Lähesty Jumalaa

Tuomari joka puolustaa lujasti oikeutta

4. Mooseksen kirja 20:2–13

IHMISTUOMARIT saattavat julistaa tuomioita, jotka ovat epäoikeudenmukaisia tai kohtuuttoman ankaria, mutta näin ei ole Jehova Jumalan laita. Hän ”rakastaa oikeutta” (Psalmit 37:28). Vaikka hän on kärsivällinen, hän ei ole heikko. Hän puolustaa lujasti sitä, mikä on oikein. Ajatellaanpa hänen suhtautumistapaansa siihen riitelyyn ja kapinaan, josta kerrotaan 4. Mooseksen kirjan luvussa 20.

Erämaavaelluksensa loppuvaiheessa israelilaisilta loppui vesi. * He alkoivat riidellä Mooseksen ja Aaronin kanssa ja valittaa: ”Miksi olette tuoneet Jehovan seurakunnan tähän erämaahan, jotta me ja juhtamme kuolisimme tänne?” (Jae 4.) He ruikuttivat, että erämaa oli ”paha paikka”, jossa ei ollut ”viikunoita eikä viiniköynnöksiä eikä granaattiomenia” – juuri niitä hedelmiä, joita israelilaisvakoojat olivat tuoneet mukanaan Luvatusta maasta vuosia aikaisemmin – ja ettei siellä myöskään ”ollut vettä juoda” (jae 5; 4. Mooseksen kirja 13:23). Todellisuudessa he syyttivät Moosesta ja Aaronia siitä, että erämaa ei ollut niin kuin se hedelmällinen maa, johon edellinen nurisijoiden sukupolvi ei ollut suostunut astumaan!

Jehova ei hylännyt nurisijoita. Sen sijaan hän käski Moosesta hoitamaan kolme tehtävää: ottamaan sauvansa, kutsumaan kansan koolle ja ”puhumaan heidän silmiensä edessä kalliolle, – – [niin että] se antaa vettä” (jae 8). Mooses toimi kahden ensimmäisen ohjeen mukaan, mutta kolmatta hän ei noudattanut. Sen sijaan että hän olisi osoittanut uskoa ja puhunut kalliolle, hän puhui kansalle katkeraan sävyyn: ”Kuulkaa nyt, te kapinoitsijat! Tästä kalliostako meidän pitää saada teille vettä?” (Jae 10; Psalmit 106:32, 33.) Sitten Mooses löi kalliota kahdesti, ”ja siitä lähti runsaasti vettä” (jae 11).

Näin Mooses ja Aaron syyllistyivät vakavaan syntiin. ”Te kapinoitte – – käskyäni vastaan”, Jumala sanoi (4. Mooseksen kirja 20:24). Toimimalla tässä tilanteessa vastoin Jumalan käskyä Mooseksesta ja Aaronista tuli itse juuri sellaisia, joiksi he syyttivät kansaa, nimittäin kapinoitsijoita. Jumalan tuomio oli selvä: Mooses ja Aaron eivät veisi Israelia Luvattuun maahan. Oliko tämä rangaistus liian ankara? Ei ollut monestakaan syystä.

Ensiksikään Jumala ei ollut käskenyt Moosesta puhumaan israelilaisille, saati julistamaan heitä kapinoitsijoiksi. Toiseksi Mooses ja Aaron eivät antaneet kunniaa Jumalalle. Te ”ette – – pyhittäneet minua”, Jumala julisti (jae 12). Sanoessaan, että ”meidän pitää saada teille vettä”, Mooses puhui ikään kuin hän ja Aaron – ei Jumala – olisivat ihmeen välityksellä antaneet vettä. Kolmanneksi tuo rangaistus oli yhdenmukainen aikaisempien tuomioiden kanssa. Jumala oli kieltänyt aiemmalta kapinoitsijoiden sukupolvelta pääsyn Kanaaniin ja menetteli nyt samoin Mooseksen ja Aaronin suhteen (4. Mooseksen kirja 14:22, 23). Neljänneksi Mooses ja Aaron olivat Israelin johtajia. Niillä joilla on paljon vastuuta, on suurempi tilivelvollisuus Jumalalle (Luukas 12:48).

Jehova puolustaa lujasti sitä, mikä on oikein. Hän rakastaa oikeutta eikä siksi voi langettaa tuomioita, jotka ovat puolueellisia tai epäoikeudenmukaisia. Tällainen Tuomari on epäilemättä luottamuksemme ja kunnioituksemme arvoinen.

[Alaviite]