Varhaiskristityt kreikkalaisessa maailmassa

ENSIMMÄISELLÄ vuosisadalla kristityt saarnasivat maailmassa, jossa puhuttiin laajalti kreikkaa. Kreikankielisiä olivat myös ne Raamatun kirjoitukset, joilla he perustelivat Jeesusta koskevaa sanomaansa. Useimmat niistä, jotka henkeytettiin merkitsemään muistiin Raamatun kreikkalaisina kirjoituksina myöhemmin tunnetuksi tulleet tekstit, kirjoittivat kreikaksi ja käyttivät ilmauksia ja vertauksia, joita kreikkalaisen kulttuurin vaikutuspiirissä elävien ihmisten oli helppo ymmärtää. Silti Jeesus sen enempää kuin hänen apostolinsa tai ketkään Kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajista eivät olleet kreikkalaisia. He kaikki olivat juutalaisia. (Roomalaisille 3:1, 2.)

Miten kreikan kieli nousi niin merkittävään asemaan kristillisyyden leviämisessä? Miten ensimmäisellä vuosisadalla eläneet kristityt kirjoittajat ja lähetystyöntekijät pystyivät esittämään sanomaansa kreikankielisiin kuulijoihin vetoavalla tavalla? Entä miksi meidän pitäisi olla kiinnostuneita tästä historian vaiheesta?

 Kreikkalainen kulttuuri leviää

300-luvulla eaa. Aleksanteri Suuri kukisti Persian valtakunnan ja lähti jatkamaan maailmanvalloitustaan. Yhdistääkseen valloittamansa alueet hän ja hänen jälkeensä tulleet kuninkaat edistivät ”hellenismin”, Kreikan kulttuurin ja kielen, omaksumista.

Vielä senkin jälkeen kun Rooma oli nujertanut Kreikan ja vienyt siltä kaiken poliittisen vallan, naapurikansat olivat kreikkalaisen kulttuurin lujassa otteessa. Toisella ja ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Rooman ylimystö vaali kiihkeästi kaikkea kreikkalaista – kuvataiteita, arkkitehtuuria, kirjallisuutta ja filosofiaa – mikä sai runoilija Horatiuksen toteamaan: ”Vanki Kreikka otti vangiksi raakalaisvalloittajansa.”

Rooman vallan aikana kreikkalainen kulttuuri kukoisti Vähän-Aasian, Syyrian ja Egyptin tärkeissä kaupungeissa. Kreikkalainen sivistys painoi leimansa kaikkeen valtion instituutioista ja oikeuslaitoksesta kaupankäyntiin, teollisuuteen ja jopa muotiin. Useimmissa kreikkalaisissa kaupungeissa oli gymnasion, jossa nuoret miehet valmentautuivat, ja teatteri, jossa esitettiin kreikkalaisia näytelmiä.

”Tämä hellenistisen kulttuurin virta veti mukaansa myös vastahakoiset juutalaiset, hitaasti mutta peruuttamattomasti”, sanoo historioitsija Emil Schürer. Aluksi juutalaisten harras uskonnollisuus auttoi heitä torjumaan kreikkalaista kulttuuria leimaavan pakanallisuuden, mutta lopulta se alkoi vaikuttaa moniin heidän elämänsä alueisiin. Schürer toteaakin, että ”pieni juutalaisyhteisö oli lähes joka puolelta hellenististen alueiden ympäröimä, ja kaupankäynnin vuoksi sen oli pakko olla jatkuvasti yhteydessä niihin”.

Septuagintan merkitys

Kun monet juutalaiset siirtyivät paikasta toiseen ja asettuivat eri puolille Välimeren aluetta, he huomasivat asuvansa hellenistisen kulttuurin kyllästämissä kaupungeissa, joissa valtakielenä oli kreikka. Nämä siirtolaiset harjoittivat edelleen juutalaista uskontoa ja matkustivat Jerusalemiin vuosittaisiin juhliinsa. Ajan mittaan monien heprean kielen taito kuitenkin heikkeni. * Siksi tuli tarpeelliseksi kääntää Heprealaiset kirjoitukset enemmistön käyttämälle kreikan kielelle. Vuoden 280 eaa. tienoilla tehtävään tarttuivat juutalaiset oppineet, jotka asuivat todennäköisesti Aleksandriassa Egyptissä, tärkeässä hellenistisen kulttuurin keskuksessa. Heidän työnsä tuloksena syntyi Septuaginta.

Septuagintaa on sanottu mullistavaksi käännökseksi. Se toi kallisarvoiset Heprealaiset kirjoitukset länsimaisen sivistyksen ulottuville. Muutoin tieto siitä, miten Jumala oli ollut tekemisissä Israelin kanssa, olisi jäänyt suhteellisen tuntemattomien kirjoitusten kätköön, sillä ne oli kirjoitettu kielellä, jota ei ymmärretty enää yleisesti. Tämä tuskin olisi edistänyt maailmanlaajuista evankelioimista. Todellisuudessa Septuaginta tarjosi taustatiedot, käsitteet ja kielen, jotka mahdollistivat Jehova Jumalaa koskevien asioiden välittämisen eri etnisiin ryhmiin kuuluville ihmisille. Koska niin monet osasivat kreikkaa, se sopi täydellisesti pyhien totuuksien kertomiseen koko maailmalle.

Käännynnäiset ja Jumalaa pelkäävät

Toiselle vuosisadalle eaa. tultaessa juutalaiset olivat jo kääntäneet monia teoksiaan  kreikaksi ja kirjoittivat uusia suoraan tuolla kielellä. Tämä edisti merkittävästi sitä, että myös pakanamaailmassa opittiin tuntemaan Israelin historiaa ja uskontoa. Historioitsijoiden mukaan tuona aikana monet ei-juutalaiset ”olivat enemmän tai vähemmän tekemisissä juutalaisten kanssa, osallistuivat juutalaisten palvontamenoihin ja noudattivat juutalaisten säännöksiä joskus tarkasti, joskus vähemmän tarkasti” (The History of the Jewish People in the Age of Jesus Christ).

Jotkut pakanat jopa omaksuivat juutalaisuuden, heidät ympärileikattiin, ja heistä tuli käännynnäisiä. Toiset omaksuivat juutalaisuudesta joitakin piirteitä mutteivät kääntyneet juutalaisiksi. Kreikkalaisessa kirjallisuudessa heitä kutsuttiin usein ”Jumalaa pelkääviksi”. Corneliusta sanotaan ”harrasmieliseksi mieheksi, joka pelkäsi Jumalaa”. Apostoli Paavali tapasi monia tällaisia Jumalaa pelkääviä juutalaisten keskuudessa kaikkialla Vähässä-Aasiassa ja Kreikassa. Esimerkiksi Pisidian Antiokiassa hän puhutteli synagogaan kokoontuneita seuraavasti: ”Miehet, israelilaiset ja te muut, jotka pelkäätte Jumalaa.” (Apostolien teot 10:2; 13:16, 26; 17:4; 18:4.)

Niinpä kun Jeesuksen opetuslapset alkoivat saarnata hyvää uutista Juudean rajojen ulkopuolella oleville juutalaisyhteisöille, kuulijoiden joukossa oli monia taustaltaan kreikkalaisia. Näistä yhteisöistä kristillisyys lähtikin leviämään oikein toden teolla. Kun kävi ilmi, että Jumala ulotti pelastuksen toivon myös pakanoille, opetuslapset tajusivat, että Jumalan silmissä ”ei ole juutalaista eikä kreikkalaista” (Galatalaisille 3:28).

Kreikkalaisille saarnataan

Jotkut ensimmäisistä juutalaiskristityistä eivät aluksi halunneet päästää pakanakäännynnäisiä kristilliseen seurakuntaan, sillä he tiesivät, millaista oli kansakuntien ihmisten moraali ja uskonto. Kun siis kävi ilmeiseksi, että Jumala hyväksyisi myös pakanoita, apostolit ja Jerusalemin vanhimmat tekivät selväksi, että näiden käännynnäisten oli kartettava verta, haureutta ja epäjumalanpalvelusta (Apostolien teot 15:29). Tätä vaadittiin jokaiselta, joka oli noudattanut kreikkalaista elämäntapaa, sillä kreikkalais-roomalainen yhteiskunta oli ”häpeällisten sukupuolisten himojen” ja homoseksuaalisuuden turmelema. Tällaisille tavoille ei ollut sijaa kristittyjen keskuudessa. (Roomalaisille 1:26, 27; 1. Korinttilaisille 6:9, 10.)

Apostoli Paavali oli eittämättä huomattavin niistä kristityistä lähetystyöntekijöistä, jotka saarnasivat ensimmäisellä vuosisadalla kreikkalaisessa maailmassa. Vielä nykyäänkin Ateenassa voi Areiopagin juurella nähdä pronssilaatan, jossa muistutetaan Paavalin tuossa kaupungissa pitämästä kuuluisasta puheesta. Se on merkitty muistiin Raamattuun Apostolien tekojen kirjan 17. lukuun. Hän aloitti puheensa kreikkalaisen julkisen puhujan tapaan sanoilla ”Ateenan miehet” ja sai kuulijansa, joiden joukossa oli epikurolaisia ja stoalaisia filosofeja, tuntemaan olonsa levolliseksi. Paavali ei osoittanut ärtymystä eikä kritisoinut kuulijoidensa uskoa, vaan vetosi heihin myöntämällä, että he näyttivät olevan hyvin uskonnollismielisiä. Hän mainitsi heidän ”Tuntemattomalle Jumalalle” pystyttämänsä alttarin ja laski yhteisen pohjan sanomalla, että juuri tästä Jumalasta hän halusi puhua. (Apostolien teot 17:16–23.)

Paavali tavoitti kuulijansa käyttämällä käsitteitä, jotka he saattoivat hyväksyä. Stoalaiset olivat hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että Jumala on elämän Lähde, että kaikki ihmiset ovat samaa sukua, ettei Jumala ole kaukana meistä ja että ihmisen elämä riippuu Jumalasta. Viimeksi mainittua seikkaa Paavali perusteli lainaamalla stoalaisten runoilijoiden  teoksia, Aratoksen Fainomenaa ja Kleantheen ”Hymniä Zeukselle”. Epikurolaisetkin saivat huomata, että he ajattelivat monista asioista samoin kuin Paavali: Jumala on elävä ja hänet voidaan tuntea, hän on muista riippumaton, hän ei tarvitse mitään ihmisiltä eikä asu käsin tehdyissä temppeleissä.

Paavalin käyttämät ilmaukset olivat tuttuja hänen kuulijoilleen. Erään lähteen mukaan ”maailma (kosmos)”, ”suku” ja ”Jumalolento” olivat kaikki sanoja, joita kreikkalaiset filosofit tapasivat käyttää. (Apostolien teot 17:24–29.) Paavali ei tietenkään halunnut tehdä myönnytyksiä totuuden suhteen saadakseen kuulijat puolelleen. Hänen ylösnousemusta ja tuomiota koskevat loppusanansa olivatkin päinvastoin ristiriidassa heidän käsitystensä kanssa. Mutta nekin hän muotoili taitavasti sekä sanamuodoltaan että sisällöltään sellaisiksi, että ne vetosivat hänen filosofiasta kiinnostuneisiin kuulijoihinsa.

Monet Paavalin kirjeet on osoitettu seurakunnille, jotka sijaitsivat kreikkalaiskaupungeissa tai hellenistisen kulttuurin kyllästämissä Rooman siirtokunnissa. Noissa sujuvalla ja väkevällä kreikan kielellä kirjoitetuissa kirjeissä käytetään monia kreikkalaiselle kulttuurille ominaisia käsityksiä ja esimerkkejä. Paavali mainitsee urheilukilpailut, voittajan palkinnon, kasvattajan joka saattoi pojan kouluun ja useita muita kreikkalaiselle elämälle tyypillisiä seikkoja. (1. Korinttilaisille 9:24–27; Galatalaisille 3:24, 25.) Vaikka Paavali tarpeen tullen lainasi kreikkalaisia ilmauksia, hän hylkäsi kreikkalaiset moraalikäsitykset ja uskonnolliset ihanteet.

Kaikkea kaikenlaisille ihmisille

Apostoli Paavali tajusi, että voidakseen kertoa hyvää uutista toisille hänestä täytyi tulla ”kaikkea kaikenlaisille ihmisille”. ”Minusta tuli juutalaisille kuin juutalainen voittaakseni juutalaisia”, hän kirjoitti, ja kreikkalaisille hänestä tuli kuin kreikkalainen, jotta hän olisi voinut auttaa heitä ymmärtämään Jumalan tarkoituksia. Tähän Paavalilla oli tietenkin kaikki edellytykset, sillä hän oli hellenistisestä kaupungista kotoisin oleva juutalainen. Nykyaikana kaikkien kristittyjen on toimittava jokseenkin samoin. (1. Korinttilaisille 9:20–23.)

Miljoonat ihmiset muuttavat nykyään maasta ja kulttuurista toiseen. Tämä asettaa melkoisen haasteen kristityille, jotka pyrkivät saarnaamaan hyvää uutista Jumalan valtakunnasta ja noudattamaan Jeesuksen käskyä ”tehdä opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä” (Matteus 24:14; 28:19). He saavat tavan takaa nähdä, että kun ihmiset kuulevat hyvän uutisen äidinkielellään, se koskettaa heidän sydäntään ja he ottavat sen vastaan.

Tämä lehti, Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja, ilmestyy siksi joka kuukausi 169 kielellä ja sen sisarlehti Herätkää! 81 kielellä. Lisäksi monet Jehovan todistajat opettelevat jotain uutta kieltä – kuten vaikeaa arabiaa, kiinaa tai venäjää – voidakseen kertoa hyvää uutista niille vieraskielisille, jotka ovat muuttaneet heidän asuinseudulleen. Tavoite on sama kuin ensimmäisellä vuosisadalla. Apostoli Paavali ilmaisi sen nasevasti: ”Minusta on tullut kaikkea kaikenlaisille ihmisille pelastaakseni kaikin keinoin muutamia.” (1. Korinttilaisille 9:22.)

[Alaviite]

[Kartta s. 18]

(Ks. painettu julkaisu)

Rooma

KREIKKA

Ateena

AASIA

Antiokia (Pisidian)

KILIKIA

SYYRIA

JUUDEA

Jerusalem

EGYPTI

Aleksandria

Kyrene

VÄLIMERI

[Kuva s. 19]

”Septuaginta” auttoi välittämään tietoa Jehovasta ensimmäisellä vuosisadalla.

[Lähdemerkintä]

Israel Antiquities Authority

[Kuva s. 20]

Paavalin puheen muistolaatta Areiopagilla