Korintti – ”kahden sataman valtias”

KARTASTA näkee, että suuren osan Kreikasta muodostavat niemimaa sekä sen eteläpuolella sijaitseva, suurelta saarelta näyttävä alue. Nämä kaksi yhdistää toisiinsa kapea maakaistale, Korintin kannas, joka on kapeimmillaan vain noin kuuden kilometrin levyinen. Se liittää etelässä sijaitsevan Peloponnesoksen pohjoisessa olevaan mannermaahan.

Korintin kannas on tärkeä muullakin tapaa. Sitä on sanottu meren sillaksi, koska sen itäpuolella on Egeanmerelle ja itäiselle Välimerelle avautuva Saroninlahti ja länsipuolella Korintinlahti, josta pääsee Joonianmerelle, Adrianmerelle ja läntiselle Välimerelle. Kaiken tämän keskellä on Korintin kaupunki, jossa apostoli Paavali pysähtyi lähetysmatkoillaan ja joka oli antiikin aikaan kuuluisa vauraudestaan, ylellisyyksistään ja irstailevasta elämäntavastaan.

Strateginen sijainti

Korintti sijaitsee lähellä tämän tärkeän maakaistaleen länsireunaa. Sillä on kaksi satamaa, yksi kapean kannaksen kummallakin puolella: lännessä Lekhaion ja idässä Kenkrea. Kreikkalainen maantieteilijä Strabon sanoikin Korinttia tämän takia ”kahden sataman valtiaaksi”. Strategisen sijaintinsa vuoksi  Korintti alkoi hallita kansainvälistä risteyspaikkaa ja valvoa sekä pohjoisen ja etelän välistä maitse käytävää kauppaa että idän ja lännen välistä meritse tapahtuvaa kaupankäyntiä.

Antiikin ajoista saakka idästä (Vähästä-Aasiasta, Syyriasta, Foinikiasta ja Egyptistä) ja lännestä (Italiasta ja Espanjasta) saapui laivoja, joiden lasti purettiin ensin yhdessä satamassa ja kuljetettiin sitten maitse muutaman kilometrin päähän kannaksen toiselle puolelle. Siellä lasti siirrettiin toiseen alukseen, ja matka jatkui. Pienemmät alukset kiskottiin kannaksen poikki pitkin vetoväylää, josta käytettiin nimitystä diolkos. (Ks.  tekstiruutu s. 27.)

Miksi merenkulkijat halusivat ylittää kannaksen maitse? Näin he säästyivät yli 300 kilometrin pituiselta vaaralliselta merimatkalta Peloponnesoksen eteläkärkien ympäri, missä myrskyt olivat tavallisia. Merenkulkijat karttoivat erityisesti Maleanniemeä, josta sanottiin: ”Heitä mielestäsi koti, jos lähdet kiertämään Maleaa.”

Kenkrea – veden alle vajonnut satama paljastuu

Kymmenkunta kilometriä Korintista itään päin sijaitsee Kenkrean satama, jonne monet Aasiasta tulevat laivareitit päättyivät. Nykyään Kenkrea on puolittain veden alla tuhoisien maanjäristysten vuoksi, joita sattui 300-luvun loppupuolella. Strabon kuvaili Kenkreaa vilkkaaksi ja vauraaksi satamaksi, ja roomalainen filosofi Lucius Apuleius sanoi sitä ”suureksi ja mahtavaksi satamaksi, jossa kävi alituiseen laivoja monista maista”.

Rooman vallan aikaan satamassa oli kaksi aallonmurtajaa, joista muodostui hevosenkengän muotoinen 150–200 metriä leveä satamaväylä. Se pystyi vastaanottamaan jopa 40-metrisiä aluksia. Sen lounaispuolella tehdyissä kaivauksissa saatiin esiin osia temppelistä, jonka arvellaan olleen Isis-jumalattaren pyhäkkö. Toisella puolella satamaa olevat rakennukset taas kuuluivat todennäköisesti Afroditen pyhäkköön. Näitä kahta jumalatarta pidettiin merimiesten suojelijoina.

Tällaisen vilkkaan kauppasataman lähistöllä  apostoli Paavalin oli hyvä työskennellä teltantekijänä (Apostolien teot 18:1–3). Kirjassa Paavalin jäljillä kerrotaan, että kun ”talvi oli tulossa, oli varmaan Korinton teltantekijöillä, jotka samalla olivat purjekankaan valmistajia, miltei enemmän työtä, kuin he pystyivät suorittamaan. Kun molemmat satamat olivat täynnä talvehtivia laivoja, joiden purjeita piti kiirehtiä korjaamaan merten ollessa suljettuina, oli Lekheumin [Lekhaionin] ja Kenkrean kauppiailla antaa työtä melkein jokaiselle, joka kykeni ompelemaan kokoon pätkänkään purjekangasta.”

Viivyttyään Korintissa yli puolitoista vuotta Paavali purjehti noin vuonna 52 Kenkreasta Efesokseen (Apostolien teot 18:18, 19). Jolloinkin seuraavien neljän vuoden kuluessa Kenkreaan perustettiin kristillinen seurakunta. Raamattu kertoo, että Paavali pyysi Rooman kristittyjä auttamaan Foibe-nimistä kristittyä naista, joka kuului ”Kenkreassa olevaan seurakuntaan”. (Roomalaisille 16:1, 2.)

Nykyään Kenkrean kävijät voivat uida veden alle vajonneen sataman jäännösten keskellä poukaman kristallinkirkkaassa vedessä. Useimmat heistä eivät tiedä, että satoja vuosia sitten tämä oli vilkas kauppapaikka, jossa kristityt saarnasivat. Sama pitää paikkansa Lekhaionista, Korintin toisesta satamasta, joka sijaitsee kannaksen länsipuolella.

Lekhaion – portti länteen

Päällystetty katu, Lekhaionin tie, kulki suoraan Korintin agoralta eli torilta parin kilometrin päässä sijaitsevaan läntiseen Lekhaionin satamaan. Rakentaessaan satamaa insinöörit syvensivät rantaa ja kasasivat maa-ainesta suojaamaan ankkurissa olevia laivoja rajuilta tuulilta, jotka puhalsivat lahdelta. Lekhaion oli yhteen aikaan Välimeren suurimpia satamia. Arkeologit ovat kaivaneet esiin majakkana toimineen Poseidonin patsaan rauniot.

Lekhaionin tietä suojasi kaksoismuuri, ja sen varrella oli jalkakäytäviä, hallintorakennuksia, temppeleitä ja pylväskäytäviä, joissa oli kauppoja. Täällä Paavalin on täytynyt kohdata kiireisiä ostoksilla kävijöitä, tyhjänpuhujia, puodinpitäjiä, orjia, liikkeenharjoittajia ja monia muita, joille hän saattoi saarnata.

Lekhaion ei ollut pelkkä kauppasatama vaan myös suuri laivastotukikohta. Jotkut väittävät, että vuoden 700 eaa. tienoilla korinttilainen laivanrakentaja Ameinokles kehitti Lekhaionin laivanveistämöllä kolmisoudun, joka oli yksi antiikin ajan järeimmistä  taistelulaivoista. Ateenalaiset hyödynsivät kolmisoutua saadessaan ratkaisevan voiton Persian laivastosta Salamiissa vuonna 480 eaa.

Tämä kerran niin vilkas satama on nykyään vain joukko ”mustia, kaislikkoisia vesialtaita”. Mikään ei viittaa siihen, että satoja vuosia sitten täällä sijaitsi yksi Välimeren alueen suurimmista satamista.

Haaste kristityille

Sen lisäksi että Korintin satamat olivat kauppapaikkoja, ne tarjosivat kaupungin asukkaille tilaisuuden saada uusia vaikutteita muualta. Ensinnäkin nämä satamat vaikuttivat edullisesti kaupankäyntiin ja kasvattivat kaupungin vaurautta. Korintti haali itselleen omaisuuksia keräämällä korkeita satamamaksuja sekä tulleja tavaroiden ja laivojen siirtämisestä diolkosta pitkin. Kaupunki peri myös veroja maitse tapahtuvista kuljetuksista. Niiden tulojen ansiosta, joita kertyi Korintin satamien käyttömaksuista ja sen toreilta, oli seitsemännen vuosisadan loppupuolella eaa. jopa mahdollista poistaa henkilöverot.

Korintti sai lisätuloja kauppiailta, jotka oleskelivat siellä. Monet heistä viettivät ylellistä ja irstailevaa elämää. Korintti hyötyi myös merimiehistä, joita virtasi sinne sankoin joukoin. Strabonin mukaan he käyttivät rahojaan säästelemättä. Kaupungissa oli tarjolla monia palveluja, muun muassa laivojen kunnostamista.

Paavalin päivinä Korintissa kerrotaan olleen noin 400000 asukasta, joten sitä suurempia kaupunkeja olivat vain Rooma, Aleksandria ja Syyrian Antiokia. Korintissa asui kreikkalaisia, roomalaisia, syyrialaisia, egyptiläisiä ja juutalaisia. Sen satamien kautta virtasi jatkuvasti matkalaisia, joiden joukossa oli taiteilijoita, filosofeja ja liikemiehiä sekä niitä, jotka olivat tulleet urheilukilpailuihin. Nämä vierailijat toivat lahjoja temppeleihin ja uhrasivat jumalille. Tämä kaikki teki Korintista eloisan ja kukoistavan suurkaupungin. Mutta hyvinvoinnilla oli hintansa.

Kirjassa Paavalin jäljillä todetaan: ”Korintossa, joka oli kahden tällaisen sataman välissä, kehittyi kansainvälisyys kaikkien niiden vierasten kansain paheiden värittämänä, joiden laivoja oli sen satamassa.” Tässä sulatusuunissa kohtasivat ja sekoittuivat sekä idän että lännen heikkoudet ja paheet. Korintista tuli moraalisesti turmeltunut, häpeämättömän loistelias – antiikin Kreikan moraalittomin ja irstain kaupunki. Ilmaus ”elää korinttilaisittain” tarkoitti samaa kuin viettää paheellista ja moraalitonta elämää.

Materialistinen ja moraaliton ilmapiiri uhkasi kristittyjen hengellistä hyvinvointia. Korintissa asuvia Jeesuksen seuraajia täytyi kehottaa säilyttämään hyväksytty asema Jumalan silmissä. Niinpä Paavali tuomitsi korinttilaisille kirjoittamissaan kirjeissä suorin sanoin ahneuden, kiristyksen ja moraalisen epäpuhtauden. Noita henkeytettyjä kirjeitä lukiessa ei voi olla aistimatta sitä turmelusta, jota vastaan sikäläisten kristittyjen oli taisteltava. (1. Korinttilaisille 5:9, 10; 6:9–11, 18; 2. Korinttilaisille 7:1.)

Korintin kansainvälisyydestä oli tosin hyötyäkin. Kaupunkiin tulvi jatkuvasti uusia ajatuksia. Siellä oltiin avarakatseisempia kuin muissa kaupungeissa, joissa Paavali kävi. ”Tässä muinaisessa satamakaupungissa itä kohtasi lännen”, sanoo muuan raamatunselittäjä, ”ja siksi sen asukkaat olivat alttiina jokaiselle mahdolliselle uudelle ajatukselle, filosofialle ja uskonnolle, joka maailmassa oli tarjolla.” Eri uskontoja suvaittiin, mikä ilmeisesti helpotti Paavalin saarnaamistyötä.

Korintin kaksi satamaa – Kenkrea ja Lekhaion – toivat kaupungille vaurautta ja mainetta. Toisaalta nuo satamat tekivät Korintissa asumisesta haastavaa kristityille. Nykymaailma on samanlainen. Materialismi, moraalittomuus sekä kaikenlainen muu turmelus uhkaavat Jumalaa pelkäävien ihmisten hengellisyyttä. Meidänkin on siksi viisasta ottaa varteen ne henkeytetyt neuvot, joita Paavali antoi Korintin kristityille.

[Tekstiruutu/Kuva s. 27]

 DIOLKOS – LAIVALIIKENNETTÄ KUIVALLA MAALLA

Kun kanavan rakentamishankkeet seitsemännen vuosisadan loppupuolella eaa. raukesivat, Korintin hallitsija Periandros keksi nerokkaan tavan kuljettaa tavaraa kannaksen yli. * Hän rakennutti vetoväylän, josta käytettiin nimitystä diolkos (’poikki vetäminen’). Se oli päällystetty kivilaatoilla, ja sen syvissä uurteissa oli rasvatut puukiskot. Satamaan saapuneiden laivojen lasti purettiin, ja tavarat pantiin pyörillä kulkeviin rattaisiin, joilla orjat vetivät ne väylää pitkin toiseen satamaan. Pienemmät alukset vedettiin toisinaan kannaksen poikki lasteineen päivineen.

[Alaviite]

[Kartta s. 25]

(Ks. painettu julkaisu)

KREIKKA

Korintinlahti

Lekhaionin satama

Muinainen Korintti

Kenkrea

Korintin kannas

Saroninlahti

Peloponnesos

JOONIANMERI

Maleanniemi

EGEANMERI

[Kuva s. 25]

Nykyään rahtilaivat käyttävät Korintin kanavaa.

[Kuva s. 26]

Lekhaionin satama

[Kuva s. 26]

Kenkrean satama

[Kuvan lähdemerkintä s. 25]

Todd Bolen/Bible Places.com