”OLKAA varuillanne”, kirjoitti apostoli Paavali kristityille, jotka elivät ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan loppupuoliskolla. Mistä hän oikein varoitti? ”Saattaa kenties olla joku, joka vie teidät saaliikseen filosofialla ja tyhjällä petoksella ihmisten perinteen mukaan.” (Kolossalaisille 2:8.)

Paavalin varoituksesta huolimatta toisen vuosisadan keskivaiheilta lähtien jotkut kristityt alkoivat selittää uskonkäsityksiään antiikin filosofeilta omaksumiensa käsitteiden avulla. Minkä vuoksi? He halusivat Rooman valtakunnan sivistyneistön hyväksyntää ja toivoivat tekevänsä lisää käännynnäisiä.

Kuuluisimpia näistä kristityistä oli Justinus (Justinos) Marttyyri, joka uskoi Jumalan Edustajan ilmaantuneen kreikkalaisille filosofeille jo kauan ennen Jeesuksen saapumista. Justinuksen ja muiden samanhenkisten opettajien mukaan juuri filosofian ja mytologian sisällyttäminen kristillisyyteen teki siitä todella yleismaailmallisen uskonnon.

Justinus Marttyyrin opettama kristillisyys onnistui erittäin hyvin käännynnäisten tekemisessä. Yhden myytin omaksuminen johti kuitenkin uusien myyttien syntyyn, ja tuloksena oli se, mitä nykyään pidetään kristillisenä oppina. Voit nähdä nämä myytit oikeassa valossa, kun vertaat seuraavia hakuteoksista otettuja lainauksia siihen, mitä Raamattu todella opettaa.