Kristittyjen elämää ensimmäisellä vuosisadalla

Missä he asuivat?

”En pidättynyt – – opettamasta teitä julkisesti ja talosta taloon.” (APOSTOLIEN TEOT 20:20)

KUN astuu sisään valtavasta portista, on heti keskellä ensimmäisen vuosisadan kaupunkia. Monien muiden kaupunkien tavoin se sijaitsee kukkulalla. Yläpuolella kohoaa harjanne, jossa on yläkaupunki. Lukuisat ylelliset valkoiset huvilat, joissa monissa on muurien ympäröimä puutarha, hohtavat auringonvalossa. Tämä on rikkaiden asuma-aluetta. Alempana rinteessä näkyviin tulee erikokoisia ja -mallisia taloja. Nämä keskiluokkaan kuuluvien kauppiaiden ja maanomistajien suuret monikerroksiset kivitalot reunustavat päällystettyjä katuja. Vielä alempana laaksossa asustelee köyhempi väki. Siellä on likaisenharmaita pikku taloja vieri vieressä kapeiden kujien varrella tai rykelmissä pienten sisäpihojen ympärillä.

Täpötäysillä kaduilla äänet ja hajut saavat kulkijan aistit valpastumaan. Naiset laittavat ruokaa, ja ilma on tulvillaan herkullisia tuoksuja. Korviin kantautuu eläinten ja leikkivien lasten ääniä. Meluisissa ja pahanhajuisissa verstaissa on miehiä täydessä työntouhussa.

Kristittyjen perheiden elämä oli keskittynyt näihin taloihin. Niissä hoidettiin päivän askareet, annettiin hengellistä opetusta ja harjoitettiin uskontoa.

Pienemmät talot. Kuten nykyäänkin, asuntojen koko ja malli vaihteli paikan ja perheen varallisuuden mukaan. Pienimmissä taloissa (1) oli yksi ahdas, pimeä huone, jossa koko perhe asusti. Monet pienet talot oli rakennettu auringossa kuivatuista savitiilistä. Toisissa oli karkeat kiviseinät. Kummassakin tapauksessa perustus oli yleensä tehty kivestä.

 Sisäseinät rapattiin ja lattia kivettiin, ja ne vaativat jatkuvaa kunnossapitoa. Katossa tai seinässä oli ainakin yksi pieni aukko, jonka kautta savu pääsi ulos. Sisustuksena ei ollut muuta kuin kaikkein välttämättömimmät tarvikkeet.

Talojen katto oli tehty maa-aineksesta. Pilareiden varassa olevien puupalkkien päällä oli oksia, ruokoja ja hirsiä, ja niiden päälle taas oli levitetty savea. Kovettunut savi rapattiin, jotta katosta saatiin jokseenkin vedenpitävä. Katolle pääsi tavallisesti ulkopuolella olevia tikapuita pitkin.

Vaikka joidenkin kristittyjen kodit olivat tällaisia ahtaita asumuksia, ne olivat miellyttäviä paikkoja, joissa köyhäkin perhe saattoi viettää hengellisesti rikasta ja onnellista elämää.

Keskiluokka. Keskiluokkaan kuuluvien suuremmissa kaksikerroksisissa kivitaloissa (2) oli yleensä vierashuone (Markus 14:13–16; Apostolien teot 1:13, 14). Tällaisessa suuressa ylähuoneessa voitiin pitää kokouksia, ja lisäksi sitä käytettiin usein juhla-aikoina (Apostolien teot 2:1–4). Nämä samoin kuin kauppiaiden ja maanomistajien vielä suuremmat talot (3) rakennettiin kalkkikivistä, ja muuraamiseen käytettiin kalkkikivilaastia. Kivilattiat ja sisäseinät rapattiin, ulkoseinät kalkittiin valkoisiksi.

Ylähuoneisiin ja katolle pääsi portaita pitkin. Kaikkia tasakattoja reunusti kaide, jonka tarkoitus oli estää putoamiset ja muut onnettomuudet (5. Mooseksen kirja 22:8). Katolle pystytetyn tilapäiskatoksen varjossa oli miellyttävä tutkia, mietiskellä, rukoilla tai levähtää päivän kuumimpaan aikaan (Apostolien teot 10:9).

Näissä vankoissa taloissa asui usein suurperheitä, ja isojen huoneiden ansiosta niissä oli runsaasti tilaa, erilliset makuuhuoneet sekä suurehko keittiö ja ruokailutila.

Ylellisemmät kodit. Roomalaiseen tyyliin rakennetut talot (4) vaihtelivat kooltaan, tyypiltään ja rakennustavaltaan. Kodin keskipisteen, suuren ruokasalin (triclinium), ympärillä oli tilavia huoneita. Joissakin taloissa oli kaksi tai kolme kerrosta (5), ja niitä saattoi kaunistaa muurien ympäröimä puutarha.

Upeimmat kodit on hyvinkin saatettu kalustaa ylellisillä huonekaluilla, joista osa oli ehkä koristeltu norsunluu- ja kultaupotuksin. Näissä taloissa oli mukavuuksia, kuten juokseva vesi ja kylpyallas. Lattiat ovat saattaneet olla puuta tai moniväristä marmoria,  ja seinät oli päällystetty setrillä. Lämmittämiseen käytettiin hiilipannuja. Turvallisuussyistä ikkuna-aukkoihin kiinnitettiin ristikko, joka oli tavallisesti puinen, ja yksityisyyttä antamaan laitettiin verhot. Paksuihin kiviseiniin hakattiin ikkunan kohdalle syvennys istumista varten (Apostolien teot 20:9, 10).

Olivatpa varhaiskristittyjen talot minkä kokoisia tai mallisia tahansa, vieraat olivat niihin tervetulleita. Matkavalvojien ei siksi ollut vaikeaa löytää lämminhenkistä ja vieraanvaraista perhettä, jonka luona he saattoivat asua, kunnes heidän vierailunsa tuossa kaupungissa tai kylässä oli päättynyt. (Matteus 10:11; Apostolien teot 16:14, 15.)

”Simonin ja Andreaan koti.” Jeesus otettiin lämpimästi vastaan ”Simonin ja Andreaan kotiin” (Markus 1:29–31). Näiden kalastajien talo on saattanut kuulua vaatimattomien rakennusten rykelmään (6), joka on reunustanut päällystettyä sisäpihaa.

Tällaisissa taloissa ovet ja ikkunat avautuivat pihalle päin, jolla toimitettiin yleensä päivän askareita: laitettiin ruokaa, leivottiin, jauhettiin viljaa sekä syötiin ja seurusteltiin toisten kanssa.

Kapernaumin yksikerroksiset talot oli rakennettu paikallisesta käsittelemättömästä basaltista (vulkaanisesta kivestä). Ulkoportaat johtivat savesta tai tiilestä tehdylle tasakatolle, joka lepäsi kattopalkkien varaan pantujen ruokojen ja hirsien päällä (Markus 2:1–5). Talon lattia oli päällystetty, ja usein se peitettiin kudotuilla matoilla.

Pitkin Galileanmeren rantaa taloryhmien väliin muodostui katuja ja kujia. Kapernaum oli ihanteellinen paikka kalastajille, jotka ansaitsivat elantonsa merestä.

”Talosta taloon.” Kaiken kaikkiaan ensimmäisellä vuosisadalla eläneet kristityt asuivat monenlaisissa rakennuksissa, jotka vaihtelivat yhden huoneen käsittävistä savitiilitaloista suuriin, ylellisiin kivihuviloihin.

Talot eivät pelkästään tarjonneet suojaa perheelle. Noissa kodeissa saatiin myös hengellistä opetusta. Kodin seinien sisällä perhe palvoi yhdessä Jumalaa. Yksityiskoteihin kokoonnuttiin tutkimaan Raamattua ja nauttimaan toisten uskovien seurasta. Sen mitä varhaiskristityt oppivat noissa kodeissa, he panivat hyvään käyttöön, kun he jatkoivat kaikkein tärkeintä työtä ja saarnasivat ja opettivat ”talosta taloon” kautta koko roomalaisen maailman (Apostolien teot 20:20).