Kaikelle on aikansa

”Kaikelle on määräaika, niin, aika joka asialle taivaiden alla”, sanotaan Raamatussa. Nämä sanat kirjoitti kauan sitten elänyt viisas kuningas Salomo. Hän jatkoi, että on aika syntyä ja aika kuolla, aika rakentaa ja aika purkaa, aika rakastaa ja aika vihata. Lopuksi hän kysyi: ”Mitä hyötyä on tekijälle siitä, minkä parissa hän tekee kovasti työtä?” (Saarnaaja 3:1–9.)

NÄMÄ sanat ovat saaneet jotkut päättelemään, että Raamatun mukaan kaikelle on ennalta määrätty aika. He toisin sanoen ajattelevat, että Raamatussa on perusteet kohtalouskolle. Pitääkö se paikkansa? Tukeeko Jumalan sana Raamattu sitä käsitystä, että ihmisen koko elämänkulusta määrää kohtalo? Koska ”koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä”, sen mitä Raamatun yhdessä kohdassa sanotaan, täytyy olla sopusoinnussa sen muiden osien kanssa. On siksi hyödyllistä tarkastella, mitä muualla Raamatussa kerrotaan tästä aiheesta. (2. Timoteukselle 3:16.)

Aika ja sattuma

Salomo kirjoitti Saarnaajan kirjaan myös seuraavat sanat: ”Minä palasin näkemään auringon alla, ettei kilpajuoksu ole nopeiden vallassa eikä taistelu väkevien, eikä viisaillakaan ole ruokaa eikä ymmärtäväisilläkään rikkautta, eikä edes tietävillä ole suosiota.” Miksi ei? Koska ”aika ja sattuma kohtaavat heitä kaikkia”. (Saarnaaja 9:11.)

Salomo ei tarkoittanut kohtalon ohjaavan koko elämää. Sen sijaan hän tähdensi, että ihmiset eivät voi koskaan täsmällisesti ennustaa, mihin heidän hankkeensa johtavat, ”sillä aika ja sattuma kohtaavat heitä kaikkia”. Usein jollekulle tapahtuu jotakin vain siksi, että hän sattuu olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan – tai väärässä paikassa väärään aikaan.

Ajatellaan esimerkiksi sanoja ”ei kilpajuoksu ole nopeiden vallassa”. Ehkä muistat tai olet joskus lukenut, miten kävi kuuluisassa mutta eriskummallisessa naisten  3000 metrin juoksussa Los Angelesin olympialaisissa vuonna 1984. Kaksi juoksijaa, joista toinen edusti Britanniaa ja toinen Yhdysvaltoja, odotti kumpikin voittavansa kultamitalin. Kilpailun puolivälissä he kuitenkin törmäsivät toisiinsa juoksuradalla. Toinen kaatui ja keskeytti kilpailun; toinen taas lannistui ja tuli maaliin seitsemäntenä.

Olivatko nämä tapahtumien käänteet kohtalon aiheuttamia? Jotkut sanoisivat niin. Mutta se, että juoksijat menettivät voitonmahdollisuutensa, johtui selvästi yhteentörmäyksestä – onnettomuudesta, jota oli mahdotonta nähdä ennalta. Oliko kohtalo määrännyt heidät törmäämään toisiinsa? Jälleen kerran monet vastaisivat myöntävästi. Kommentaattorien mukaan onnettomuus kuitenkin johtui kiihkeästä kilpailusta, jota kaksi tasaväkistä juoksijaa yritti hallita. Kuten Raamatussa sanotaan, ”aika ja sattuma kohtaavat heitä kaikkia”. Edes hyvällä valmistautumisella ei pystytä kokonaan eliminoimaan odottamattomia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa hankkeen onnistumiseen, eikä tällä ole mitään tekemistä kohtalon kanssa.

Mitä Raamattu sitten tarkoittaa sanoessaan, että ”kaikelle on määräaika”? Voimmeko mitenkään vaikuttaa siihen, kuinka meille lopulta käy?

Oikea aika joka asialle

Henkeytetty raamatunkirjoittaja ei suinkaan kuvaillut yksittäisten ihmisten kohtaloa eikä sitä, miten heille lopulta kävisi, vaan kertoi Jumalan tarkoituksesta ja sen vaikutuksesta ihmiskuntaan. Mistä tiedämme sen? Se käy ilmi tekstiyhteydestä. Mainittuaan monia asioita, joilla näyttää olevan ”määräaika”, Salomo kirjoitti: ”Olen nähnyt sen aherruksen, jonka Jumala on antanut ihmisten pojille heidän siinä ahertaakseen. Kaiken hän on tehnyt kauniiksi aikanaan.” (Saarnaaja 3:10, 11.)

Jumala on antanut ihmiselle monenlaista tehtävää, ja Salomo mainitsi tästä joitakin esimerkkejä. Lisäksi Jumala on suonut meille vapaan tahdon valita, mitä haluamme tehdä. Kaikille töille on kuitenkin oikea eli suotuisa aika, jolloin niissä päästään parhaisiin tuloksiin. Salomo esimerkiksi sanoi Saarnaajan 3:2:ssa, että on ”aika istuttaa ja aika repiä istutus pois”. Maanviljelijät tietävät, että kaikki viljelykasvit täytyy istuttaa oikeaan aikaan. Entä jos viljelijä  sivuuttaa tämän tosiasian ja ryhtyy istuttamaan niitä vääränä vuodenaikana? Voiko hän syyttää kohtaloa, jos hän ei aherruksestaan huolimatta saa hyvää satoa? Ei tietenkään! Hän ei vain istuttanut oikeaan aikaan. Maanviljelijä olisi hyvinkin voinut onnistua, jos hän olisi noudattanut Luojan asettamaa, luonnossa ilmenevää asioiden järjestystä.

Jumala ei siis ole päättänyt yksittäisten ihmisten kohtaloa tai sitä, mitä mistäkin tapahtumasta seuraa, vaan hän on laatinut periaatteita, jotka ohjaavat ihmisten toimintaa hänen tahtonsa mukaisella tavalla. Jotta ihmiset voisivat nauttia työnsä tuloksista, heidän on tunnettava Jumalan tarkoitus ja hänen asettamansa määräajat ja toimittava niiden mukaan. Ennalta määrättyä ja peruuttamatonta ei ole yksittäisten ihmisten kohtalo vaan se, mitä Jumala on päättänyt tehdä. Jehova julisti profeetta Jesajan välityksellä: ”Sanani, joka suustani lähtee – – ei palaa luokseni tyhjin toimin vaan on tekevä sen, mihin olen mieltynyt, ja menestyvä siinä, mitä varten olen lähettänyt sen.” (Jesaja 55:11.)

Mikä sitten on maan ja ihmiskunnan tulevaisuutta koskeva Jumalan ”sana” eli hänen ilmoittamansa tarkoitus, joka tulee menestymään?

Jumalan määräaikojen ymmärtäminen

Kun Salomo oli kirjoittanut, että ”kaiken hän [Jumala] on tehnyt kauniiksi aikanaan”, hän lisäsi kiinnostavasti: ”Myös määräämättömän ajan hän on pannut heidän sydämeensä, jotta ihminen ei pääsisi koskaan perille työstä, jonka tosi Jumala on tehnyt alusta loppuun asti.” Vuoden 1938 kirkkoraamatun mukaan tämä jae kuuluu: ”Myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.” (Saarnaaja 3:11.)

Tästä jakeesta on kirjoitettu paljon. Jossakin vaiheessa kaikki tulevat varmasti pohtineeksi syvällä sisimmässään, mikä on elämän tarkoitus ja mitä meille lopulta tapahtuu. Kautta historian ihmisten on ollut vaikea uskoa, että elämä olisi pelkkää arkisten askareiden parissa raatamista, jonka loppuna on kuolema. Kaikista muista elollisista poiketen me ihmiset ajattelemme paitsi nykyhetkeä myös elämän päättymistä ja sen jälkeistä aikaa. Kaipaamme jopa mahdollisuutta elää ikuisesti. Mistä se johtuu? Kuten Raamattu sanoo, Jumala on pannut ihmisten sydämeen ”iankaikkisuuden”.

Pyrkiessään tyydyttämään tämän kaipauksen ihmiset ovat painiskelleet kuolemanjälkeistä elämää koskevien käsitysten kanssa. Jotkut ovat päätelleet, että kuolemassa jokin osa meistä jää eloon. Toiset uskovat, että olemme mukana jälleensyntymisen loputtomassa kiertokulussa. On niitäkin, jotka ajattelevat kohtalon tai kaitselmuksen järjestävän kaikki asiamme meidän voimatta vaikuttaa niihin. Ikävä kyllä mikään näistä selityksistä ei ole ollut täysin tyydyttävä. Tämä johtuu siitä, että omin  neuvoin ”ihminen ei pääse koskaan perille työstä, jonka tosi Jumala on tehnyt alusta loppuun asti”, kuten Raamatussa todetaan.

Ihmiset ovat kyllä aina halunneet päästä selvyyteen näistä kysymyksistä, mutta he ovat olleet kyvyttömiä löytämään vastauksia. Tämä ristiriita on piinannut ajattelijoita ja filosofeja kautta aikojen. Mutta koska Jumala on istuttanut meihin halun elää ikuisesti, eikö olisikin johdonmukaista kääntyä hänen puoleensa saadaksemme tyydyttävät vastaukset? Raamattuhan sanoo Jehovasta: ”Sinä avaat kätesi ja tyydytät kaikkien elollisten halun.” (Psalmit 145:16.) Jumalan sanasta Raamatusta voimme löytää vastaukset kysymyksiimme, jotka koskevat elämää ja kuolemaa sekä Jumalan ikuista tarkoitusta maan ja ihmiskunnan suhteen (Efesolaisille 3:11).

[Huomioteksti s. 5]

”Ei kilpajuoksu ole nopeiden vallassa.” (Saarnaaja 9:11)

[Huomioteksti s. 6]

Voiko maanviljelijä syyttää huonosta sadosta kohtaloa, jos hän ei ole istuttanut oikeaan aikaan?

[Huomioteksti s. 7]

Pohdimme elämää ja kuolemaa, koska Jumala on pannut sydämeemme ”iankaikkisuuden”.