”Alkukristittyjen palvonnassa ei käytetty kuvia. – – Kuvien käytön omaksumista kirkkoon 300- ja 400-luvuilla puolusteltiin sillä teorialla, että niiden avulla tietämättömät ihmiset voisivat oppia kristillisyyttä paremmin kuin saarnoista tai kirjoista.” (McClintockin ja Strongin Cyclopedia of Biblical, Theological, and Ecclesiastical Literature, 4. osa, s. 503, 504.)

”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä.” (2. Mooseksen kirja 20:4, 5, Kirkkoraamattu 1938.) Apostoli Johannes kirjoitti ensimmäisen vuosisadan kristityille: ”Lapsukaiset, varjelkaa itseänne epäjumalilta.” (1. Johanneksen kirje 5:21.)

Ovatko kirkot oikeassa väittäessään, että kuvat ovat vain välikappaleita, joiden avulla lähestytään ja kunnioitetaan sitä, mitä ne edustavat? Tietosanakirja The Encyclopedia of Religion sanoo: ”Alussa kuvia on saatettu käyttää etupäässä opetustarkoituksessa tai koristeina; niin niiden käyttöä ainakin puolusteltiin. Mutta pian ne alkoivat selvästikin kuulua osana palvontaan. Näin oli varsinkin ikonien laita, joista tuli tunnusomaisia idän ortodoksiselle kirkolle.” Profeetta Jesaja kysyi kuitenkin aiheellisesti: ”Mihin te vertaisitte Jumalaa, mikä voisi häntä kuvata?” (Jesaja 40:18, Kirkkoraamattu 1992.)

Vertaa seuraaviin Raamatun jakeisiin: Jesaja 44:13–19; Apostolien teot 10:25, 26; 17:29; 2. Korinttilaisille 5:7.