Lähesty Jumalaa

Jehova arvostaa sävyisyyttä

4. Mooseksen kirja 12:1–15

YLPEYS, kateus, kunnianhimo – tällaisia ominaisuuksia on monilla niistä, jotka pääsevät eteenpäin tässä maailmassa. Mutta lähentävätkö tällaiset luonteenpiirteet meitä Jehova Jumalaan? Päinvastoin, sillä Jehova arvostaa palvojissaan sävyisyyttä. Tämä käy ilmi kertomuksesta, joka on merkitty muistiin 4. Mooseksen kirjan 12. lukuun. Tapahtumat sijoittuvat Siinain erämaahan Israelin Egyptistä vapautumisen jälkeen.

Mooseksen vanhemmat sisarukset Mirjam ja Aaron ”alkoivat puhua Moosesta vastaan” (jae 1). Sen sijaan, että he olisivat puhuneet suoraan Moosekselle, he puhuivat häntä vastaan ja todennäköisesti moittivat häntä Israelin leirissä. Mirjam, joka mainitaan ensimmäisenä, ilmeisesti otti tässä johdon. Ensimmäinen valituksen aihe oli se, että Mooses oli mennyt naimisiin kuusilaisen naisen kanssa. Oliko Mirjam kateellinen, koska tämä nainen – joka oli kaiken lisäksi ei-israelilainen – saattaisi jättää hänet varjoonsa?

Napinan juuret ulottuivat syvemmälle. Mirjam ja Aaron sanoivat toistuvasti: ”Ainoastaan Mooseksenko kautta Jehova on puhunut? Eikö hän ole puhunut myös meidän kauttamme?” (Jae 2.) Oliko tämän nurinan todellisena vaikuttimena halu saada lisää valtaa ja tunnustusta?

Raamatun kertomuksessa Mooses ei itse vastaa valituksiin. Ilmeisesti hän hiljaa kesti nämä herjaukset. Mooseksen kärsivällisyys vahvistaa sen Raamatun lausunnon, että hän oli ”sävyisin mies kaikista ihmisistä, joita maan pinnalla oli” (jae 3). * Mooseksen ei tarvinnut puolustautua, sillä Jehova kuunteli, ja hän piti Mooseksen puolta.

Jehova katsoi nurinan kohdistuvan häneen itseensä – hänhän Mooseksen oli nimittänyt. Jumala nuhteli nurisijoita ja muistutti heitä ainutlaatuisesta suhteestaan Moosekseen sanomalla: ”Minä puhun hänelle suusta suuhun.” Sitten Jehova kysyi Mirjamilta ja Aaronilta: ”Miksi ette siis pelänneet puhua – – Moosesta vastaan?” (Jae 8.) Puhuessaan Moosesta vastaan he todellisuudessa puhuivat itse Jumalaa vastaan. Tämän törkeän epäkunnioituksen vuoksi he saisivat tuntea Jumalan suuttumuksen hehkun.

Mirjamia, joka ilmeisesti yllytti nurinaan, lyötiin spitaalilla. Aaron anoi heti Moosesta puhumaan Mirjamin puolesta. Kuvittele, että Mirjamin hyvinvointi riippui nyt sen miehen rukouksista, jota vastaan he olivat rikkoneet! Mooses mukautui sävyisästi tähän pyyntöön. Kun Mooses avaa suunsa ensimmäistä kertaa tässä kertomuksessa, hän esittää Jehovalle hartaita pyyntöjä sisarensa puolesta. Mirjam parannettiin, mutta hänen oli kestettävä nöyryyttävä seitsemän päivän karanteeni.

Tämä kertomus auttaa meitä ymmärtämään paremmin ominaisuuksia, joita Jehova arvostaa, ja luonteenpiirteitä, jotka eivät ole hänelle mieleen. Jos haluamme päästä lähelle Jumalaa, meidän on pyrittävä juurimaan itsestämme vähäisinkin havaitsemamme ylpeys, kateus ja kunnianhimo. Jehova rakastaa sävyisiä. Hän lupaa: ”Sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta.” (Psalmit 37:11; Jaakobin kirje 4:6.)

[Alaviite]