Miten Jumala vastaa rukouksiimme?

Miljoonat ihmiset rukoilevat säännöllisesti. Jotkut kuitenkin turhautuvat odottaessaan vastausta rukouksiinsa. Miten Jumala vastaa palvelijoidensa rukouksiin? Millaiset rukoukset Jumala kuulee? Voivatko ihmiset vaikuttaa rukouksillaan Jumalan toimintatapaan?

Vaikka Jumalan ja joidenkin yksilöiden välillä oli muinoin jonkin verran kaksisuuntaista viestintää, se ei ollut tavallista, sillä useimmiten se rajoittui joihinkin erikoisedustajiin, kuten Abrahamiin ja Moosekseen (1. Mooseksen kirja 15:1–5; 2. Mooseksen kirja 3:11–15; 2. Mooseksen kirja 20:19). Tällöinkin ilmeisesti enkelit välittivät Jumalan sanat, paitsi silloin kun hän puhui Pojalleen tai Pojastaan tämän ollessa maan päällä (2. Mooseksen kirja 3:2, 4; Galatalaisille 3:19). Myös aineellistuneiden enkeleiden henkilökohtaisesti välittämät sanomat olivat harvinaisia, mikä käy ilmi siitä, että ne synnyttivät vastaanottajissa tavallisesti levottomuutta (Tuomarit 6:22; Luukas 1:11, 12, 26–30). Rukouksiin vastattiin siis useimmiten profeettojen välityksellä tai siten, että johonkin pyyntöön joko suostuttiin tai se evättiin. Jehovan vastaukset rukouksiin voitiin usein havaita selvästi, kun hän esimerkiksi vapautti palvelijansa heidän vihollistensa käsistä tai kun hän huolehti heidän aineellisista tarpeistaan äärimmäisen puutteen aikana. (2. Mooseksen kirja 15:22–25; 2. Aikakirja 20:1–12, 21–24.) Mutta epäilemättä yleisintä vastausta ei ollut kovin helppo huomata, koska se liittyi moraalisen voiman ja valistuksen antamiseen, mikä auttoi ihmistä pysymään vanhurskaalla tiellä ja suorittamaan Jumalan hänelle antaman työn (2. Timoteukselle 4:17). Varsinkin kristityn rukouksiinsa saamaan vastaukseen sisältyi etupäässä hengellisiä asioita, ei mitään, mikä olisi ollut yhtä dramaattista kuin jotkin Jumalan aiemmat voimateot, mutta kylläkin aivan yhtä tärkeää (Matteus 9:36–38; Kolossalaisille 1:9; Heprealaisille 13:18; Jaakobin kirje 5:13).

Jotta rukous tulee kuulluksi, se täytyy esittää oikealle persoonalle, Jehova Jumalalle, sen täytyy koskea oikeita asioita, jotka ovat sopusoinnussa Jumalan ilmoitettujen tarkoitusten kanssa, se täytyy esittää oikealla tavalla, Jumalan asettaman kanavan, Kristuksen Jeesuksen, kautta, ja se täytyy esittää oikeista vaikuttimista ja puhtaasta sydämestä (Jaakobin kirje 4:3–6). Kaiken tämän lisäksi on oltava sinnikäs. Jeesus kehotti pyytämään, etsimään ja kolkuttamaan jatkuvasti, hellittämättä (Luukas 11:5–10; 18:1–7). Hän herätti kysymyksen, löytäisikö hän maan päältä uskoa rukouksen voimaan ”saapuessaan” tulevaisuudessa (Luukas 18:8). Jumalan näennäinen viivyttely joihinkin rukouksiin vastaamisessa ei johdu kykenemättömyydestä eikä haluttomuudesta, kuten Raamattu selvästi osoittaa (Matteus 7:9–11; Jaakobin kirje 1:5, 17). Joissakin tapauksissa vastauksen on odotettava Jumalan aikataulua (Luukas 18:7; 1. Pietarin kirje 5:6; 2. Pietarin kirje 3:9; Ilmestys 6:9–11). On kuitenkin ilmeistä, että Jumala suo häntä rukoileville ensi sijassa tilaisuuden ilmaista huolensa syvyyden, kaipauksensa hartauden ja vaikuttimensa aitouden (Psalmit 55:17; 88:1, 13; Roomalaisille 1:9–11). Toisinaan heidän täytyy Jaakobin tavoin kamppailla pitkän aikaa saadakseen siunauksen (1. Mooseksen kirja 32:24–26).

Vaikka Jehova Jumalaa ei voida suurellakaan joukolla painostaa toimimaan, hän huomaa ilmeisesti myös sen, missä määrin hänen palvelijansa ovat joukkona huolissaan jostakin asiasta, ja hän ryhtyy toimiin, kun he yhdessä ilmaisevat syvän huolensa tai kiinnostuksensa jostakin (2. Mooseksen  kirja 2:23–25). Jos ilmenee välinpitämättömyyttä tai senkaltaista, niin voi olla, ettei Jumala ehkä puutu asioiden kulkuun. Kun Jerusalemin temppeliä rakennettiin uudelleen, oli aikoja, jolloin hanketta ei tuettu kunnolla vaan oli keskeytyksiä ja viivytyksiä, kun taas myöhemmin Nehemia rakensi uudelleen kaupungin muurit vain 52 päivässä, koska työn puolesta rukoiltiin ja sitä tuettiin kiitettävästi (Esra 4:4–7, 23, 24; Nehemia 2:17–20; 4:4–23; 6:15; Haggai 1:2–12). Kirjoittaessaan Korintin seurakunnalle Paavali kertoo Jumalan pelastaneen hänet kuolemanvaarasta ja sanoo: ”Myös te voitte osaltanne auttaa esittämällä rukouksenne meidän puolestamme, jotta monet kiittäisivät puolestamme siitä, mitä meille on huomaavaisesti annettu monien rukoilevien kasvojen ansiosta.” (2. Korinttilaisille 1:8–11; Filippiläisille 1:12–20.) Kerta toisensa jälkeen korostetaan esirukousten voimaa, esittipä niitä joku yksilö tai ryhmä. Jaakob sanoi toisten puolesta rukoilemisesta: ”Vanhurskaan rukouksessa, kun se on vaikuttamassa, on paljon voimaa.” (Jaakobin kirje 5:14–20; 1. Mooseksen kirja 20:7, 17; 2. Tessalonikalaisille 3:1, 2; Heprealaisille 13:18, 19.)

On myös merkille pantavaa, että usein kerrotaan jonkun ajaneen asiaansa Jehovan, Suvereenin Hallitsijan, edessä. Anoja esittää syyt, joiden perusteella hän uskoo pyyntönsä olevan aiheellinen, todisteet siitä, että hänen vaikuttimensa on oikea ja epäitsekäs, sekä perustelut sen osoittamiseksi, että muut seikat painavat vaa’assa enemmän kuin hänen omat etunsa tai mielipiteensä. Näihin saattaisi sisältyä se, että Jumalan oman nimen kunnia tai hänen kansansa hyvinvointi liittyy asiaan, tai se, millainen vaikutus Jumalan asioihin puuttumisella tai puuttumatta jättämisellä olisi toisiin. Saatetaan vedota Jumalan oikeudenmukaisuuteen, rakkaudelliseen huomaavaisuuteen tai armollisuuteen. (1. Mooseksen kirja 18:22–33; 19:18–20; 2. Mooseksen kirja 32:11–14; 2. Kuninkaiden kirja 20:1–5; Esra 8:21–23.) Myös Kristus Jeesus ”puhuu” uskollisten seuraajiensa ”puolesta” (Roomalaisille 8:33, 34).

Raamattu osoittaa, että Jehova on kiinnostunut palvelijoidensa rukouksista, jotka esitetään oikeista vaikuttimista joko omasta tai toisten puolesta. Hän myös vastaa niihin, vaikka vastaus ei välttämättä ole sellainen kuin odotamme. Meillä on siksi kaikki syyt noudattaa Paavalin kehotusta: ”Rukoilkaa lakkaamatta.” (1. Tessalonikalaisille 5:17.)