Onko todella kyse epärehellisyydestä?

”Muokkaa hieman selontekoasi onnettomuudesta, niin kaikki sujuu hyvin.”

”Verottajan ei tarvitse tietää kaikkea.”

”Pääasia on, ettei jää kiinni.”

”Miksi maksaa jostain, kun sen voi saada ilmaiseksikin?”

KUTEN edellä esitetyistä ajatuksista ilmenee, joillakuilla tuntuu olevan näppärä ”ratkaisu” lähes joka tilanteeseen, varsinkin silloin kun on kyse rahasta. Kysymys kuuluukin, ovatko nuo ratkaisut kuitenkaan rehellisiä.

Epärehellisyys on nykyään niin laajalle levinnyttä, että valehtelemista, petkuttamista ja varastamista pidetään usein hyväksyttävänä, jos niiden avulla voi säästyä rangaistukselta, saada rahaa tai hyötyä jotenkin muuten. Yhteiskunnan huomattavien jäsenien nähdään monesti näyttävän huonoa esimerkkiä. Eräässä Euroopan maassa petos- ja kavallustapaukset lisääntyivät yli 85 prosenttia vuodesta 2005 vuoteen 2006. Eivätkä tähän sisältyneet ne monet rikkeet, joihin liittyy epärehellisyyttä ja joita joskus sanotaan ”pikkusynneiksi”. Ehkä ei ole kovinkaan yllättävää, että tuon maan johtavat liikemiehet ja poliitikot olivat mukana skandaalissa, jonka aiheutti se, että heidän todettiin käyttäneen väärennettyjä diplomeja oman uransa edistämiseksi.

Kaikkialle maailmaan levinneestä epärehellisyydestä huolimatta monet kuitenkin haluavat toimia oikein. Näin on todennäköisesti sinunkin laitasi. Ehkä niin on siksi, että rakastat Jumalaa ja haluat tehdä sitä, mikä on oikein hänen silmissään (1. Johanneksen kirje 5:3). Sinusta voi tuntua samalta kuin apostoli Paavalista, joka kirjoitti: ”Luotamme siihen, että meillä on vilpitön omatunto, koska me tahdomme käyttäytyä rehellisesti kaikessa.” (Heprealaisille 13:18.) Kehotamme sinua siksi pohtimaan joitakin tilanteita, jotka voivat koetella haluamme ”käyttäytyä rehellisesti kaikessa”. Tarkastelemme myös Raamatun periaatteita, joista voi olla apua näissä tilanteissa.

Kenen pitäisi korvata onnettomuuden aiheuttama vahinko?

Ajaessaan eräänä päivänä autoa Lisa, * nuori nainen, tekee virheen ja törmää toiseen autoon. Kukaan ei loukkaannu, mutta kumpikin auto vaurioituu. Lisan kotimaassa nuorten kuljettajien vakuutusmaksut ovat suuremmat kuin kokeneilla kuljettajilla, ja jokaisen onnettomuuden jälkeen ne nousevat entisestään. Koska autossa oli Lisan lisäksi hänen vanhempi serkkunsa Gregor, muuan ystävä ehdottaa, että he ilmoittavat Gregorin ajaneen Lisan autoa. Näin Lisa voi välttyä korkeammalta vakuutusmaksulta. Ratkaisu vaikuttaa järkevältä. Mitä Lisan pitäisi tehdä?

Vakuutusyhtiöt maksavat vahingonkorvaukset vakuutuksenottajilta perimillään maksuilla. Jos Lisa toimii ystävänsä ehdotuksen  mukaan, hän todellisuudessa pakottaa toiset vakuutuksen ottaneet maksamaan hänen onnettomuudestaan siten, että nämä joutuvat maksamaan suurempia vakuutusmaksuja. Sen lisäksi että Lisa antaisi onnettomuudesta väärän selonteon, hän myös varastaisi toisilta. Samoin olisi silloin, jos tekisi onnettomuuden aiheuttamista kustannuksista väärän ilmoituksen saadakseen suuremman korvauksen.

Lakisääteiset rangaistukset saattavat olla voimakas pelote tällaista epärehellisyyttä vastaan. Mutta vielä tärkeämpi syy karttaa epärehellisyyttä esitetään Jumalan sanassa. ”Et saa varastaa”, kuuluu yksi kymmenestä käskystä (2. Mooseksen kirja 20:15). Apostoli Paavali toisti tuon käskyn kristityille sanomalla: ”Älköön varastaja enää varastako.” (Efesolaisille 4:28.) Kun toimii Jumalan sanan mukaisesti tällaisissa vakuutusasioissa, voi olla tekemättä jotain sellaista, minkä Jumala tuomitsee. Siten voi myös osoittaa rakastavansa ja kunnioittavansa Jumalan lakia ja lähimmäisiään (Psalmit 119:97).

”Keisarille, mikä on keisarin”

Peter on liikemies. Hänen kirjanpitäjänsä ehdottaa, että hän voisi saada verovähennyksen, jos hän ilmoittaisi ostaneensa kalliit tietokoneet. On varsin tavallista, että Peterin liikeyrityksen kaltaiseen yritykseen ostetaan sellaiset tietokoneet. Vaikka Peter ei olekaan tehnyt tuollaista hankintaa, verottaja tuskin ryhtyisi ottamaan asiasta tarkempaa selkoa. Vähennys säästäisi Peteriltä huomattavan summan verorahoja. Mitä hänen pitäisi tehdä? Mikä voisi auttaa häntä ratkaisun tekemisessä?

Apostoli Paavali kehotti aikansa kristittyjä: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille – –. Antakaa kaikille heille kuuluva: sille, joka vaatii veron, vero; sille, joka vaatii tullin, tulli.”  (Roomalaisille 13:1, 7.) Ne jotka haluavat saada Jumalan hyväksynnän, maksavat kaikki ne verot, jotka viranomaiset heille määräävät. Jos maan laki toisaalta myöntää verovähennyksiä joillekin yksilöille tai liikeyrityksille, ei ole väärin käyttää hyväkseen tällaisia etuja, kun niitä kerran lain mukaan on oikeus saada.

Otetaanpa esimerkiksi vielä yksi veronmaksuun liittyvä tilanne. David on puuseppänä eräässä yrityksessä paikkakunnallaan. Hänen ystävänsä ja naapurinsa kuitenkin pyytävät häntä rakentamaan heille kaappeja ja huonekaluja, ja hän tekee niitä työajan ulkopuolella. He tarjoutuvat maksamaan hänelle paremmin kuin hän ansaitsee vakituisesta työstään ja sanovat, ettei hänen tarvitse antaa heille kuittia saamastaan maksusta. Näin kukaan ei pidä kirjaa tehdystä työstä eikä David joudu maksamaan veroja. Monista tämä on käypä menettely. Mutta koska David haluaa miellyttää Jumalaa, miten hänen tulisi suhtautua työhön, josta ei pidetä mitään kirjaa?

Vaikka tällaiseen työhön suostuva henkilö ei ehkä jääkään kiinni, hän ei maksa veroja, jotka valtiolla on oikeus periä. Jeesus käski: ”Maksakaa siis takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Matteus 22:17–21.) Jeesus sanoi näin oikaistakseen kuulijoidensa ajattelua verojen maksamisesta. Viranomaiset, joita Jeesus kutsui ”keisariksi”, katsovat verorahojen aivan aiheellisesti kuuluvan heille. Siksi Kristuksen seuraajat pitävät raamatullisena velvollisuutenaan maksaa kaikki verot.

Kokeissa lunttaaminen

Lukiota käyvä Marta valmistautuu loppukokeisiin. Hän on opiskellut tuntikausia, sillä hän tietää, että hänen mahdollisuutensa saada kunnollinen työpaikka riippuu hyvistä arvosanoista. Jotkut muut hänen luokkatoverinsa ovat myös valmistautuneet loppukokeisiin – mutta eri tavoin. Heillä on hakulaitteita ja matkapuhelimia ja he ovat syöttäneet tietoja laskimiin, jotta he voisivat luntata ja saada paremmat arvosanat. Pitäisikö Martan tehdä samoin kuin ”kaikki muut” varmistaakseen menestyksensä?

Lunttaaminen on niin yleistä, etteivät monet näe siinä mitään väärää. Heidän mielestään tärkeintä on se, ettei jää kiinni. Aidoista kristityistä tämä ei kuitenkaan ole hyväksyttävää. Vaikka opettaja ei huomaisikaan jonkun lunttaamista, joku muu huomaa. Jehova Jumala tietää, mitä teemme, ja vaatii meidät tilille siitä. Paavali kirjoitti: ”Eikä ole yhtään luotua, joka ei ole ilmeinen hänen katseelleen, vaan kaikki on alastonta ja täysin paljastettua hänen silmilleen, jolle meidän on tehtävä tili.” (Heprealaisille 4:13.) Eikö sen tietäminen, että Jumala katselee kiinnostuneena, toimimmeko oikein, olekin voimakas vaikutin, joka kannustaa olemaan rehellinen koetilanteessa?

Miten sinä toimit?

Lisa, Gregor, Peter, David ja Marta tajusivat kukin, kuinka vakavan tilanteen edessä he olivat. He päättivät toimia rehellisesti ja säilyttää siten puhtaan omantunnon sekä moraalisen  nuhteettomuutensa. Miten sinä toimit kohdatessasi jotain samankaltaista?

Työ- ja koulutoverisi sekä naapurisi eivät ehkä saa omantunnonpistoksia, jos he valehtelevat, petkuttavat tai varastavat. He voivat jopa pilkata sinua saadakseen sinut toimimaan heidän tavallaan. Mikä voi auttaa sinua tekemään oikean ratkaisun siitä huolimatta, että sinua painostetaan toimimaan epärehellisesti?

Muista, että kun toimit sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa, omatuntosi pysyy puhtaana ja voit saada Jumalan hyväksynnän. Kuningas Daavid kirjoitti: ”Oi Jehova, kuka saa olla vieraana teltassasi? Kuka saa asua pyhällä vuorellasi? Se, joka vaeltaa moitteettomasti ja harjoittaa vanhurskautta ja puhuu totuutta sydämessään. – – Joka näin tekee, sitä ei ikinä horjuteta.” (Psalmit 15:1–5.) Puhdas omatunto ja ystävyys taivaan Jumalan kanssa ovat paljon arvokkaammat kuin mikään epärehellisyydellä ansaittu aineellinen hyöty.

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 12]

”Älköön varastaja enää varastako.”

Kunnioitus Jumalan lakia kohtaan ja rakkaus lähimmäiseen saavat meidät toimimaan rehellisesti vakuutusasioissa.

[Huomioteksti s. 12]

”Antakaa kaikille heille kuuluva: sille, joka vaatii veron, vero.”

Saadaksemme Jumalan hyväksynnän maksamme kaikki lain vaatimat verot.

[Huomioteksti s. 13]

”Kaikki on – – täysin paljastettua hänen silmilleen, jolle meidän on tehtävä tili.”

Vaikka opettaja ei yllättäisikään meitä lunttaamasta, haluamme olla rehellisiä Jumalan edessä.

[Tekstiruutu/Kuvat s. 14]

”Näkymätön” varkaus

Ystäväsi on ostanut jonkin tietokoneohjelman uusimman version, ja sinäkin haluaisit sen. Jotta voisit säästää kustannuksissa, ystäväsi tarjoutuu kopioimaan ohjelman sinulle. Onko tämä epärehellistä?

Kun käyttäjä ostaa tietokoneohjelman, hän tarjoutuu noudattamaan tuon ohjelman lisenssissä esitettyjä ehtoja. Lisenssi voi sallia ostajan asentaa tuon ohjelman ainoastaan yhteen tietokoneeseen ja käyttää sitä siinä. Tässä tapauksessa ohjelman kopioiminen jollekulle toiselle rikkoo lisenssisopimusta ja on laitonta. (Roomalaisille 13:4.) Kopiointi on myös varastamista, sillä se riistää tekijänoikeuden haltijalta tulot, jotka hänellä on oikeus saada (Efesolaisille 4:28).

Joku saattaa ajatella, ettei kukaan saa tietää tapahtuneesta. Ehkei saakaan, mutta meidän on muistettava Jeesuksen sanat: ”Sen tähden kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, teidänkin täytyy samoin tehdä heille.” (Matteus 7:12.) Me kaikki arvostamme sitä, että saamme kunnon maksun suorittamastamme työstä, ja haluamme toisten kohtelevan omaisuuttamme kunnioittavasti. Siksi meidän tulisi toimia yhtä huomaavaisesti toisia kohtaan. Kartamme ”näkymätöntä” varkautta, emmekä esimerkiksi käytä luvatta henkistä omaisuutta, * joka ei kuulu meille. (2. Mooseksen kirja 22:7–9.)

[Alaviite]