Lukijat kysyvät

Ovatko Jehovan todistajat protestanttinen uskonto?

Jehovan todistajat eivät pidä itseään protestantteina. Miksi eivät?

Protestanttisuus syntyi Euroopassa 1500-luvulla, kun roomalaiskatolista kirkkoa pyrittiin uudistamaan. Nimitystä ”protestantti” käytettiin ensin Martti Lutherin seuraajista Speyerin valtiopäivillä vuonna 1529. Sen jälkeen tällä nimityksellä on alettu tarkoittaa yleensäkin kaikkia, jotka pitävät kiinni uskonpuhdistuksen opinkappaleista ja tavoitteista. Esimerkiksi WSOY:n Ison Tietosanakirjan mukaan ”protestanttisuuden keskeisiä käsityksiä ovat Raamatun tunnustaminen ainoaksi auktoriteetiksi, vanhurskauttaminen yksin uskosta, kaikkien kristittyjen hengellinen pappeus”. Eräässä toisessa lähdeteoksessa mainitaan lisäksi, että protestantti ”kuuluu mihin tahansa niistä useista kirkkokunnista, jotka eivät tunnusta yleistä paavinvaltaa ja sitoutuvat uskonpuhdistuksen periaatteisiin” (Merriam-Webster’s Collegiate Dictionary—11th Edition).

Vaikka Jehovan todistajat eivät tunnusta yleistä paavinvaltaa ja hyväksyvät koko sydämestään Raamatun auktoriteetiksi, he eroavat protestanttisista uskonnoista monilla merkittävillä tavoilla. Tietosanakirjassa The Encyclopedia of Religion sanotaankin, että Jehovan todistajat ”erottuvat selvästi”. Katsotaanpa kolmea tapaa, joilla he ovat erilaisia.

Ensinnäkin vaikka protestanttiset uskonnot ovat luopuneet joistakin katolisuuden piirteistä, uskonpuhdistuksen johtajat pitivät kiinni sellaisista katolisista opeista kuin kolminaisuudesta, helvetintulesta ja ihmissielun kuolemattomuudesta. Jehovan todistajat kuitenkin uskovat näiden oppien olevan ristiriidassa Raamatun kanssa ja lisäksi vääristävän näkemystä Jumalasta. (Ks. tämän lehden sivut 4–7.)

Toiseksi Jehovan todistajien uskonnonharjoitukselle ei ole ominaista kielteinen protestoiminen vaan myönteinen opetustyö. He suhtautuvat vakavasti Raamatun neuvoon: ”Herran palvelija ei saa riidellä, vaan hänen on oltava ystävällinen kaikille, taitava opettamaan ja kärsivällinen, niin että hän lempeästi ojentaa vastustelevia.” (2. Timoteukselle 2:24, 25, Kirkkoraamattu 1992.) Jehovan todistajat kyllä kiinnittävät huomiota siihen, että monien uskonnollisten ryhmien opetukset ovat ristiriidassa Raamatun kanssa. Heidän tavoitteenaan ei kuitenkaan ole uudistaa muita uskonnollisia järjestöjä. Sen sijaan he pyrkivät auttamaan vilpittömiä yksilöitä saamaan Jumalan ja hänen Sanansa Raamatun täsmällistä tuntemusta (Kolossalaisille 1:9, 10). Jehovan todistajat eivät halua antautua hedelmättömiin väittelyihin, kun toisiin uskontokuntiin kuuluvat ovat jostain sitkeästi eri mieltä heidän kanssaan (2. Timoteukselle 2:23).

Kolmanneksi Jehovan todistajat ovat pysyneet yksimielisenä maailmanlaajuisena veljesseurana, kun taas protestanttinen liike on pirstoutunut sadoiksi eri kirkkokunniksi. Raamatun opetusten suhteen Jehovan todistajat, jotka toimivat nykyään yli 230 maassa, noudattavat apostoli Paavalin neuvoa ja ”puhuvat kaikki yhtäpitävästi”. Heidän joukossaan ei ole jakaumia. Sen sijaan he ovat aidosti ”yhteen liittyneitä samanmielisinä ja samassa ajatussuunnassa” (1. Korinttilaisille 1:10). He pyrkivät keskuudessaan ”säilyttämään hengen ykseyden rauhan yhdistävässä siteessä” (Efesolaisille 4:3).