Raamattu voi muuttaa elämän

Miksi uskontoon pettynyt nainen käyttää nyt suuren osan ajastaan toisten auttamiseen, jotta nämä saisivat tietoa Jumalasta? Mikä teki väkivaltaista urheilua rakastavasta miehestä rauhaa rakastavan? Miten mies, jonka elämään kuuluivat huumeet, juominen ja katutappelut, onnistui muuttamaan elämäntapansa? Annetaan heidän itsensä kertoa.

TIEDOT

NIMI: PENELOPE TOPLICESCU

IKÄ: 40

KOTIMAA: AUSTRALIA

TAUSTA: PETTYI USKONTOON

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Synnyin Australiassa Sydneyssä, mutta perheemme muutti Uuteen-Guineaan, kun olin vasta kaksivuotias. Asuimme lähes kaksi vuotta Rabaulin kaupungissa ja sitten kahdeksan vuotta Bougainvillen saaressa. Uudessa-Guineassa ei ollut tuolloin televisiota, joten veljeni ja minä vietimme paljon aikaa ulkona. Uimme, snorklasimme ja telttailimme.

Kun olin noin kymmenvuotias, kiinnostuin uskonnosta. Koska äiti oli katolilainen, hän ehdotti, että kävisin erään paikallisen nunnan pitämillä raamattutunneilla. Omaksuin katolilaisuuden, ja minut kastettiin, kun olin kymmenen.

Tultuani teini-ikään ja palattuamme Australiaan aloin kuitenkin kyseenalaistaa uskonkäsityksiäni. Luin koulussa historiaa ja kävin isän kanssa pitkiä keskusteluja uskonnon alkuperästä ja Raamatun myyteistä ja legendoista, jollaisina me niitä pidimme. Lopulta hylkäsin katolilaisuuden.

Vanhempani muuttivat erilleen, kun olin 16. Äidillä oli vaikeaa, joten muutin myöhemmin isän ja hänen morsiamensa luokse. Veljeni jäi äidin luokse, ja he muuttivat toiseen osavaltioon. Tunsin itseni tuolloin hirvittävän yksinäiseksi. Kesti kaksi vuotta ennen kuin välini äitiin korjaantuivat. Aloin juhlia, juoda ja käyttää huumeita. Jätin koulun kesken, menin töihin ja haaskasin nuoruusvuoteni viettämällä moraalitonta elämää.

Täytettyäni 25 vuotta aloin taas ajatella  Raamattua. Aloitin uudessa työpaikassa, missä tapasin Lienen, mukavan tytön, joka oli aina kohtelias esimiehelleen, vaikka tämä oli hänelle todella töykeä. Kun kysyin, miksi hän ei antanut samalla mitalla takaisin, hän selitti, että hän tutki Raamattua Jehovan todistajien kanssa ja yritti soveltaa sen periaatteita elämässään. Liene tarjoutui tutkimaan Raamattua kanssani. Väärinkäsityksen takia luulin hänen tarkoittavan, että voisin oppia vain yhdessä tunnissa kaiken, minkä hän tiesi Raamatusta. Samana iltana Liene vastaili kysymyksiini kolmen tunnin ajan. Minuun teki vaikutuksen se, että hän perusteli kaikki vastauksensa raamatunkohdilla.

Muistan, kuinka keskustelumme jälkeen ajoin illalla kotiin ja olin vihainen Jumalalle, koska hän ei ollut antanut minun oppia totuutta hänestä aiemmin. Tiesin Jehovan todistajien viettävän moraalisesti puhdasta elämää ja ajattelin, että minun olisi aivan liian myöhäistä muuttaa tapojani. Ajattelin myös, etten ikinä pystyisi saarnaamaan ovelta ovelle, kuten todistajat tekevät. Jatkoin tutkimista todistajien kanssa, mutta motiivinani oli löytää jotain vikaa heidän opetuksistaan, jotta voisin hyvin omintunnoin katkaista välini heihin. Viimein tajusin, etten löytäisi etsimääni vikaa.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Mitä enemmän opin Raamatun moraalinormeista, sitä enemmän omatuntoni soimasi minua. Rauhoittaakseni omaatuntoani luovuin huumeista. Mutta sitten muutin joksikin aikaa ulkomaille ja jouduin taas samaan juhlimisen ja juomisen kierteeseen. Näytti siltä, että koin takaiskun aina kun yritin edistyä Raamatun periaatteiden noudattamisessa. Häpeissäni rukoilin Jehovaa, mutta minusta tuntui silti pahalta.

Rohkaistuin saatuani tietää kuningas Daavidin ja Batseban tapauksesta ja siitä, miten armollisesti Jehova kohteli heitä. Kun Daavidia ojennettiin, hän myönsi urheasti virheensä eikä yrittänyt puolustella tekojaan. Hän otti myös nöyrästi vastaan saamansa kurituksen. (2. Samuelin kirja 12:1–13.) Joka kerta kun lankesin vanhoihin tapoihini, mietin tätä kertomusta, ja minun tuli helpommaksi pyytää Jehovalta anteeksi. Sitten päätin rukoilla ennen kuin antaisin periksi kiusaukselle enkä vasta jälkikäteen, ja siitä oli valtavasti apua.

SAAMANI HYÖTY: Olin aina ollut äkkipikainen. Efesolaiskirjeen 4:29–31 kuitenkin auttoi minua tajuamaan, että minun täytyi karttaa ”katkeruutta ja suuttumusta ja vihastusta”. Sitä mukaa kuin opin hillitsemään itseäni, opin pitämään kieleni kurissa. Lisäksi Jeesuksen neuvo ”merkitköön – – teidän sananne kyllä ’kyllä’ ja ei ’ei’ ” auttoi minua olemaan päättäväisempi (Matteus 5:37).

Aluksi äitini vastusti sitä, että olin tekemisissä todistajien kanssa, mutta myöhemmin hän sanoi olevansa ylpeä minusta. Hän sanoi jopa: ”Tiedän, että se, millainen sinusta on tullut, ei ole kasvatuksesi ansiota vaan johtuu siitä, mitä olet oppinut Jehovasta.” Miten nuo sanat ilahduttivatkaan minua!

Nykyään minusta tuntuu, että elämälläni on tarkoitus. Mieheni ja minä olemme opettaneet Raamatun totuuksia kokoaikaisesti viimeiset yhdeksän vuotta. Saarnaan tosiaan ovelta ovelle, ja nyt se on mielestäni palkitsevinta työtä, mitä olen koskaan tehnyt.

 TIEDOT

NIMI: DENIS BUSYGIN

IKÄ: 30

KOTIMAA: VENÄJÄ

TAUSTA: INNOKAS KARATEN HARRASTAJA

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Synnyin Venäjällä Permin kaupungissa ja kasvoin Furmanovissa, noin 40 000 asukkaan kaupungissa Ivanovon alueella. Furmanov on maalauksellinen kaupunki, jonka monet puut hehkuvat upeasti ruska-aikaan. Rikollisuus tosin lisääntyi 1980- ja 90-luvulla. Perheemme eli hyvin vaatimattomasti pienten tulojen varassa. Asuin vanhempieni ja pikkuveljeni kanssa yhden makuuhuoneen asunnossa, joten meillä oli melko ahdasta.

Aloin harrastaa karatea seitsemänvuotiaana. Rakastin tuota lajia, ja koko elämäni pyöri sen ympärillä. Käytin kaiken liikenevän ajan harjoitussalilla, minkä vuoksi kaikki ystäväni olivat urheilijoita. 15-vuotiaana minulla oli karatessa punainen vyö, ja vuotta myöhemmin sain ruskean vyön. Kuuluin joukkueeseen, joka osallistui venäläisiin ja euraasialaisiin mestaruuskilpailuihin. Tulevaisuus näytti valoisalta, mutta kun olin 17, elämäni mullistui.

Eräät ystäväni ja minä teimme rikoksen, josta jäimme kiinni. Minut tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan. Elämä vankilassa oli kovaa. Siellä näin kuitenkin ensimmäistä kertaa Raamatun. Luin 1. Mooseksen kirjan, Psalmit ja Uuden testamentin. Opettelin jopa ulkoa Isä meidän -rukouksen ja toistin sen joka ilta ennen nukkumaanmenoa, koska ajattelin, että siitä saattaisi olla jotain apua.

Pääsin vankilasta vuonna 2000, mutta elämälläni ei ollut suuntaa eikä tarkoitusta. Aloin käyttää huumeita. Suunnilleen noihin aikoihin äitini kuoli. Hän oli minulle rakkain ihminen maailmassa, ja hänen kuolemansa oli minulle ankara isku. Onnistuin kuitenkin pääsemään eroon huumeista ja aloin taas käydä salilla. Lisäksi muutin Ivanovon kaupunkiin, missä sain töitä ruokakaupasta. Nainen, joka toimi kaupan vastaavana myymäläapulaisena, oli Jehovan todistaja. Hän selitti minulle joitakin Raamatun perusopetuksia ja järjesti niin, että eräs toinen todistaja ryhtyi tutkimaan Raamattua kanssani säännöllisesti.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Raamattua tutkiessani minuun teki syvän vaikutuksen se, että Jumalan tarkoitus on tehdä maasta paratiisi, ja halusin olla kelvollinen elämään siellä. Pian tajusin, että Jehova Jumalalla on korkeat normit, joita hän haluaa ihmisten noudattavan. Olin viettänyt suuren osan elämästäni ajatellen vain itseäni, mutta opin, että Jehova halusi minun ajattelevan myös muita ja kehittävän ominaisuuksia, joita minulla ei tuolloin ollut. Minun piti muun muassa opetella olemaan huomaavainen ja rakastamaan rauhaa.

Kun aloin miettiä syvällisesti kaikkea sitä, mitä Jehova oli tehnyt hyväkseni – kuten antanut Poikansa uhriksi syntieni edestä – kiitollisuus hänen rakkaudestaan auttoi minua tekemään muutoksia elämässäni. Esimerkiksi opin psalmista 11:5, että Jehova vihaa väkivaltaa, joten lakkasin katselemasta  televisio-ohjelmia, joissa ihannoidaan väkivaltaa ja vihaa. Luovuin myös väkivaltaisesta urheilusta, vaikka se oli minulle äärimmäisen vaikeaa. 1. Korinttilaiskirjeen 15:33:ssa oleva periaate auttoi minua ymmärtämään, että niillä, joiden kanssa viettäisin aikaa, olisi minuun suuri vaikutus. Vankilatuomioni todisti tuon periaatteen paikkansapitäväksi. Niinpä lakkasin olemasta tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden elämä pyöri väkivaltaisen urheilun ympärillä.

SAAMANI HYÖTY: Jehovan todistajien yhteydessä oleminen ja Raamatun tutkiminen on auttanut minua kasvamaan rehelliseksi ihmiseksi. Opin esimerkiksi Heprealaiskirjeen 13:5:stä, miten tärkeää on olla tyytyväinen ja vastustaa rahanrakkautta. Tämän neuvon noudattaminen on auttanut minua karttamaan valehtelemista ja varastamista.

Olen aina arvostanut ystäviä. Aiemmin näin, kuinka ahneus ja pelko tuhosivat ystävyyssuhteita. Jehovan todistajat eivät ole täydellisiä, mutta olen havainnut, että he kunnioittavat Jumalan normeja ja pyrkivät tosissaan kohtelemaan toisia hänen ohjeittensa mukaisesti. Olen saanut heidän joukostaan tosi ystäviä.

Voin vain kuvitella, millaista elämäni olisi, ellen olisi oppinut noudattamaan Raamatun normeja. Olisin luultavasti taas vankilassa tai tuottamassa muille tuskaa ja murhetta. Nyt minulla on kuitenkin ihana vaimo ja kaksi poikaa, ja saamme perheenä aitoa iloa, kun opetamme toisille totuutta Jumalasta.

TIEDOT

NIMI: JOSÉ CARLOS PEREIRA DA SILVA

IKÄ: 31

KOTIMAA: BRASILIA

TAUSTA: KATUTAPPELIJA

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Vartuin Americanan rähjäisissä slummeissa São Paulon osavaltiossa. Meillä ei ollut puhdasta juomavettä eikä kunnollista viemäröintiä. Slummit olivat väkivaltaisen ja rikollisen seudun maineessa.

Minusta kasvoi väkivaltainen ja aggressiivinen. Olin jatkuvasti mukana katutappeluissa, minkä vuoksi naapuruston asukkaat pelkäsivät minua. Ulkoasuni ja käyttäytymiseni viestittivät minun olevan kovanaama. Käytin runsaasti alkoholia ja join itseni usein sammuksiin. Veljieni tavoin käytin myös huumeita. Yksi veljistäni kuolikin huumeiden yliannostukseen.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Kun tapasin Jehovan todistajia, he näyttivät minulle Raamatusta, että Jumala tekee koko maasta paratiisin (Luukas 23:42, 43; Ilmestys 21:3, 4). Opin myös, etteivät kuolleet tiedä mitään ja ettei Jumala näin ollen rankaise pahoja ihmisiä helvetissä (Saarnaaja 9:5, 6). Tämä oli minulle suuri helpotus. Se mitä opin Jumalasta, sytytti minussa voimakkaan halun muuttaa elämäntapaani, mutta muutosten tekeminen – huumeista, juomisesta ja tappelemisesta  luopuminen sekä kielenkäytön siistiminen – ei ollut helppoa.

Minua kuitenkin rohkaisivat kovasti apostoli Paavalin sanat, jotka on merkitty muistiin 1. Korinttilaiskirjeen 6:9–11:een. Tuo raamatunkohta osoittaa, että joillakuilla ensimmäisen vuosisadan kristityillä oli joskus ollut samanlaisia huonoja tapoja kuin minulla. Siinä sanotaan myös: ”Jotkut teistä olivat sellaisia. Mutta teidät on pesty puhtaiksi, mutta teidät on pyhitetty, mutta teidät on julistettu vanhurskaiksi Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme hengellä.” Nämä sanat antoivat minulle toivoa, että minäkin voisin tehdä elämässäni tarvittavat muutokset, jotta voisin miellyttää Jumalaa.

Kun aloin olla tekemisissä Jehovan todistajien kanssa, vakuutuin siitä, että he harjoittavat tosi uskontoa. He tiesivät aiemmasta väkivaltaisesta ja aggressiivisesta käyttäytymisestäni, mutta silti he toivottivat minut lämpimästi tervetulleeksi joukkoonsa.

SAAMANI HYÖTY: Ellen olisi tutkinut Raamattua ja muuttanut elämäntapaani, olisin luultavasti jo kuollut. Nyt minulla on kuitenkin ollut ilo auttaa yhtä veljeäni saamaan tietoa Raamatusta ja pääsemään eroon huumeriippuvuudesta. Olen kannustanut muitakin sukulaisiani tutkimaan Raamattua. Olen syvästi kiitollinen siitä, että olen voinut omistaa elämäni sellaisen Jumalan palvelemiseen, joka välittää meistä hyvin paljon.

[Huomioteksti s. 24]

”Päätin rukoilla ennen kuin antaisin periksi kiusaukselle enkä vasta jälkikäteen, ja siitä oli valtavasti apua.”