”Kuningas Herodeksen päivinä”

YRITTÄESSÄÄN tappaa Jeesus-lapsen Juudean kuningas Herodes Suuri lähetti miehiään Betlehemiin murhaamaan kaikki poikalapset. Historia kertoo monista ”kuningas Herodeksen päivinä” sattuneista tapahtumista, jotka valottavat Jeesuksen elämän ja palveluksen aikaisia olosuhteita. (Matteus 2:1–16.)

Miksi Herodes halusi tappaa Jeesuksen? Entä miksi juutalaisilla oli Jeesuksen syntymän aikoihin kuningas, kun taas hänen kuollessaan heitä hallitsi roomalainen Pontius Pilatus? Jotta ymmärtäisimme, mitä osaa Herodes näytteli historiassa ja miksi hän on tärkeä Raamatun lukijoille, meidän on palattava ajassa taaksepäin ja tarkasteltava, mitä tapahtui useita kymmeniä vuosia ennen Jeesuksen syntymää.

Valtataistelua Juudeassa

Toisen vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla eaa. Juudeaa hallitsivat syyrialaiset seleukidit, yksi niistä neljästä hallitsijasuvusta, jotka olivat syntyneet Aleksanteri Suuren valtakunnan hajottua. Mutta kun muuan seleukidikuningas yritti vuoden 168 eaa. tienoilla korvata Jerusalemin temppelissä harjoitettavan Jehovan palvonnan Zeus-kultilla, juutalaiset nousivat kapinaan makkabilaissuvun johdolla. Makkabilaiset eli hasmonit hallitsivat Juudeaa vuosina 142–63 eaa.

Vuonna 66 eaa. valtaistuimelle pääsystä kilpaili kaksi hasmoniruhtinasta, Hyrkanos II ja hänen veljensä Aristobulos. Syttyi sisällissota, ja kumpikin kääntyi roomalaisen sotapäällikön Pompeiuksen puoleen, joka oli tuolloin Syyriassa. Pompeius käytti oitis tilaisuutta hyväkseen.

Roomalaiset nimittäin ulottivat valtaansa itään päin, ja noihin aikoihin suuri osa Vähästä-Aasiasta oli heidän vaikutuspiirissään. Syyriassa heikot hallitsijat olivat antaneet alueensa joutua anarkian valtaan, mikä oli nyt uhkana sille rauhalle, jota roomalaiset halusivat ylläpitää Idässä. Niinpä Pompeius puuttui tilanteeseen saadakseen Syyrian haltuunsa.

Pompeius ratkaisi hasmonien kiistan tukemalla Hyrkanosta, ja vuonna 63 eaa. roomalaiset valtasivat Jerusalemin ja  nimittivät Hyrkanoksen kuninkaaksi. Hänestä ei kuitenkaan tullut itsenäistä hallitsijaa. Roomalaiset olivat nyt saaneet jalansijaa alueella, eikä heillä ollut aikomustakaan luovuttaa. Hyrkanoksesta tuli Rooman etnarkki, joka käytti valtaa roomalaisten sallinnalla ja oli riippuvainen heidän hyväntahtoisuudestaan ja heiltä saamastaan tuesta. Maan sisäisiä asioita hän sai hoitaa mielensä mukaan, mutta ulkopolitiikassa hänen oli mukauduttava Rooman tahtoon.

Herodeksen valtaannousu

Hyrkanos oli heikkotahtoinen hallitsija, mutta häntä tuki idumealainen Antipater, joka oli Herodes Suuren isä. Todellisuudessa valtaa käyttikin juuri Antipater. Hän hillitsi levottomia juutalaisryhmiä ja otti hetimmiten Juudean tarkkaan valvontaan. Antipater auttoi Julius Caesaria taistelussa tämän egyptiläisiä vihollisia vastaan, ja palkinnoksi roomalaiset korottivat hänet prokuraattoriksi, joka oli vastuussa suoraan heille. Antipater puolestaan nimitti poikansa Fasaelin Jerusalemin käskynhaltijaksi ja toisen poikansa Herodeksen Galilean käskynhaltijaksi.

Antipater opetti pojilleen, että ilman Rooman suostumusta ei voinut saada aikaan mitään. Herodes painoi tämän hyvin mieleensä. Koko uransa ajan hän tasapainoili täyttääkseen sekä roomalaisten tukijoidensa että juutalaisten alamaistensa vaatimukset. Siinä häntä auttoivat hänen organisointikykynsä sekä se, että hän oli etevä sotapäällikkö. Kun 25-vuotias Herodes nimitettiin käskynhaltijaksi, hän tarttui ripeästi toimeen poistaakseen hallintoalueeltaan rosvojoukot ja sai näin heti osakseen sekä juutalaisten että roomalaisten ihailun.

Vuonna 43 eaa. kilpailijat myrkyttivät Antipaterin, minkä jälkeen Herodeksesta tuli Juudean vaikutusvaltaisin mies. Hänellä oli kuitenkin vihollisia. Jerusalemin yläluokka katsoi hänen anastaneen vallan itselleen ja yritti saada roomalaiset panemaan hänet viralta. Se ei onnistunut. Rooma vaali Antipaterin muistoa ja piti arvossa hänen poikansa taitoja.

Juudean kuninkaaksi

Se miten Pompeius oli parikymmentä vuotta aiemmin ratkaissut hasmonien vallanperimyskiistan, herätti edelleen katkeruutta monissa. Tappiolle jäänyt osapuoli yritti toistuvasti saada vallan takaisin itselleen, ja vuonna 40 eaa. he onnistuivatkin siinä roomalaisia vastustaneiden parthialaisten avulla. He käyttivät hyväkseen Roomassa käytävän sisällissodan aiheuttamaa kaaosta ja valtasivat Syyrian, syöksivät vallasta Hyrkanoksen ja nostivat valtaistuimelle roomalaisvastaisen hasmonisuvun jäsenen.

Herodes pakeni Roomaan, missä hänet otettiin lämpimästi vastaan. Roomalaiset, jotka halusivat häätää parthialaiset Juudeasta, saivat alueen takaisin valvontaansa ja nostivat valtaan itselleen mieluisan hallitsijan. He tarvitsivat luotettavan liittolaisen, ja siihen tarkoitukseen Herodes sopi vallan mainiosti. Niinpä Rooman senaatti nimitti Herodeksen Juudean kuninkaaksi. Herodes johdatti kulkueen senaatista Juppiterin temppeliin, missä hän uhrasi pakanajumalille. Tämä oli osuva vertauskuva niistä monista kompromisseista, joita hän joutuisi tekemään pitääkseen kiinni vallan kahvasta.

Rooman legioonien avulla Herodes kukisti vihollisensa Juudeassa ja nousi valtaistuimelle. Vastustajilleen hän kosti julmasti. Hän hankkiutui eroon hasmoneista ja heitä tukeneesta juutalaisesta yläluokasta samoin kuin kaikista muista, joita ärsytti se, että hallitsija veljeili roomalaisten kanssa.

Herodes lujittaa asemaansa

Kun Octavianuksesta tuli vuonna 31 eaa. Rooman kiistaton hallitsija hänen lyötyään Marcus Antoniuksen Aktionissa, Herodes tajusi, että hänen pitkään jatkunut ystävyytensä Marcus Antoniuksen kanssa herättäisi epäilyksiä. Siksi Herodes kiiruhti vakuuttamaan uskollisuuttaan Octavianukselle. Tämä Rooman uusi hallitsija puolestaan vahvisti Herodeksen aseman Juudean kuninkaana ja laajensi hänen alueitaan.

 Seuraavina vuosina Herodes vakiinnutti valtansa, vaurastutti valtakuntaansa ja teki Jerusalemista hellenistisen kulttuurin keskuksen. Hän ryhtyi toteuttamaan suuria rakennushankkeita: hän rakensi palatseja, Kesarean satamakaupungin sekä uuden upean temppelikompleksin Jerusalemiin. Kaiken aikaa hän keskittyi säilyttämään ystävyytensä Rooman kanssa, sillä siihen hänen mahtinsa perustui.

Herodes hallitsi Juudeaa lujin ottein, ja hänen valtansa oli ehdotonta. Hän ulotti valtansa myös ylimmäisen papin virkaan nimittämällä siihen kenet itse halusi.

Murhanhimoista juonittelua

Herodeksen yksityiselämä oli myrskyisää. Monet hänen kymmenestä vaimostaan halusivat oman poikansa nousevan seuraavaksi valtaistuimelle. Palatsin juonittelut ruokkivat hänen vainoharhaisuuttaan ja julmuuttaan. Mustasukkaisuuden puuskassa Herodes surmautti lempivaimonsa Mariamnen, ja myöhemmin hän järjesti niin, että kaksi Mariamnen poikaa kuristettiin, koska hän oletti heidän vehkeilleen häntä vastaan. Matteuksen kertomus Betlehemissä tapahtuneesta joukkomurhasta on siksi sopusoinnussa sen kanssa, mitä tiedetään Herodeksen luonteenlaadusta ja siitä, miten päättäväisesti hän raivasi tieltään mahdolliset kilpailijat.

Herodes oli perillä epäsuosiostaan, ja hänen kerrotaan siksi määränneen, että hänen kuolemaansa pitäisi seurata pikemminkin maansuru kuin yleinen riemu. Varmistaakseen tämän hän vangitutti Juudean huomattavat kansalaiset, ja heidät oli määrä teloittaa, kun hänen omasta kuolemastaan ilmoitettaisiin. Määräystä ei noudatettu.

Herodes Suuren perintö

Herodeksen kuoltua Rooma asetti hänen poikansa Arkelaoksen Juudean seuraavaksi hallitsijaksi; hänen kaksi muuta poikaansa nimitettiin itsenäisiksi ruhtinaiksi eli tetrarkeiksi – Antipas hallitsemaan Galileaa ja Pereaa, Filippos Itureaa ja Trakonitista. Arkelaos ei nauttinut sen enempää kansan kuin roomalaisten isäntiensäkään suosiota. Hänen hallittuaan tehottomasti kymmenkunta vuotta roomalaiset panivat hänet viralta ja nimittivät tilalle oman käskynhaltijansa, Pontius Pilatuksen edeltäjän. Sillä välin Antipas – jota Luukas sanoo yksinkertaisesti Herodekseksi – ja Filippos jatkoivat hallintoalueidensa tetrarkkeina. Tällainen oli poliittinen tilanne Jeesuksen aloittaessa palvelustaan. (Luukas 3:1.)

Herodes Suuri oli ovela poliitikko ja häikäilemätön murhaaja. Pahin hänen raaoista teoistaan lienee ollut yritys surmata Jeesus-lapsi. Raamatun tutkijat hyötyvät Herodeksen historiallisen roolin tarkastelusta, sillä se valottaa tuon ajan keskeisiä tapahtumia ja selittää sitä, miten roomalaisista tuli juutalaisten hallitsijoita ja millainen tilanne vallitsi Jeesuksen maallisen elämän ja palveluksen aikana.

[Kartta s. 15]

(Ks. painettu julkaisu)

Palestiina ja sen ympäristöseutu Herodeksen aikana

SYYRIA

ITUREA

GALILEA

TRAKONITIS

Galileanmeri

Jordan

Kesarea

SAMARIA

PEREA

Jerusalem

Betlehem

JUUDEA

Suolameri

IDUMEA

[Kuvat s. 13]

Herodes oli vain yksi niistä hallitsijoista, jotka olivat vallassa Juudeassa Jeesuksen palvelusta edeltäneinä kahtenasatana vuotena.