PELKKÄ naimisissa oleminen voi olla haastavaa, mutta kun toinen puoliso sairastuu kroonisesti toisen pysyessä terveenä, vaikeudet voivat moninkertaistua. * Huolehditko sinä sairaasta puolisosta? Jos huolehdit, sinua saattavat vaivata seuraavanlaiset kysymykset: Miten selviydyn, jos puolisoni terveys heikkenee entisestään? Kuinka kauan pystyn sekä hoitamaan puolisoani että huolehtimaan yksin ruoanlaitosta, siivoamisesta ja ansiotyöstä? Miksi tunnen syyllisyyttä siitä, että olen itse terve?

Jos toisaalta sinä olet sairas, saatat pohtia, miten voit säilyttää itsekunnioituksen, vaikka et pystyisi kantamaan niin paljon vastuuta kuin haluaisit. Ehkä mietit myös, onko puolisosi sinulle katkera sairautesi takia ja voitteko enää koskaan olla onnellisia.

Ikävä kyllä jotkin avioliitot eivät ole kestäneet kroonisen sairauden aiheuttamaa painetta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että teidän avioliittonne olisi tuomittu epäonnistumaan.

Monien pariskuntien suhde kestää ja jopa kukoistaa kroonisesta sairaudesta huolimatta. Ajattele esimerkiksi Yoshiakia ja Kazukoa. Yoshiakin selkäranka vammautui, eikä hän siksi kyennyt tekemään pienintäkään liikettä omin avuin. Kazuko selittää: ”Mieheni tarvitsee apua kaikessa. Koska olen hoitanut häntä, minulla on särkyä niskassa, hartioissa ja käsissä ja olen avohoidossa ortopedisessa sairaalassa. Hänestä huolehtiminen tuntuu usein ylivoimaiselta.” Näistä vaikeuksista huolimatta Kazuko sanoo: ”Suhteemme on vahvistunut.”

Mikä on onnellisuuden avain tällaisissa olosuhteissa? Ensiksikin ne pariskunnat, jotka onnistuvat vaikeuksista huolimatta säilyttämään liittonsa onnellisena, eivät pidä sairautta pelkästään hyökkäyksenä sairasta  puolisoa kohtaan vaan yhteisenä vihollisena. Jos nimittäin toinen puolisoista on sairas, se vaikuttaa kumpaankin, vaikkakin eri tavoin. Tätä miehen ja vaimon keskinäistä riippuvuutta kuvaillaan 1. Mooseksen kirjan 2:24:ssä: ”Mies jättää isänsä ja äitinsä ja hänen on liityttävä vaimoonsa ja heidän on tultava yhdeksi lihaksi.” Kun siis toisella puolisolla on pitkäaikainen sairaus, sekä miehen että vaimon on ensiarvoisen tärkeää työskennellä yhdessä vastatakseen tähän haasteeseen.

Lisäksi tutkimukset osoittavat, että parit, joiden suhde säilyy hyvänä kroonisesta sairaudesta huolimatta, hyväksyvät tilanteensa ja oppivat sopeutumaan siihen. Monet hyväksi havaitut selviytymiskeinot muistuttavat Raamatussa olevia ajattomia neuvoja. Pohdi seuraavia kolmea ehdotusta.

”Kaksi on parempi kuin yksi”, sanotaan Saarnaajan 4:9:ssä. Miksi? Koska, kuten jakeessa 10 selitetään, ”jos toinen heistä lankeaa, toinen voi nostaa kumppaninsa ylös”. ”Nostatko kumppanisi ylös” puhumalla hänestä arvostavasti?

Voisitteko keksiä, miten pystyisitte antamaan toisillenne käytännön apua? Yong, jonka vaimo on osittain halvaantunut, sanoo: ”Koetan ottaa vaimoni huomioon joka tilanteessa. Aina kun minua janottaa, muistan, että hänelläkin saattaa olla jano. Jos haluan mennä ulos katsomaan kaunista maisemaa, kysyn, haluaisiko hän lähteä mukaan. Me jaamme tuskan ja kestämme tilanteemme yhdessä.”

Jos toisaalta saat huolenpitoa puolisoltasi, voisitko terveyttäsi vaarantamatta tehdä jotain itsekin? Jos voit, se saattaa kohottaa omanarvontuntoasi ja auttaa puolisoasi, niin että hän jaksaa edelleen huolehtia sinusta.

Sen sijaan että oletat tietäväsi, miten voit parhaiten ottaa puolisosi huomioon, voisit ehkä kysyä, mikä hänestä tuntuisi tärkeimmältä. Kirjoituksen johdannossa mainittu Nancy kertoi viimein miehelleen, miten häneen vaikutti se, ettei hän ollut perillä perheen taloudellisesta tilanteesta. Nykyään hänen miehensä pyrkii kertomaan hänelle tällaisista asioista avoimemmin.

”Kaikelle on määräaika”, kirjoitti viisas kuningas Salomo (Saarnaaja 3:1). Tasapainoisen aikataulun noudattaminen voi kuitenkin näyttää mahdottomalta, kun krooninen sairaus romuttaa perheen rutiinit. Mitä voitte tehdä saavuttaaksenne ainakin jonkinlaisen tasapainon?

Voisitte yhdessä säännöllisesti heittää terveydentilaa koskevat huolet pois mielestänne. Pystyttekö edelleen nauttimaan joistakin asioista, joita teitte yhdessä ennen sairauden puhkeamista? Jos ette, mitä uutta voisitte kokeilla? Se voisi olla jotain niin yksinkertaista kuin toisillenne lukeminen tai niin haastavaa kuin uuden kielen opetteleminen. Se että yhteiseen elämäänne kuuluu muutakin kuin sairaus, vahvistaa sidettänne ”yhtenä lihana” ja lisää onnellisuuttanne.

Apua tasapainon säilyttämiseen saa myös toisten seurasta. Raamattu sanoo Sananlaskujen 18:1:ssä: ”Eristäytyvä etsii omaa itsekästä haluaan; hän puhkeaa kaikkea käytännöllistä viisautta vastaan.” Huomasitko tästä jakeesta, että eristäytyminen voi vaikuttaa mieleen epäsuotuisasti? Toisaalta toisten seurassa oleminen silloin tällöin voi kohottaa mielialaa ja auttaa näkemään asiat oikeissa mittasuhteissa. Voisitteko ottaa aloitteen ja kutsua jonkun käymään luonanne?

 Aika ajoin tasapainon säilyttäminen on vaikeaa niille puolisoille, jotka huolehtivat toisesta. Jotkut yrittävät tehdä liian paljon ja kuluttavat siksi itsensä hitaasti loppuun vaarantaen oman terveytensä. Lopulta he eivät ehkä enää jaksa huolehtia rakkaasta puolisostaan. Jos siis pidät huolta kroonisesti sairaasta puolisosta, älä laiminlyö omia tarpeitasi. Varaa säännöllisesti aikaa, jona voit rauhassa virkistäytyä. * Jotkut ovat huomanneet, että silloin tällöin tekee hyvää puhua huolenaiheistaan samaan sukupuoleen kuuluvalle luotettavalle ystävälle.

Raamattu varoittaa: ”Älä sano: ’Miksi on käynyt niin, että entiset päivät ovat osoittautuneet paremmiksi kuin nämä?’ ” (Saarnaaja 7:10.) Älä siis viivy siinä, miten asiat voisivat olla. Muista, ettei täyttä onnea voi saavuttaa tässä maailmassa. Avainasia on se, että hyväksyt tilanteen ja teet siinä voitavasi.

Mikä voi auttaa sinua ja puolisoasi tässä? Keskustelkaa ilonaiheistanne yhdessä. Iloitkaa pienimmästäkin edistyksestä terveydentilassanne. Keksikää jotain, mitä voitte odottaa, ja asettakaa yhdessä realistisia tavoitteita.

Shoji ja Akiko ovat soveltaneet edellä mainittuja neuvoja hyvin tuloksin. Sen jälkeen kun Akikolla havaittiin fibromyalgia, heidän täytyi luopua erikoistehtävästä kokoaikaisessa kristillisessä sananpalveluksessa. Olivatko he pettyneitä? Totta kai. Shoji kuitenkin neuvoo samanlaisessa tilanteessa olevia: ”Älkää lannistako itseänne ajattelemalla asioita, joita ette voi enää tehdä. Säilyttäkää myönteinen näkemys. Vaikka te kumpikin toivoisitte voivanne joskus palata normaaliin rutiiniin, keskittykää nyt elämäänne sellaisena kuin se on. Minulle se merkitsee sitä, että keskitän huomion vaimooni ja autan häntä.” Nämä käytännön neuvot voivat auttaa sinuakin, jos puolisollasi on erityistarpeita.