Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

He eivät enää pelkää maailmanloppua

He eivät enää pelkää maailmanloppua

He eivät enää pelkää maailmanloppua

GARY ja Karen olivat 1970-luvun lopulla varmoja siitä, että maailmanloppu oli lähellä. He muuttivat siksi kaupungista maalle ja päättivät ryhtyä täysin omavaraisiksi. He halusivat säilyä hengissä.

Oppiakseen tarvittavat taidot he hankkivat kirjoja, kävivät kursseja ja osallistuivat seminaareihin sekä puhuivat asiastaan mahdollisimman monille. He alkoivat viljellä vihanneksia ja istuttivat puutarhaansa 50 kääpiöhedelmäpuuta. He varastoivat siemeniä ja työkaluja. He opettelivat kasvattamaan ravintokasveja ja säilömään niitä. Muuan ystävä opetti heitä teurastamaan eläimiä ja säilömään lihaa. Karen opetteli tuntemaan metsän kasveja ja juuria, niin että he voisivat syödä niitä, jos varastot ehtyisivät. Gary opetteli valmistamaan polttoainetta maissista, tekemään puulieden ja rakentamaan omavaraisen talon.

”Silloisten kauheiden maailman tapahtumien vuoksi olin varma, että kohta sivilisaatio tuhoutuisi”, sanoo Karen. Gary selittää: ”Muiden nuorten tavoin yritin kovasti vaikuttaa siihen, että rotuerottelu, Vietnamin sota ja korruptio olisi lopetettu. Petyin kuitenkin pahan kerran. Minusta näytti siltä, että ihmiskunta oli menossa kohti itsetuhoa.”

Gary jatkaa: ”Eräänä iltana kun minulla oli hieman ylimääräistä aikaa, ryhdyin lukemaan Raamattua. Luin sitä Matteuksesta Ilmestyskirjaan. Neljänä seuraavana iltana jatkoin lukemista. Sitten sanoin aamulla Karenille: ’Elämme viimeisiä päiviä. Jumala ryhtyy pian puhdistamaan maata. Meidän on löydettävä ne, jotka säilyvät hengissä.’ ” Gary ja Karen alkoivat kiertää uskonnosta toiseen etsimässä ihmisiä, jotka halusivat valmistautua maailmanloppuun.

Jonkin ajan kuluttua heidän ovelleen tuli muuan Jehovan todistaja ja heidän kanssaan alettiin tutkia Raamattua. ”Olin innoissani”, muistelee Karen, ”sillä nyt Raamattua todella selitettiin minulle. Lopun aikaa koskevaa totuutta olinkin etsinyt, ja viimein olin löytänyt sen. Tulevaisuudesta oli olemassa varma toivo. Mikä vielä parempaa, aloin ystävystyä taivaallisen Isäni, kaikkeuden Luojan ja Jumalan, kanssa.”

Gary kertoo: ”Elämäni sai todellisen tarkoituksen. Ryhdyttyäni tutkimaan Raamattua en voinut lopettaa. Luin Raamatun profetioita, tutkin todisteita niiden toteutumisesta ja vakuutuin siitä, että Jumala toimisi pian. Ajattelin, että ihmisten pitäisi valmistautua siihen elämään, jota Jumala haluaa meidän elävän, ei tuhoon.” Garyn ja Karenin suhtautuminen tulevaisuuteen muuttui myönteiseksi. He eivät enää pelänneet maailmanloppua vaan alkoivat luottaa siihen, että Jumala poistaa kaikki ihmiskuntaa vaivaavat ongelmat ja palauttaa maan päälle paratiisin.

Mitä Gary ja Karen tekevät nyt, noin 25 vuotta myöhemmin? Karen sanoo: ”Kasvatan edelleen rakkauttani ja uskoani Jehova Jumalaan ja yritän auttaa toisia tekemään samoin. Gary ja minä tuemme toisiamme, jotta perheemme pysyisi vahvana ja jatkaisi yhdessä Jumalan palvontaa. Yritämme noudattaa järjestyksellistä ja yksinkertaista elämäntapaa, niin että voimme kohdistaa huomion toisiin ja heidän tarpeisiinsa.”

Gary lisää: ”Rukoilen säännöllisesti Jumalan valtakunnan tulemista ja sitä, että se toisi huojennusta miljoonien ihmisten elämään. Joka kerta ollessani kertomassa Jumalan valtakunnan hyvää uutista toisille rukoilen, että voisin antaa ainakin yhdelle ihmiselle edes vähän toivoa Raamatusta. Jehova on yli 25 vuoden ajan vastannut huomaavaisesti tähän rukoukseeni. Karen ja minä uskomme, että lähitulevaisuudessa Jehova saa aikaan suuria muutoksia maan päällä, mutta emme enää pelkää maailmanloppua.” (Matteus 6:9, 10; 2. Pietarin kirje 3:11, 12.)

[Kuva s. 9]

Gary ja Karen iloitsevat nykyään siitä, että voivat auttaa toisia saamaan toivoa Raamatun sanomasta.