Keski-Amerikan suurimman järven aarteita

VAIKKA Nicaragua on pieni maa, siellä on Keski-Amerikan suurin järvi – Nicaraguajärvi. Kiinnostavaa tässä järvessä on se, että se on kenties ainoa makeavetinen järvi, jossa elää valtamerille tyypillisiä kalalajeja, kuten haita, miekkakaloja ja tarponeja. Tiedemiehet uskovat Nicaraguajärven olleen joskus Tyynenmeren lahti, kunnes vulkaaninen toiminta on eristänyt sen valtamerestä. Kun vesi alkoi menettää suolaisuuttaan, kalat sopeutuivat uuteen elinympäristöönsä.

Nicaraguajärvi on noin 160 kilometriä pitkä ja enimmillään 70 kilometriä leveä, ja se sijaitsee suunnilleen 30 metriä merenpinnan yläpuolella. Saaria järvessä on yli 400, joista noin 300 on ryppäänä Asesen niemimaan ympärillä lähellä järven pohjoispäässä sijaitsevaa Granadan kaupunkia. Niitä sanotaankin Granadansaariksi.

Järven suurin saari on sen keskipaikkeilla sijaitseva Ometepe. Tämä noin 25 kilometriä pitkä ja 13 kilometriä leveä saari muodostuu kahdesta tulivuoresta, jotka yhdistää toisiinsa kannas. Näistä kahdesta vuoresta korkeammalla, 1 610 metriin järven pinnasta kohoavalla Concepciónilla, on silmiinpistävä symmetrinen keila. Se on toimiva tulivuori ja hallitsee saaren pohjoispuolista maisemaa. Toinen vuorista, 1 394 metriä korkea Madera, on levossa. Maderan kraatterin kätkössä tiheän kasvillisuuden peitossa lepää usvainen laguuni.

Nicaraguajärvi on yksi seudun turistikohteista. Tänne tullaan ihailemaan trooppisen luonnon kauneutta ja tutustumaan muinaisten kulttuurien runsaaseen arkeologiseen antiin. Järven aarteisiin kuuluu jotain muutakin tutustumisen arvoista.

Elämää veden äärellä

Granadansaarilla on yllin kyllin tropiikin kasveja ja eläimiä. Useimpia näistä tuliperäisistä saarista peittävät rehevät metsät, joita koristavat eksoottiset kukat. Rannoilla elelee kauniita vesilintuja – sini- ja jalohaikaroita, sääksiä, amerikankäärmekauloja ja merimetsoja. Viidakon reunamilla jykevissä puissa riippuu suurten kastanjankultapyrstöjen pesiä, jotka huojahtelevat vaarallisen näköisesti järveltä puhaltavassa tuulessa.

Joillakin saarilla asutaan, ja niillä on paikallisten kalastajien koteja sekä rikkaiden huviloita. Saarilla on myös kouluja ja  hautausmaa sekä ravintoloita ja baareja. Saaristo on kuin veden äärelle muodostunut kyläyhteisö.

Joka aamu saarelta toiselle kulkee sinivalkoinen vene hakemassa lapset kouluun. Lisäksi saarten välillä liikkuu kanootti, johon on lastattu myytäväksi hedelmiä ja vihanneksia. Päivittäin voi nähdä miehiä selvittelemässä verkkojaan ja naisia pesemässä pyykkiä järvessä.

Näillä saarilla toimivat ahkerasti myös Jehovan todistajat. He liikkuvat veneellä ja käyvät kertomassa paikallisille asukkaille hyvää uutista Jumalan valtakunnasta (Matteus 24:14). Alueen epätavalliset maantieteelliset olosuhteet ovat melkoinen haaste: missä pitää kokouksia, joissa tutkitaan Jumalan sanaa Raamattua? Noudattaakseen Raamatun käskyä olla ”jättämättä yhteen kokoontumista” todistajat ovat keksineet nerokkaan ratkaisun – Nicaraguan ensimmäisen kelluvan valtakunnansalin! (Heprealaisille 10:25.)

Kelluva valtakunnansali

Marraskuussa 2005 Granadansaarille muutti eräs aviopari; he toimivat Jehovan todistajien kokoaikaisina sananpalvelijoina. Kun he muutama kuukausi muuttonsa jälkeen kutsuivat paikallisia asukkaita viettämään kanssaan vuosittaista Kristuksen kuoleman muistojuhlaa, he yllättyivät iloisesti, kun paikalle saapui 76 henkeä. Tämä sai heidät vakuuttumaan siitä, että heidän kannattaisi alkaa pitää tuolla alueella säännöllisesti kristillisiä kokouksia. Koska näitä kokouksia varten oli vaikea löytää sopivaa paikkaa, nämä tienraivaajat saivat hyvän idean. He päättivät rakentaa kelluvan valtakunnansalin, joka voitaisiin hinata sinne, minne ihmisten olisi helppo päästä.

Tämä tarmokas pariskunta, joka ei ollut koskaan suunnitellut eikä rakentanut mitään vastaavaa, tarttui toimeen. Yhdessä kuuden muun kanssa he uurastivat hankkeen parissa kuukauden. Uudesta kokouspaikasta oli tarkoitus tulla yksinkertainen lautta. Siinä olisi teräsputkista hitsattu runko, joka kelluisi kahdentoista 150-litraisen, paineilmalla täytetyn tynnyrin varassa. Lattia tehtäisiin vanerista, ja kattona olisi vedenpitävä suojapeite. Rakentajat rukoilivat joka ilta hankkeen onnistumisen puolesta,  koska he eivät olleet varmoja siitä, että tämä sali kelluisi. Mutta se kellui!

Tässä uudessa valtakunnansalissa pidettiin ensimmäinen yleisökokous 10. kesäkuuta 2006. Seuraavana päivänä se hinattiin toiselle puolelle saaristoa, ja siellä asuville ihmisille pidettiin sama kokous. Yhteensä näissä kahdessa tilaisuudessa oli läsnä 48 henkeä siitä huolimatta, että jotkut olivat joutuneet kävelemään viidakon halki yli puoli tuntia. Kaikki olivat iloissaan tästä omasta kokouspaikasta.

Tässä valtakunnansalissa pidettävissä kokouksissa on runsaasti paikallisväriä. Puheen aikana läsnäolijat voivat kuulla, kuinka taustalla vesi liplattaa kiviä vasten ja aina silloin tällöin kaukana huudahtaa apina. Salista tuli pian tuttu näky saarelaisille. He vilkuttivat nähdessään, että sitä hinattiin paikasta toiseen. Joka viikko tähän kelluvaan valtakunnansaliin tulee yli 20 henkeä nauttimaan kristillisestä seurasta ja saamaan raamatullista opetusta. Se on osoittautunut todelliseksi aarteeksi.

Ometepen saarella

Noin 50 kilometriä Granadasta etelään sijaitsee Ometepen saari. Luonnonkauneutensa ja hedelmällisen maaperänsä vuoksi sitä on jo kauan pidetty ihanteellisena asuinpaikkana. Ensimmäisiä todisteita maanviljelyn harjoittamisesta Nicaraguassa onkin tavattu juuri sieltä. Nykyään Ometepessa on noin 42 000 asukasta, jotka kalastavat ja viljelevät muun muassa maissia, banaaneja ja kahvia. Täälläkin on upea luonto ja paljon eläimiä: kirkuvia papukaijoja ja pikkutöyhtöharakoita, joiden sinivalkoinen höyhenpeite välkehtii niiden pyrähdellessä puiden lomassa, sekä kapusiiniapinoita, monien suosikkeja.

Hyvää uutista Jumalan valtakunnasta julistetaan innokkaasti myös Ometepessa. Vuonna 1966 kastettuja todistajia oli kahdeksan, mutta nyt heitä on jo 183 neljässä kukoistavassa seurakunnassa. Kullakin seurakunnalla on oma valtakunnansalinsa sopivan matkan päässä. Nykyään saarella on yksi todistaja jokaista 230 asukasta kohden.

Ometepen Jehovan todistajat ovat kohdanneet vaikeuksia vuosien mittaan. Esimerkiksi vuonna 1980 vastustajat polttivat Méridassa sijaitsevan valtakunnansalin. Tilalle rakennettiin toinen sali vuonna 1984. Se oli käytössä vuoteen 2003 saakka, jolloin pystytettiin uusi kaunis valtakunnansali paikallisen seurakunnan 60 jäsenen suureksi iloksi.

Moyogalpan valtakunnansali suunniteltiin sellaiseksi, että siinä voidaan järjestää tarvittaessa suurempia kokoontumisia. Salin kattoa voidaan jatkaa takaosastaan, ja katoksen alle voidaan levittää lisää istuimia. Paikalliset todistajat ja heidän ystävänsä järven eri puolilta kokoontuvat tänne aika ajoin konventteihin. Näissä tilaisuuksissa Nicaraguajärvi on otollinen paikka kastaa uusia Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia (Matteus 28:19).

Säilyvätkö aarteet?

Kenties juuri Nicaraguajärven suuren koon vuoksi on aina vaikuttanut siltä, ettei mikään pysty sitä vahingoittamaan. Nykyään sitä on kuitenkin suojeltava. Maanviljelyn ja teollisuuden synnyttämät päästöt sekä paljaaksi hakatuilta alueilta peräisin oleva maa-aines uhkaavat saastuttaa sen.

Nähtäväksi jää, pystytäänkö tilanne korjaamaan paikallisten asukkaiden ja viranomaisten keinoin. Luoja tulee joka tapauksessa pitämään huolen siitä, että kaikki maapallon aarteet, myös sen kirkkaana hohtavat järvet, kukoistavat saaret ja moninaiset villieläimet, säilyvät perintönä tottelevaiselle ihmiskunnalle. Raamattu lupaa: ”Vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti.” (Psalmit 37:29.)

[Kuva s. 26]

Kelluva valtakunnansali, jossa pidetään raamatullisia kokouksia.