Mitä kuolemassa oikein tapahtuu?

”Kaikki sielut ovat kuolemattomia, pahojenkin sielut – –. Kun niitä rangaistaan sammumattoman tulen loputtomalla kostolla, eivätkä ne kuole, niiden ei ole mahdollista saada kärsimyksiään loppumaan.” (Klemens Aleksandrialainen, 100–200-luvulla elänyt kirjoittaja)

KLEMENS ALEKSANDRIALAISEN tavoin ne, jotka uskovat helvetin olevan kidutuksen paikka, olettavat ihmissielun olevan kuolematon. Tukeeko Raamattu tätä opetusta? Katsotaanpa, miten Jumalan sana vastaa seuraaviin kysymyksiin.

Oliko ensimmäisellä ihmisellä, Aadamilla, kuolematon sielu? Vuoden 1938 kirkkoraamatussa sanotaan Aadamin luomisesta: ”Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” (1. Mooseksen kirja 2:7.) Kuten huomaat, tässä kohdassa ei sanota, että Aadamille annettiin sielu.

Mitä Aadamille lopulta tapahtui, kun hän oli tehnyt syntiä? Jumala ei määrännyt hänelle rangaistukseksi ikuista kidutusta helvetissä. Sitä vastoin Jumalan tuomio kuului: ”Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinut on otettu. Maan tomua sinä olet, maan tomuun sinä palaat.” (Kursivointi meidän; 1. Mooseksen kirja 3:19, vuoden 1992 kirkkoraamattu.) Jumalan julistuksessa ei edes vihjata siihen, että Aadamin kuoltua jokin osa hänestä olisi jäänyt eloon. Kun Aadam kuoli, sielu kuoli.

Onko kellään ihmisellä kuolematonta sielua? Jumala sanoi profeetta Hesekielille: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” (Hesekiel 18:4, KR-38.) Apostoli Paavali kirjoitti: ”Niinkuin yhden ihmisen [Aadamin] kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.” (Roomalaisille 5:12, KR-38.) Jos kerran kaikki ihmiset tekevät syntiä, niin  looginen johtopäätös on, että kaikki sielut kuolevat.

Tietääkö tai tunteeko kuollut sielu jotain? Jumalan sanassa sanotaan: ”Elävät tietävät sen, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään.” (Saarnaaja 9:5, KR-92.) Raamattu kuvailee, mitä ihmiselle tapahtuu, kun hän kuolee: ”Hän palaa maaperäänsä; juuri sinä päivänä häviävät hänen ajatuksensa.” (Psalmit 146:4, Kuningas Jaakon käännös.) Jos kuolleet ”eivät tiedä mitään” ja heidän ajatuksensa ovat hävinneet, niin miten he voisivat kärsiä piinaa helvetissä?

Jeesus Kristus vertasi kuolemaa uneen – ei minkäänlaiseen tietoisuuden tilaan (Johannes 11:11–14). * Jotkut saattavat kuitenkin väittää Jeesuksen opettaneen, että helvetti on kuuma ja että synnintekijät joutuvat helvetintuleen. Tarkastellaanpa sitä, mitä Jeesus sanoi helvetistä.

[Alaviite]