RAAMATTU on historian laajimmalle levinnyt kirja – sitä on levitetty tähän mennessä arviolta 4,8 miljardia kappaletta. Yksistään vuonna 2007 valmistettiin yli 64,6 miljoonaa Raamattua. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että samana vuonna Yhdysvalloissa myydyimmästä kaunokirjallisesta teoksesta otettiin 12 miljoonan kappaleen ensipainos.

Ennen kuin Raamatusta on tullut maailman laajalevikkisin kirja, sen on täytynyt selviytyä monista vaaroista. Kautta historian se on moneen otteeseen kielletty. Raamattuja on poltettu, ja niitä, jotka ovat halunneet kääntää sen, on sorrettu ja tapettu. Suurimpia uhkia Raamatun säilymiselle ei kuitenkaan ole ollut äkillinen vainon aalto vaan ajan hammas. Kuinka niin?

Raamattu koostuu 66 pienemmästä kirjasta, ja israelilaiset kirjoittivat tai kokosivat vanhimmat niistä yli 3 000 vuotta sitten. Kirjoittajat ja jäljentäjät tallensivat henkeytettyjä sanomia tuhoutuville materiaaleille, kuten papyrukselle ja nahalle. Ainuttakaan alkuperäistä käsikirjoitusta ei ole tähän mennessä löytynyt, mutta esiin on kaivettu tuhansittain ikivanhoja jäljennöksiä, jotka sisältävät eripituisia osuuksia Raamatun kirjoista. Eräs Johanneksen evankeliumin katkelma on tehty vain muutama vuosikymmen sen jälkeen, kun apostoli Johannes alun perin kirjoitti tuon kirjan.

Mitä ainutlaatuista on siinä, että Raamatun jäljennöksiä on ylipäätään säilynyt? Entä miten tarkasti nykyiset Raamatut vastaavat sitä, mitä kirjoittajat alkuaan merkitsivät muistiin?

Raamatun säilyminen on poikkeuksellista, kun otetaan huomioon, mitä on tapahtunut israelilaisten aikalaisten kirjoituksille. Esimerkiksi foinikialaiset elivät lähellä Israelia ensimmäisellä vuosituhannella eaa. Tämä kauppaa ja merenkulkua harjoittava kansa vei aakkosiin perustuvan kirjoitusjärjestelmänsä mukanaan kaikkialle Välimeren alueelle. Lisäksi he saivat voittoa käydessään kauppaa papyruksella Egyptin ja kreikkalaisen maailman kanssa. Kaikesta huolimatta National Geographic -lehdessä huomautetaan foinikialaisista: ”Hauraalle papyrukselle raapustetut kirjoitukset murenivat, joten foinikialaiset tunnetaan nykyään lähinnä vihollisten puolueellisista kertomuksista. Heidän kirjallisuutensa oli tiettävästi rikasta, mutta se hävisi kokonaan antiikin aikana.”

Mitä on sanottava muinaisten egyptiläisten kirjoituksista? Hieroglyfit, joita he kaiversivat tai maalasivat temppelien seiniin ja muualle, tunnetaan hyvin. Egyptiläiset ovat kuuluisia myös siitä, että he kehittivät papyruksesta kirjoitusmateriaalin. Egyptologi K. A. Kitchen sanoo kuitenkin egyptiläisistä papyrukselle kirjoitetuista asiakirjoista: ”Arviolta 99 prosenttia kaikista papyruksista, jotka on kirjoitettu noin vuodesta 3000 [eaa.]  kreikkalais-roomalaiselle ajalle asti, ovat tuhoutuneet kokonaan.”

Entä sitten roomalaiset papyrusasiakirjat? Otetaanpa esimerkki. Kirjan Roman Military Records on Papyrus mukaan roomalaisille sotilaille maksettiin palkka ilmeisesti kolme kertaa vuodessa, ja suorituksesta kirjoitettiin papyrukselle maksutosite. On arvioitu, että 300 vuoden kuluessa Augustuksen hallituskaudesta (27 eaa. – 14 jaa.) Diocletianuksen kauteen (284–305 jaa.) oli tehty 225 miljoonaa tällaista tositetta. Miten monia niistä on säilynyt? Vain kaksi sellaista, jotka ovat luettavissa.

Miksi niin vähän muinaisia papyrukselle kirjoitettuja asiakirjoja on säilynyt? Häviävät kirjoitusmateriaalit, kuten papyrus ja nahka, jota myös käytettiin yleisesti, maatuvat nopeasti kosteassa ilmanalassa. Raamatunselitysteoksessa The Anchor Bible Dictionary todetaan: ”Ilmaston vuoksi tältä kaudelta [ensimmäiseltä vuosituhannelta eaa.] olevat papyrusasiakirjat ovat todennäköisesti säilyneet vain siinä tapauksessa, että ne ovat olleet kuivassa erämaassa ja luolassa tai muussa suojapaikassa.”

Alkuperäiset Raamatun kirjat kirjoitettiin ilmeisesti samanlaisille hauraille materiaaleille, joita myös foinikialaiset, egyptiläiset ja roomalaiset käyttivät. Miksi sitten Raamatun sisältö säilyi ja siitä tuli maailman eniten julkaistu kirja? Professori James L. Kugel kertoo yhden syyn. Hän mainitsee, että alkuperäiset kirjoitukset jäljennettiin ”monta monituista kertaa itse Raamatun aikoina”.

Millaisia nykyiset raamatunkäännökset ovat muinaisiin käsikirjoituksiin verrattuna? Professori Julio Trebolle Barrera, joka kuuluu Kuolleenmeren kirjakääröinä tunnettujen muinaisten käsikirjoitusten tutkimisesta ja julkaisemisesta vastanneeseen asiantuntijaryhmään, sanoo: ”Heprealaisen Raamatun teksti on välittynyt niin poikkeuksellisen tarkasti, ettei sille löydy vertaa kreikkalaisessa ja latinalaisessa klassisessa kirjallisuudessa.” Arvostettu raamatunoppinut F. F. Bruce selittää: ”Uuden testamentin puolesta on paljon enemmän todisteita kuin monien klassisten kirjailijoiden teosten, joiden aitoutta kukaan ei edes unissaan kiistäisi.” Hän jatkaa: ”Jos Uusi testamentti olisi kokoelma maallisia kirjoituksia, niiden aitous olisi yleensäkin kaiken epäilyksen yläpuolella.” Raamattu on selvästi ainutlaatuinen kirja. Varaatko aikaa sen lukemiseen joka päivä? (1. Pietarin kirje 1:24, 25.)