerran Jeesus puhui tuomion ajasta, jolloin hän sanoisi pahoille: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen.” Hän sanoi myös, että nämä menisivät ”iankaikkiseen rangaistukseen”. (MATTEUS 25:41, 46, vuoden 1992 kirkkoraamattu.)

ENSI lukemalta saattaisi vaikuttaa siltä, että edellä olevat Jeesuksen sanat tukevat opetusta helvetintulesta. Jeesuksen tarkoituksena ei kuitenkaan varmasti ollut kumota Jumalan sanassa esitettyä selvää lausuntoa: ”Kuolleet eivät tiedä mitään.” (Saarnaaja 9:5, vuoden 1938 kirkkoraamattu.)

Mitä Jeesus sitten tarkoitti puhuessaan ihmisen joutumisesta ”helvettiin”? Onko se ”ikuinen tuli”, josta Jeesus varoitti, kirjaimellinen vai vertauskuvallinen? Missä mielessä pahat menevät ”iankaikkiseen rangaistukseen”? Käsittelemme näitä kysymyksiä yksi kerrallaan.

Mitä Jeesus tarkoitti puhuessaan ihmisen joutumisesta ”helvettiin”? Markuksen 9:47:ssä esiintyvä alkuperäinen, ”helvetiksi” käännetty kreikan sana on geʹen·na. Se on peräisin heprean sanasta gē hin·nomʹ ’Hinnominlaakso’. Tuo laakso sijaitsi muinaisen Jerusalemin laitamilla, ja Israelin kuninkaiden päivinä siellä oli tapana uhrata lapsiuhreja. Se oli Jumalan silmissä inhottava tapa, ja hän sanoi panevansa tuomion täytäntöön niille, jotka syyllistyivät sellaiseen väärään palvontaan. Hinnominlaaksoa tultaisiin tuolloin kutsumaan ”Murhalaaksoksi”, missä ”tämän kansan ruumiit” lojuisivat  hautaamattomina. (Jeremia 7:30–34, KR-38.) Jehova siis ennusti, että Hinnominlaaksosta tulisi paikka, jossa hävitettäisiin kuolleiden ruumiita – ei mikään elävien uhrien kidutuspaikka.

Jeesuksen päivinä Jerusalemin asukkaat käyttivät Hinnominlaaksoa kaatopaikkana. He heittivät sinne kelvottomien rikollisten ruumiita ja pitivät tulta jatkuvasti yllä hävittääkseen jätteet ja ruumiit.

Kun Jeesus puhui madosta, joka ei kuole, ja tulesta, joka ei sammu, hän viittasi ilmeisesti Jesajan 66:24:ään. Jesaja sanoo ”niiden miesten ruumiista, jotka ovat luopuneet” Jumalasta, että ”heidän matonsa ei kuole eikä heidän tulensa sammu” (KR-38). Jeesus ja hänen kuulijansa tiesivät näiden Jesajan sanojen viittaavan tapaan, jolla kohdeltiin niitä ruumiita, joiden ei katsottu ansaitsevan hautaamista.

 Niinpä Jeesus käytti Hinnominlaaksoa eli Gehennaa sopivana vertauskuvana kuolemasta, josta ei ole toivoa saada ylösnousemusta. Hän teki tämän selväksi varoittaessaan, että Jumala ”voi tuhota sekä sielun että ruumiin Gehennassa” (Matteus 10:28). Gehenna kuvaa siis ikuista kuolemaa, ei ikuista piinaa.

Onko se ”ikuinen tuli”, josta Jeesus varoitti, kirjaimellinen vai vertauskuvallinen? Huomaa, että ”ikuinen tuli”, jonka Jeesus mainitsee Matteuksen 25:41:ssä, ”on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen”. Voisiko kirjaimellinen tuli polttaa henkiolentoja? Vai käyttikö Jeesus sanaa ”tuli” vertauskuvallisesti? ”Lampaat” ja ”vuohet”, jotka hän mainitsi tuossa samassa puheessa, eivät ainakaan ole kirjaimellisia vaan kielikuvia, joita hän käyttää edustamaan kahta erilaista ihmisryhmää (Matteus 25:32, 33). Ikuinen tuli, josta Jeesus puhui, polttaa pahat kuvaannollisesti.

Missä mielessä pahat menevät ”iankaikkiseen rangaistukseen”? Vaikka useimmissa käännöksissä käytetäänkin Matteuksen 25:46:ssa sanaa ”rangaistus”, kreikan sana koʹla·sin tarkoittaa pohjimmiltaan ’puiden kasvun rajoittamista’ tai tarpeettomien oksien karsimista, pois leikkaamista. Niinpä kun lampaankaltaiset ihmiset saavat ikuisen elämän, katumattomat vuohenkaltaiset kärsivät ”ikuisen rangaistuksen” eli heidät karsitaan iäksi pois elävien joukosta.

Mitä mieltä sinä olet?

Jeesus ei koskaan opettanut, että ihmisillä on kuolematon sielu, mutta hän kyllä puhui usein siitä, että kuolleet saavat  ylösnousemuksen (Luukas 14:13, 14; Johannes 5:25–29; 11:25). Miksi Jeesus olisi puhunut kuolleiden ylösnousemuksesta, jos hän olisi uskonut, etteivät heidän sielunsa olleet kuolleet?

Jeesus ei opettanut, että Jumala tahallaan kiduttaisi pahoja ikuisesti. Jeesus sitä vastoin sanoi: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Johannes 3:16.) Miksi Jeesus antoi ymmärtää, että ne, jotka eivät uskoneet häneen, kuolisivat? Jos hän todellisuudessa tarkoitti, että he eläisivät ikuisesti tulisen helvetin piinassa, niin eikö hän olisi sanonut sitä?

Oppi helvetistä piinan paikkana ei perustu Raamattuun. Se on sen sijaan pakanallinen käsitys, jota on väitetty kristilliseksi opetukseksi. (Ks. tekstiruutu  ”Katsaus helvetin historiaan” s. 6.) Jumala ei tosiaankaan kiduta ihmisiä ikuisesti helvetissä. Miten totuus helvetistä vaikuttaa siihen, miten suhtaudut Jumalaan?

[Tekstiruutu s. 6]

 KATSAUS HELVETIN HISTORIAAN

JUURET PAKANUUDESSA: Muinaiset egyptiläiset uskoivat tuliseen helvettiin. Eräässä vuodelta 1375 eaa. peräisin olevassa egyptiläisessä tekstissä kerrotaan niistä, jotka ”heitetään suin päin tuliseen hornaan; ja – – [eivät] sieltä pelastu, ja – – [eivät] pääse liekkejä pakoon” (The Egyptian Heaven and Hell, I osa, ”The Book of Ȧm-Ṭuat”). Kreikkalainen filosofi Plutarkhos (n. 46–120) kirjoitti niistä, jotka ovat manalassa: ”[He] nostivat valitushuudon joutuessaan kestämään hirvittäviä kärsimyksiä ja nöyryyttäviä ja tuskallisia rangaistuksia.”

LEVIÄÄ JUUTALAISLAHKOIHIN: Historioitsija Josefuksen (37 – n. 100) mukaan juutalainen essealaisten lahko uskoi, että ”sielut ovat kuolemattomia ja aina säilyviä”. Hän sanoi lisäksi: ”Uskoen samaan tapaan kuin kreikkalaisten pojat he otaksuvat, että – – pahat sielut suljetaan pimeään ja talviseen kuiluun, joka on täynnä ikuisia rangaistuksia.”

OMAKSUTAAN ”KRISTILLISYYTEEN”: Toiselta vuosisadalta peräisin olevassa apokryfisessä Pietarin ilmestyksessä todetaan pahoista: ”Heidän alleen on levitetty sammumaton tuli.” Siinä sanotaan myös: ”Vihan enkeli Ezrael tuo miehiä ja naisia, puolet heidän vartaloistaan palavina, ja heittää heidät pimeyden paikkaan, ihmisten helvettiin, ja vihan henki rankaisee heitä.” Samoihin aikoihin elänyt kirjoittaja Teofilos Antiokialainen kertoo erään Sibyllan, kreikkalaisen naisprofeetan, ennustaneen, että pahoja rangaistaisiin: ”Päällenne lankeaa polttava tuli, ja liekit kuluttavat teitä joka päivä ikuisesti.” Nämä sisältyvät sanoihin, joiden Teofilos sanoo olevan ”tosia ja käytännöllisiä ja oikeita ja hyödyllisiä kaikille ihmisille”.

KESKIAJALLA HARJOITETTUA VÄKIVALTAA PUOLUSTELLAAN HELVETINTULELLA: Kerrotaan, että Englannin kuningatar Maria I (1553–1558), joka sai lisänimen ”Verinen” poltettuaan roviolla lähes 300 protestanttia, sanoi: ”Koska kerran kerettiläisten sielut palavat tuonpuoleisessa ikuisesti helvetissä, on vain aivan oikein, että jäljittelen Jumalan kostoa ja poltan heitä täällä maan päällä.”

TUORE MÄÄRITELMÄ: Viime vuosina jotkin uskontokunnat ovat tarkistaneet opetustaan helvetistä. Esimerkiksi Englannin kirkon oppikomissio totesi vuonna 1995: ”Helvetti ei merkitse ikuista piinaa, vaan sen lopullista ja peruuttamatonta valitsemista, mikä on niin täysin ja ehdottomasti Jumalan vastaista, että ainoa lopputulos on täydellinen olemattomuus.”

[Tekstiruutu/Kuva s. 7]

MIKÄ ON ”TULINEN JÄRVI”?

Ilmestyksen 20:10:ssä sanotaan, että Saatana heitetään ”tuliseen järveen”, jossa häntä ”kidutetaan yötä päivää, aina ja ikuisesti” (KR-92). Jos Saatanaa kidutettaisiin halki ikuisuuden, Jumalan täytyisi pitää hänet elossa, mutta Raamattu sanoo, että Jeesus ”tuhoaa hänet” (Heprealaisille 2:14, Kuningas Jaakon käännös). Vertauskuvallinen tulijärvi edustaa ”toista kuolemaa” (Ilmestys 21:8). Tämä ei ole se kuolema, joka mainitaan Raamatun alussa: Aadamin synnin aiheuttama kuolema, josta voi saada vapautuksen ylösnousemuksessa (1. Korinttilaisille 15:21, 22). Koska Raamattu ei sano, että ”tulinen järvi” vapauttaa siinä olevat, ”toisen kuoleman” täytyy tarkoittaa toisenlaista kuolemaa, sellaista josta ei ole poispääsyä.

Missä mielessä niitä, jotka ovat ”tulisessa järvessä”, kidutetaan ikuisesti? ”Kiduttaminen” voi toisinaan tarkoittaa sitä, että joku on eräänlaisessa pidätystilassa. Jeesus kohtasi erään kerran demoneja, jotka huusivat: ”Oletko tullut tänne kiduttamaan meitä [pitämään meitä syvyydessä] jo ennen määräaikaa?” (Matteus 8:29, KR-92; Luukas 8:30, 31, KR-38.) Näin ollen kaikkia ”tulisessa järvessä” olevia ”kidutetaan” siinä mielessä, että he pysyvät ikuisessa pidätystilassa eli he kohtaavat ”toisen kuoleman”.