500 vuotta kalvinismia – mitä se on saanut aikaan?

JEAN CALVIN syntyi Noyonissa Ranskassa vuonna 1509. Hän perusti uskonnollisen liikkeen, joka vaikutti merkittävästi monien ihmisten elämään eri puolilla Eurooppaa ja Amerikkaa sekä Etelä-Afrikassa ja muuallakin. Länsimainen historia pitää häntä yhtenä huomattavista uskonpuhdistajista.

Calvinin syntymästä on kulunut nyt noin 500 vuotta, mutta kalvinismi – Calvinin ajatukset ja opetukset – kukoistaa yhä tavalla tai toisella muun muassa sellaisissa protestanttisissa ja puritaanisissa suuntauksissa kuin reformoidussa, presbyteerisessä ja kongregationalistisessa kirkossa. Viime syyskuussa Reformoitujen kirkkojen maailmanliitolla arvioitiin olevan 75 miljoonaa kannattajaa 107 maassa.

Katolilaisuuden ja Calvinin välinen konflikti

Calvinin isä oli lakimies ja katolisen kirkon sihteerinä Noyonissa. Työssään hän joutui luultavasti näkemään, kuinka laajamittaista oli tuohon aikaan eläneiden pappien huono käytös. Varmasti ei voida tietää, saiko tämä Calvinin isän sekä veljen nousemaan kirkkoa  vastaan tai menettämään kunnioituksen sitä kohtaan, mutta aikanaan heidät molemmat erotettiin kirkosta. Isän kuoltua Jeanilla oli vaikeuksia saada järjestettyä hänelle kunnialliset hautajaiset. Tämä tapaus todennäköisesti istutti Jeanin mieleen epäluottamuksen katolilaisuutta kohtaan.

Useimmissa Calvinia käsittelevissä teoksissa ei kerrota paljonkaan hänen nuoruudestaan. Niissä todetaan vain, että hän oli luonteeltaan pidättyväinen ja sulkeutunut. Hänen ystäväpiirinsä näyttää olleen varsin suppea jopa hänen opiskeluaikoinaan Pariisissa, Orléansissa ja Bourgesissa. Calvin oli kuitenkin lahjakas: hän oli terävä-älyinen ja hänellä oli hämmästyttävän hyvä muisti. Tämän lisäksi hänellä oli tavaton työkyky, sillä hän opiskeli joka päivä aamuviidestä puoleenyöhön, ja niinpä hän saavutti korkean oppiarvon lakitieteessä jo ennen kuin ehti täyttää 23 vuotta. Hän opetteli myös hepreaa, kreikkaa ja latinaa voidakseen tutkia Raamattua. Ennen muuta Calvin kuitenkin tunnettiin säntillisestä ja kurinalaisesta työmoraalistaan – piirteestä, jonka monet vielä nykyään liittävät kalvinismiin.

Samaan aikaan naapurimaassa Saksassa Martti Luther arvosteli avoimesti katolista kirkkoa sen turmeluksen ja epäraamatullisten opetusten vuoksi. Yleisen käsityksen mukaan hän naulasi 95 teesiään Wittenbergin kirkon oveen vuonna 1517 ja vaati uskonpuhdistusta. Monet olivat samaa mieltä Lutherin kanssa, ja uskonpuhdistus levisi nopeasti kautta Euroopan. Ymmärrettävää kyllä uskonpuhdistusta vastustettiin voimakkaasti monin paikoin. Sen kannattajien katsottiin tehneen protestin – mistä juontuukin nimitys protestantti – ja usein he joutuivat kärsimään näkemystensä puolustamisen vuoksi. Vuonna 1533 Calvinin ystävä Nicholas Cop piti Pariisissa puheen, jossa hän tuki Lutheria, ja koska Calvin oli auttanut häntä kirjoittamaan tuon puheen, sekä hänen että Copin oli paettava henkensä edestä. Calvin ei enää koskaan palannut Ranskaan asumaan.

Vuonna 1536 Calvin julkaisi teoksen Institutio religionis christianae (Kristinuskon opetus), joka oli varsinainen protestanttisen uskon oppikirja. Se oli osoitettu kuningas Frans I:lle, ja siinä puolustettiin Ranskan protestantteja, jotka tulivat myöhemmin tunnetuiksi hugenotteina. Calvin hyökkäsi katolisia opetuksia vastaan ja puolusti oman uskonsa kulmakiveä – Jumalan suvereeniutta. Calvinin teos, jonka hän myöhemmin itse käänsi ranskaksi, on vaikuttanut huomattavasti paitsi uskonasioihin myös ranskan kieleen ja kirjalliseen tyyliin. Calvin tuli tunnetuksi yhtenä tärkeimmistä uskonpuhdistajista. Lopulta hän asettui asumaan Geneveen Sveitsiin, ja vuodesta 1541 lähtien hän jatkoi uskonpuhdistusta tuosta kaupungista käsin.

Uskonpuhdistusta Genevessä

Genevessä Calvin sai aikaan dramaattisia muutoksia. Lujan moraali- ja oikeustajun innostamana hän sai Geneven, ”pahamaineisen kaupungin”, muuttumaan paikaksi, jossa ”tiukka moraali säänteli kaikkien elämää”, toteaa tietosanakirja Encyclopedia of Religion. Seurasi muitakin muutoksia. Berliinissä sijaitsevan Saksan historiallisen museon kuraattori tri Sabine Witt selittää: ”Ranskassa käytyjen  uskonsotien vuoksi [Geneven] väestö kaksinkertaistui muutamassa vuodessa, kun sinne pakeni tuhansia protestantteja.” Hugenotit, joilla oli samanlainen työmoraali kuin Calvinilla, vauhdittivat talouden kasvua niin, että Geneven asema painotoiminnan ja kellojen valmistamisen keskuksena vakiintui.

Geneveen tuli pakolaisia myös muista maista, kuten Englannista, missä kuningatar Maria I vainosi protestantteja. Koska kalvinistit koostuivat enimmäkseen kotimaastaan paenneista vähemmistöryhmistä, he kehittivät niin sanotun ”vainottujen teologian”, jollaiseksi sitä kuvaillaan uskonnollisessa lehdessä Christ in der Gegenwart. Vuonna 1560 pakolaiset julkaisivat Geneven Raamatun, ensimmäisen englanninkielisen Raamatun, jossa oli numeroidut luvut ja jakeet. Näppärän kokonsa ansiosta sitä oli helppo tutkia. Juuri tämän raamatunkäännöksen puritaanit luultavasti ottivat mukaansa muuttaessaan Pohjois-Amerikkaan vuonna 1620.

Kaikille Geneve ei kuitenkaan osoittautunut turvapaikaksi. Espanjassa vuonna 1511 syntynyt Michael Servet oli opiskellut kreikkaa, latinaa ja hepreaa sekä lääketiedettä, ja hän mahdollisesti tapasi Calvinin silloin, kun he molemmat opiskelivat Pariisissa. Raamatun tutkimisensa perusteella Servet tajusi, että kolminaisuusoppi oli epäraamatullinen. Hän yritti käydä Calvinin kanssa keskustelua tästä aiheesta kirjeitse, mutta tämä kohteli Servetiä pikemminkin vihollisena kuin ystävänä. Jouduttuaan Ranskassa katolilaisten vainoamaksi Servet pakeni Geneveen, jossa Calvin asui. Siellä häntä ei suinkaan otettu tervetulleena vastaan, vaan hänet pidätettiin, tuomittiin kerettiläisyydestä ja poltettiin roviolla vuonna 1553. ”Servetin teloitus tuottaa edelleen häpeää muutoin niin merkittävän uskonpuhdistajan [Calvinin] elämälle ja työlle”, sanoo historioitsija Friedrich Oehninger.

Calvin uurasti suunnattomasti edistääkseen uskonpuhdistusta. Hänen sanotaan kirjoittaneen yli sata hakuteosta ja tuhat kirjettä sekä pitäneen Genevessä nelisentuhatta saarnaa. Kaiken aikaa Calvin ei vain esittänyt ajatuksiaan siitä, millaista kristillisyyden tuli olla, vaan yritti myös väkipakolla saada kristityt elämään hänen mielestään oikealla tavalla varsinkin Genevessä, jota hän piti jonkinlaisena Jumalan kaupunkina. *

Mitä Calvinin väsymätön ponnistelu uskonpuhdistuksen hyväksi Genevessä on saanut aikaan? Sveitsin liittovaltion tilastokeskuksen mukaan vuonna 2000 vain 16 prosenttia Geneven asukkaista kuului reformoituun (kalvinistiseen) kirkkoon, ja kaupungissa asuu enemmän katolilaisia kuin kalvinisteja.

Uskonnollinen eripura lisääntyy

Uskonpuhdistuksen vuoksi yksittäiset kaupungit ja osavaltiot julistautuivat mikä katolilaisuuden, mikä luterilaisuuden tai mikä kalvinismin kannattajaksi ja Euroopasta tuli uskonnollisen eripuran tanner. Vaikka uskonpuhdistajat vastustivatkin yksimielisesti katolista kirkkoa, he olivat huonoissa väleissä keskenään. Aiemmin lainattu Sabine Witt toteaa: ”Teologisia mielipide-eroja syntyi jopa protestanttien leirin sisäpuolella.” Kaikki uskonpuhdistajat  kyllä myönsivät, että Raamatun pitäisi olla kristillisen uskon perusta, mutta olivat silti huomattavan erimielisiä opetuksissaan. Erimielisyyttä synnytti muun muassa se, mikä oli Kristuksen viimeisen ehtoollisen ja hänen läsnäolonsa merkitys. Ajan mittaan kalvinismissa kehitettiin sen kiistanalaisin opetus: predestinaatio- eli ennaltamääräysoppi.

Siitä, mitä predestinaatiolla tarkoitettiin, kiisteltiin paljon. Yksi kalvinistien ryhmä väitti, että ennen kuin ihmiset tekivät syntiä, Jumala oli päättänyt, että jotkut harvat valitut johdatettaisiin pelastukseen Kristuksen välityksellä, kun taas kaikki muut jätettäisiin oman kohtalonsa käsiin. Sen vuoksi tämä ryhmä uskoi, että pelastus oli Jumalan säätämä eivätkä kaikki olleet tasaveroisia. Toiset kalvinistit uskoivat pelastuksen olevan tarjolla koko ihmiskunnalle, ja yksilön päätettäväksi jäi, ottiko hän sen vastaan vai ei. Tämän mukaan pelastukseen vaikutti ihmisen vapaa tahto. Calvinin kuoleman jälkeen kalvinistit väittelivät pitkään kysymyksistä, jotka koskivat Jumalan säädöstä, yksilön vapaata tahtoa sekä ihmisten tasavertaisia mahdollisuuksia.

Tahroja maineessa

1900-luvulla kalvinistinen Alankomaiden reformoitu kirkko perusteli Etelä-Afrikan rotuerottelua predestinaatio-opilla. Nelson Mandela, josta tuli Etelä-Afrikan ensimmäinen musta presidentti, sanoi valkoisen rodun paremmuuteen perustuvasta hallituksen politiikasta, että ”Alankomaiden reformoitu kirkko tuki tuota politiikkaa, kun se esitti apartheidin puolustukseksi uskonnolliset perusteet väittämällä, että afrikandit olivat Jumalan valittu kansa ja mustat alempiarvoinen laji. Afrikandin maailmankuvassa apartheid ja kirkko kulkivat käsi kädessä.”

1990-luvulla Alankomaiden reformoitu kirkko pyysi julkisesti anteeksi sitä, että se oli tukenut apartheidia. Virallisessa lausunnossa, niin sanotussa Rustenburgin julistuksessa, kirkon johtajat myönsivät: ”Jotkut meistä käyttivät aktiivisesti väärin Raamattua puolustaakseen apartheidia, mikä sai monet uskomaan, että sillä oli Jumalan hyväksyntä.” Vuosien mittaan kirkon suhtautuminen apartheidiin paitsi lisäsi rotuennakkoluuloista aiheutuneita kärsimyksiä myös antoi ymmärtää, että niistä pitäisi syyttää Jumalaa!

Jean Calvin kuoli Genevessä vuonna 1564. Elämänsä lopussa hän kertoman mukaan kiitti toisia kirkonmiehiä siitä, että he olivat ”suoneet niin paljon kunnianosoituksia ihmiselle, joka ei niitä selvästikään ansainnut”. Lisäksi hän anoi anteeksi itsepintaisia heikkouksiaan, kärsimättömyyttä ja vihamielisyyttä. Kaikesta huolimatta on selvää, että protestanttinen työmoraali, jolle on tyypillistä ahkeruus, itsekuri ja velvollisuudentunne, muistuttaa läheisesti Jean Calvinia itseään ja hänen arvojaan.

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 21]

Uskonpuhdistuksen vuoksi yksittäiset kaupungit ja osavaltiot julistautuivat mikä katolilaisuuden, mikä luterilaisuuden tai mikä kalvinismin kannattajaksi ja Euroopasta tuli uskonnollisen eripuran tanner.

[Kartta s. 18]

(Ks. painettu julkaisu)

ESPANJA

RANSKA

PARIISI

Noyon

Orléans

Bourges

SVEITSI

GENEVE

[Kuva s. 19]

Calvinin ”Institutio religionis christianae” (1536) oli yhtenä perustana protestanttiselle uskolle.

[Lähdemerkintä]

© INTERFOTO/Alamy

[Kuva s. 20]

Servetin teloitus tuottaa edelleen häpeää Calvinin elämälle ja työlle.

[Lähdemerkintä]

© Mary Evans Picture Library

[Kuva s. 21]

Geneven Raamattu (1560) on ensimmäinen englanninkielinen Raamattu, jossa on numeroitu luku- ja jaejako.

[Lähdemerkintä]

Courtesy American Bible Society

[Kuvan lähdemerkintä s. 18]

Ranskalainen kaupunki: © Mary Evans Picture Library