”Minä ja Isä olemme yhtä”, sanoi Jeesus (Johannes 10:30). Jotkut käyttävät tätä raamatunkohtaa todisteena siitä, että Jeesus ja hänen Isänsä muodostavat kaksi osaa kolmiyhteisestä Jumalasta. Tätäkö Jeesus tosiaan tarkoitti?

Tarkastellaanpa tämän jakeen tekstiyhteyttä. Jakeessa 25 Jeesus sanoi, että hän teki tekoja Isänsä nimessä. Jakeissa 27–29 hän puhui vertauskuvallisista lampaista, jotka hänen Isänsä oli antanut hänelle. Kumpikaan näistä Jeesuksen lausunnoista olisi tuskin tuntunut järkevältä hänen kuulijoistaan, jos hän ja hänen Isänsä olisivat olleet yksi ja sama persoona. Sen sijaan Jeesus todellisuudessa sanoi: minä ja Isäni olemme niin läheisiä, ettei kukaan voi viedä minulta näitä lampaita, niin kuin ei kukaan voi viedä niitä Isältänikään. On ikään kuin poika sanoisi isänsä viholliselle: jos käyt isäni kimppuun, käyt minun kimppuuni. Kukaan ei tästä päättelisi, että poika ja hänen isänsä olisivat sama persoona. Sitä vastoin kaikki tajuavat, että on kyse heidän välisestään lujasta ykseyden siteestä.

Jeesus ja hänen Isänsä Jehova Jumala ovat ”yhtä” myös siinä mielessä, että he ovat täysin yksimielisiä tarkoitusten, mittapuiden ja arvojen suhteen. Päinvastoin kuin Saatana Panettelija ja ensimmäinen ihmispari, Aadam ja Eeva, Jeesus ei koskaan halunnut olla riippumaton Jumalasta. Jeesus selitti: ”Poika ei voi tehdä yhtään mitään omasta aloitteestaan, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän. Sillä mitä hän tekee, sitä Poikakin tekee samalla tavalla.” (Johannes 5:19; 14:10; 17:8.)

Tämä luja ykseyden side ei kuitenkaan merkitse sitä, että Jumalaa ja hänen Poikaansa Jeesusta ei voisi erottaa toisistaan. He ovat kaksi eri yksilöä. Kummallakin on oma persoonallisuutensa. Jeesuksella on omat tunteet, ajatukset, kokemukset ja oma vapaa tahto. Siitä huolimatta hän päätti alistua Isänsä tahtoon. Luukkaan 22:42:n mukaan Jeesus sanoi: ”Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” Nämä sanat olisivat olleet merkityksettömät, jos hänen tahtonsa ei olisi voinut poiketa hänen Isänsä tahdosta. Jos Jeesus ja hänen Isänsä olivat tosiaan yksi ja sama persoona, miksi Jeesus olisi rukoillut Jumalaa ja myöntänyt nöyrästi, ettei hän tiennyt sitä, mitä ainoastaan hänen Isänsä tiesi? (Matteus 24:36.)

Moniin uskontokuntiin kuuluvat ihmiset palvovat jumalia, joiden kuvaillaan riitelevän ja tappelevan omien perheenjäsentensä kanssa. Esimerkiksi kreikkalaisessa mytologiassa Kronos syöksi vallasta isänsä Uranoksen ja nieli omat lapsensa. Kuinka suuresti tämä eroaakaan Jehova Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen välisestä ykseydestä, joka perustuu aitoon rakkauteen! Tämä ykseys tekee heistä todella rakkaita meille. On vertaansa vailla oleva kunnia olla näiden kahden koko kaikkeuden korkeimman Persoonan yhteydessä. Jeesus rukoili seuraajiensa puolesta, että ”he olisivat kaikki yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minun yhteydessäni ja minä sinun yhteydessäsi, että hekin olisivat meidän yhteydessämme” (Johannes 17:20, 21).

Niinpä kun Jeesus sanoi: ”Minä ja Isä olemme yhtä”, hän ei puhunut mistään mystisestä kolminaisuudesta, vaan suurenmoisesta ykseydestä – läheisimmästä siteestä, mikä kahden persoonan välillä voi olla.