Todellinen vapaus mayoille

KUKAPA ei olisi kuullut mayaintiaaneista! Joka vuosi Jukatanin niemimaalle Meksikoon matkustaa tuhansia turisteja ihmettelemään muun muassa Chichén Itzássa ja Cobássa sijaitsevia vaikuttavia pyramideja. Mayat ovat kuuluisia paitsi insinööritaitonsa nerokkuudesta myös saavutuksistaan kirjoittamisen, matematiikan ja tähtitieteen alalla. He kehittivät monimutkaisen hieroglyfikirjoitusjärjestelmän, ymmärsivät nollan käsitteen ja ottivat käyttöön 365-päiväisen kalenterin, jota he korjailivat karkausvuoden kaltaisilla menetelmillä.

Mayojen uskonto taas oli aivan toista maata. He olivat monijumalaisia ja uskoivat, että auringolla, kuulla, sateella ja maissilla samoin kuin monilla muilla asioilla oli oma jumalansa. Papit tarkkailivat uutterasti tähtiä. Palvontamenoihin kuuluivat suitsukkeet ja jumalankuvat, itsensä silpominen, verenvuodatus rituaaleissa ja ihmisuhrien – varsinkin vankien, orjien ja lasten – uhraaminen.

Espanjalaisten tulo

Espanjalaiset törmäsivät tähän monisäikeiseen kulttuuriin 1500-luvun alkupuolella. Näillä valloittajilla, konkistadoreilla, oli kaksi päämäärää: uuden maan ja rikkauksien hankkiminen sekä mayojen käännyttäminen katolilaisuuteen heidän vapauttamisekseen barbaarisista pakanallisista tavoista. Toivatko espanjalaisvalloittajat mayoille todellisen vapauden uskonnollisesti tai muulla tavoin?

Espanjalaiset ja heidän katoliset pappinsa anastivat yhteisomistuksessa olevat maat, joita mayat olivat ikimuistoisista ajoista saakka viljelleet perinteisellä kaskiviljelymenetelmällä. Maan anastuksesta seurasi suuria vaikeuksia ja vihamielisyyttä. Uudisasukkaat ottivat haltuunsa myös sortumakaivot eli cenotet, syvät vajoamat, jotka olivat käytännössä ainoa veden lähde Jukatanin niemimaalla. Sen lisäksi että valtio verotti mayoja raskaasti, kirkko määräsi heille vuosittaisen henkilöveron – 12 1/2 realia * miehille ja 9 realia naisille. Espanjalaiset maanomistajat  käyttivät tilannetta hyväkseen: he maksoivat ensin mayojen puolesta veron kirkolle, mutta pakottivat nämä sitten raatamaan kuin orjat velan takaisin maksamiseksi.

Papit perivät maksun myös uskonnollisista toimituksista, kuten kastamisesta, avioliittoon vihkimisestä ja hautaamisesta. Kirkko rikastui maan anastuksen, henkilöveron ja perimiensä maksujen ansiosta mayojen kustannuksella. Talonpoikia pidettiin luonnostaan taikauskoisina ja tietämättöminä. Niinpä papit ja vallanpitäjät ajattelivat, että heillä oli oikeus piestä mayoja pitääkseen yllä kuria ja järjestystä ja kitkeäkseen heistä taikauskon.

Kastien sota

Aluksi mayat kostivat jättämällä kirkon määräämät verot maksamatta. He myös ottivat lapsensa pois kirkon ylläpitämistä kouluista, eivät tulleet katekismustunneille ja kieltäytyivät tekemästä työtä plantaaseilla. Tämä johti kuitenkin entistä julmempaan kohteluun. Tilanne saavutti räjähtämispisteen vuonna 1847 – espanjalaisten pidettyä valtaa noin 300 vuotta. Mayat nousivat kapinaan ”valkoisia” vastaan niin sanotussa kastien sodassa.

Kapinan johtajat käyttivät hyödykseen Puhuva risti -nimistä oraakkelia, jonka välityksellä vatsastapuhuja kannusti mayoja taistelemaan viimeiseen mieheen. Mayat kärsivät murskatappion. Kun sota virallisesti päättyi vuonna 1853, Jukatanilla asuneista mayoista noin 40 prosenttia oli saanut surmansa. 55 vuoden kuluessa sattui silti vielä aika ajoin yhteenottoja. Lopulta mayat onnistuivat vapautumaan espanjalaisten ikeestä ja pantiin toimeen maareformi. Mutta miten oli uskonnollisen vapauden laita?

Ei todellista vapautta

Espanjalaisten mukanaan tuoma katolilaisuus sen enempää kuin kastien sotakaan eivät tuoneet mayoille todellista vapautta. Nykyään on jäljellä eräänlainen sekauskonto, jossa espanjalaisten aikaa edeltäneet intiaanien tavat yhdistyvät roomalaiskatolisiin perinteisiin.

Eräässä mayakulttuuria käsittelevässä kirjassa todetaan mayojen nykytilanteesta: ”Pelloilla, luolissa ja vuorilla mayat kunnioittavat vanhoja luonnonjumaliaan ja esi-isiään – – ja palvovat samaan aikaan kirkossa pyhimyksiä.” (The Mayas—3000 Years of Civilization.) Näin jumala Quetzalcoatl eli Kukulcán on rinnastettavissa Jeesukseen ja kuunjumalatar Neitsyt Mariaan. Pyhän kapokkipuun palvonnan taas korvasi risti, jota kastellaan edelleen ikään kuin se olisi elävä puu. Risteissä ei ole Jeesuksen kuvaa, vaan ne koristellaan kapokkipuun kukilla.

Viimeinkin todellinen vapaus!

Meksikossa Jehovan todistajat ovat viime vuosina ryhtyneet laajamittaiseen raamatulliseen opetustyöhön mayojen keskuudessa. Raamatullista kirjallisuutta, kuten tätä lehteä, on alettu julkaista mayojen äidinkielellä, jotta he voisivat ymmärtää Jumalan tarkoituksen ihmiskunnan suhteen. Millaisia ovat olleet tulokset? Tämän artikkelin kirjoittamisen aikaan tuolla alueella toimii noin 6600 mayankielistä Valtakunnan hyvän uutisen julistajaa 241 seurakunnassa. Onko mayojen ollut helppo vapautua perinteisistä käsityksistään ja ottaa vastaan Raamatun totuus?

Monille vilpittömille mayoille se on ollut työn ja tuskan takana. Marcelino ja hänen vaimonsa Margarita pitivät itseään innokkaina katolilaisina. Joka vuosi he osoittivat kunnioitusta ristille kantamalla sen kirkosta kotiinsa, missä he uhrasivat eläinuhreja ja söivät ne sukulaisten ja ystävien kanssa. Mutta  sitten Jehovan todistajat tulivat käymään heidän luonaan ja alkoivat tutkia Raamattua heidän kanssaan. ”Tajusimme, että se mitä opimme, oli totuus”, he kertovat, ”mutta arvelimme, että jos hylkäisimme aikaisemmat käsityksemme, henget hyökkäisivät kimppuumme.” He jatkoivat kuitenkin Raamatun tutkimista. ”Vähitellen Raamatun totuus tavoitti sydämemme”, sanoo Marcelino. ”Se antoi meille rohkeutta kertoa omaisille ja ystäville siitä, mitä olimme oppineet Raamatusta. Iloitsemme nykyään siitä, että olemme vapaita meitä orjuuttaneesta taikauskosta. Meitä harmittaa vain se, ettemme aloittaneet tutkimista aikaisemmin. Haluamme hyvittää hukkaan menneen ajan ponnistelemalla nyt kovasti kertoaksemme toisille Raamatun suurenmoisista totuuksista.”

73-vuotias Alfonso oli harras katolilainen. Hänellä oli tapana järjestää kotikaupungissaan uskonnolliset juhlat, joissa pidettiin messuja, tanssittiin, syötiin ja juotiin. Siellä oli myös härkätaisteluja. ”Normaalisti nämä juhlat päättyivät juominkeihin”, Alfonso toteaa. ”Vaikka pidinkin juhlista, minusta tuntui, että uskontoni oli jotenkin vaillinaista.” Jehovan todistajat saarnasivat Alfonsolle, ja hän alkoi tutkia heidän kanssaan Raamattua. Huonosta terveydestä huolimatta hän alkoi käydä kokouksissa valtakunnansalilla. Nyt hän on hylännyt entiset uskonnolliset tapansa ja käyttää hyväkseen kaikki tilaisuudet kertoa vasta löytämästään uskosta niille, jotka tulevat käymään hänen luonaan.

Nämä ovat vain muutamia esimerkkejä monista vilpittömistä mayoista, jotka ovat löytäneet todellisen uskonnollisen vapauden. Jukatanin vaikuttavien pyramidien rakentajien jälkeläisiä on elossa vielä nykyäänkin. He puhuvat yhä samaa kieltä. Monet elävät paljolti samaan tapaan kuin esi-isänsäkin – savella tilkityissä, palmunlehväkattoisissa majoissa. He kasvattavat maissinsa ja puuvillansa samalla kaskiviljelymenetelmällä. Mutta nykyään Jumalan sanan totuus on vapauttanut monet mayat uskonnollisen valheen ja taikauskon orjuudesta. He arvostavat koko sydämestään Jeesuksen sanoja: ”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät.” (Johannes 8:32.)

[Alaviite]

[Kartta s. 13]

(Ks. painettu julkaisu)

Entinen mayojen valta-alue

Meksikonlahti

MEKSIKO

Jukatanin niemimaa

Chichén Itzá

Cobá

BELIZE

GUATEMALA

HONDURAS

EL SALVADOR

[Kuva s. 13]

Raunioita Chichén Itzássa

[Kuva s. 15]

Marcelino ja hänen vaimonsa Margarita kertomassa hyvää uutista Jukatanissa