Voiko Jumala tuntea mielipahaa?
Lähesty Jumalaa
Voiko Jumala tuntea mielipahaa?
EPÄTÄYDELLISINÄ ihmisinä tunnemme kaikki toisinaan mielipahaa. Saatamme esimerkiksi olla pahoillamme, kun tajuamme tehneemme jonkin virheen. Yllättävää kyllä Raamatussa sanotaan, että Jehovakin voi tuntea mielipahaa eli olla pahoillaan. Mutta miten Jumala voi tuntea mielipahaa, kun hän on täydellinen eikä tee virheitä? Vastaus tähän kysymykseen voi auttaa meitä ymmärtämään erään kunnioittavaa pelkoa herättävän seikan: Jehovalla on tunteita, ja meidän toimintamme voi vaikuttaa niihin. Pohditaanpa Tuomarien 2:11–18:aan muistiin merkittyä kertomusta.
Tuomarien kirjassa kuvaillaan melskeistä aikaa Israelin kansan historiassa. Israelilaiset olivat asettuneet asumaan Kanaanin maahan, jonka Jumala oli luvannut Abrahamille. Israelin menettelyä sitä seuranneina vuosisatoina voitaisiin lyhyesti kuvailla neljän vaiheen toistuvaksi kierroksi. Nuo vaiheet ovat hylkääminen, sorto, rukous ja vapautus. *
Hylkääminen. Kanaanilaisten vaikutuksesta israelilaiset ”hylkäsivät Jehovan” ja alkoivat seurata muita jumalia. Erityisesti he ”ryhtyivät palvelemaan Baalia ja Astoretin kuvia”. * Jehovan palvonnan hylkääminen merkitsi luopumusta. Ei ihme, että israelilaiset ”loukkasivat Jehovaa”, Jumalaa joka oli vapauttanut heidät Egyptistä. (Jakeet 11–13; Tuomarit 2:1.)
Sorto. Vanhurskas suuttumus sai Jehovan ottamaan pois suojeluksensa kansalta, joka oli kääntänyt hänelle selkänsä. Silloin israelilaiset joutuivat ”vihollistensa käsiin”, ja nämä tulivat ryöstämään maata. (Jae 14.)
Rukous. Äärimmäisessä ahdingossa israelilaiset olivat murheissaan väärän toimintansa johdosta ja huusivat Jumalaa avukseen. Heidän rukouksiaan voidaan kuvata ”voihkimiseksi sortajien – – takia” (jae 18). Jumalan rukoileminen oli osa toistuvaa kiertoa (Tuomarit 3:9, 15; 4:3; 6:6, 7; 10:10). Miten Jumala vastasi heidän rukouksiinsa?
Vapautus. Jehova kuuli israelilaisten voihkimisen ja ”tunsi mielipahaa”. Heprealainen sana, joka on käännetty vastineella ”tuntea mielipahaa” eli olla pahoillaan, voi merkitä ’tulla toisiin ajatuksiin’. Eräässä lähdeteoksessa sanotaan: ”Heidän voihkinansa hellyttämänä Jehova vaihtoi rankaisuaikeensa vapautusaikeeksi.” Armossaan Jehova ”herätti – – tuomareita”, jotka vapauttivat hänen kansansa vihollistensa käsistä. (Jae 18.)
Huomasitko, mikä sai Jumalan tuntemaan mielipahaa eli tulemaan toisiin ajatuksiin? Hänen kansansa muuttunut asenne. Asiaa voisi ajatella seuraavasti: Rakastava isä saattaa kurittaa lasta, joka on tehnyt väärin, esimerkiksi asettamalla joitakin rajoituksia. Mutta kun hän näkee, että lapsi on todella pahoillaan, hän päättää lopettaa tuon rangaistuksen.
Mitä tämä kaikki kertoo meille Jehovasta? Tahallinen synnin tekeminen herättää hänen suuttumuksensa, mutta katuva sydän saa hänet osoittamaan armoa. On vakavoittava ajatus, että meidän tekomme voivat vaikuttaa Jumalan tunteisiin. Meidän kannattaa varmasti ottaa selvää, miten voimme ”ilahduttaa [Jehovan] sydämen” (Sananlaskut 27:11). Siitä ei tarvitse koskaan olla pahoillaan.
[Alaviitteet]
^ kpl 2 Tuomarien 2:11–18 on osa johdantoa, jossa israelilaisten käyttäytymismallista esitetään tiivistetty yleiskatsaus. Seuraavat luvut kuvaavat sitä yksityiskohtaisemmin.
^ kpl 3 Baal oli kanaanilaisten jumalista huomattavin, ja Astoret oli jumalatar, jonka ajateltiin olevan Baalin vaimo.