Vaatiiko Jumala syntien tunnustamista?

Ripittäytyminen eli syntien tunnustaminen papille on monissa kirkoissa yhä osa uskonnollista rituaalia ja palvontaa. Onko syntien tunnustaminen tässä sallivassa yhteiskunnassa kuitenkaan tarpeellista tai välttämätöntä?

MIELIPITEET tästä asiasta vaihtelevat. Esimerkiksi kanadalaisessa National Post -lehdessä eräs henkilö myöntää, että vaikka on vaikeaa kertoa toiselle omasta väärinteostaan, niin ”siinä, että joku kuuntelee, rukoilee kanssasi ja sanoo, mitä sinun pitää tehdä, on jotain äärimmäisen vapauttavaa”. Eräässä uskonnollisessa kirjassa sitä vastoin lainataan miestä, joka sanoi: ”Rippi on kirkon lamauttavimpia rituaaleja. Se tekee ihmisistä neuroottisia.” (Bless Me, Father, for I Have Sinned.) Mitä Raamatulla on sanottavana tästä aiheesta?

Mitä Raamattu sanoo?

Laissa, jonka Jumala antoi Israelin kansalle, neuvottiin yksityiskohtaisesti, mitä piti tehdä, kun oli syyllistynyt syntiin. Esimerkiksi kun joku teki syntiä lähimmäistään vastaan tai rikkoi Jumalan lakia, hänen piti tunnustaa erheensä Leevin heimoon kuuluvalle virkaanasetetulle papille, joka sen jälkeen toimitti sovituksen hänen puolestaan uhraamalla Jumalalle teurasuhrin synnin anteeksi saamiseksi (3. Mooseksen kirja 5:1–6).

Satoja vuosia myöhemmin profeetta Natan ojensi kuningas Daavidia hänen synnistään. Miten tämä reagoi? Hän tunnusti heti: ”Olen tehnyt syntiä Jehovaa vastaan.” (2. Samuelin kirja 12:13.) Hän myös rukoili ja anoi Jumalaa olemaan suosiollinen häntä kohtaan. Millaisin tuloksin? Myöhemmin Daavid kirjoitti: ”Lopulta tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt erhettäni. Minä sanoin: ’Minä tunnustan rikkomukseni Jehovalle.’ Ja sinä annoit anteeksi syntieni erheen.” (Psalmit 32:5; 51:1–4.)

Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla Jumala vaati edelleen syntien tunnustamista kristilliseen seurakuntaan kuuluvilta. Jeesuksen velipuoli Jaakob – yksi Jerusalemin seurakunnan vastuullisista miehistä – kehotti kristittyjä tovereitaan: ”Tunnustakaa – – avoimesti syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta paranisitte.” (Jaakobin kirje 5:16.) Mitä kristittyjen sitten pitää tunnustaa ja kenelle?

Mitä pitäisi tunnustaa?

Me epätäydelliset ihmiset olemme taipuvaisia toimimaan ajattelemattomasti ja käyttämään kieltämme väärin ja siten tekemään syntiä toisiamme vastaan päivittäin (Roomalaisille 3:23). Tarkoittaako tämä sitä, että meidän täytyy tunnustaa jokainen tällainen rikkomus jollekin toiselle ihmiselle, jolla on valtaa?

Vaikka jokainen synti on Jumalan silmissä vastenmielinen, niin perityn epätäydellisyytemme vuoksi hän suhtautuu erehdyksiimme  armollisesti. Psalmista tunnusti: ”Jos sinä erheitä tarkkailisit, oi Jah, oi Jehova, kuka voisi kestää? Sillä sinun luonasi on tosi anteeksianto, jotta sinua pelättäisiin.” (Psalmit 130:3, 4.) Mitä meidän sitten tulisi tehdä, kun erehdymme ja teemme syntiä toisia vastaan, ehkä tahattomastikin? Jeesus opetti Isä meidän -rukouksessa seuraajiaan pyytämään: ”Anna meille syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle, joka on meille velkaa.” (Luukas 11:4.) Jumala antaa meille anteeksi, jos lähestymme häntä ja rukoilemme anteeksiantoa Jeesuksen nimessä (Johannes 14:13, 14).

Jeesus liitti kuitenkin mukaan sen ehdon, että mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat ”meille velkaa”. Apostoli Paavali muistutti uskontovereitaan: ”Tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi, ja antakaa toisillenne auliisti anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksen kautta antanut teille auliisti anteeksi.” (Efesolaisille 4:32.) Kun me annamme anteeksi toisten virheet, voimme hyvällä syyllä odottaa Jumalan antavan anteeksi meidän virheemme.

Entä sitten vakavat synnit, kuten varastaminen, tahallinen valehteleminen, sukupuolinen moraalittomuus tai juoppous? Se joka syyllistyy tällaisiin synteihin, rikkoo Jumalan lakeja ja tekee siten syntiä Jumalaa vastaan. Pitäisikö hänen tunnustaa syntinsä?

Kenelle synnit tulisi tunnustaa?

Jumala ei valtuuta ihmisiä antamaan anteeksi häntä vastaan tehtyjä syntejä; vain hän itse voi antaa ne anteeksi. Raamatussa sanotaan selvästi: ”Jos tunnustamme syntimme, niin hän [Jumala] on uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille syntimme anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta epävanhurskaudesta.” (1. Johanneksen kirje 1:9.) Kenelle tällaiset synnit tulisi tunnustaa?

Koska vain Jumala voi antaa synnit anteeksi, ne täytyy tunnustaa hänelle. Daavid teki näin, kuten aiemmin todettiin. Mutta millä perusteella synnit saadaan anteeksi? Raamatussa sanotaan: ”Katukaa sen tähden ja kääntykää saadaksenne syntinne pyyhityiksi pois, jotta virvoittumisen ajat tulisivat Jehovan kasvojen luota.” (Apostolien teot 3:19.) Anteeksi saaminen edellyttää siis paitsi synnin tunnustamista myös sitä, että haluaa luopua väärästä menettelystä. Tämä on usein vaikeaa. Apua on kuitenkin saatavilla.

Edellä lainattiin opetuslapsi Jaakobin sanoja: ”Tunnustakaa – – avoimesti syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta paranisitte.” Tämän jälkeen Jaakob jatkoi: ”Vanhurskaan rukouksessa, kun se on vaikuttamassa, on paljon voimaa.” (Jaakobin kirje 5:16.) ”Vanhurskas” voi olla joku ”seurakunnan vanhimmista”, jotka Jaakob mainitsi jakeessa 14. Kristillisessä seurakunnassa on ”vanhimpia”, hengellisesti vanhempia miehiä, joiden tehtävänä on auttaa Jumalan anteeksiantoa haluavia. Vanhimmat eivät kuitenkaan voi myöntää synninpäästöä, sillä kenelläkään ihmisellä ei ole valtuutta antaa toiselle anteeksi Jumalaa vastaan tehtyä rikkomusta. * Heillä on kuitenkin hengelliset edellytykset ojentaa vakavaan syntiin syyllistynyttä, palauttaa hänet  kohdalleen ja auttaa häntä tajuamaan syntinsä vakavuus ja tarve katua (Galatalaisille 6:1).

Miksi tunnustaa synnit?

Olipa synti vakava tai ei, siihen syyllistynyt on vahingoittanut suhdettaan lähimmäiseensä ja Jumalaan. Hän voi sen vuoksi tuntea olonsa levottomaksi ja vaivautuneeksi. Tämä johtuu omastatunnosta, jonka Luojamme on meille antanut (Roomalaisille 2:14, 15). Mitä tällöin voi tehdä?

Jaakobin kirjeestä löydämme rohkaisevat sanat: ”Onko joku keskuudessanne [hengellisesti] sairas? Hän kutsukoon luokseen seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot hänen edestään sivellen häneen öljyä Jehovan nimessä. Ja uskon rukous tekee huonovointisen terveeksi, ja Jehova nostaa hänet ylös. Ja jos hän on tehnyt syntejä, niin hänelle annetaan anteeksi.” (Jaakobin kirje 5:14, 15.)

Jälleen vanhimmat tulevat seurakuntaan kuuluvan avuksi. Miten? He eivät vain kuuntele synnintunnustusta, vaan koska kyseessä on hengellinen sairaus, heidän on myös tehtävä jotain, jotta ”huonovointinen” voisi tulla ”terveeksi”. Jaakob mainitsee kaksi seikkaa.

Ensinnäkin voidaan ”sivellä öljyä”. Tämä viittaa Jumalan sanan parantavaan voimaan. Apostoli Paavali selitti, että ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva – – ja kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset”, sillä se tavoittaa ihmisen mielen ja sydämen sisimmät sopukat (Heprealaisille 4:12). Käyttämällä taitavasti Raamattua vanhimmat voivat auttaa hengellisesti sairasta näkemään ongelman syyn ja ryhtymään tarvittaviin toimiin asioiden oikaisemiseksi Jumalan edessä.

Toiseksi tarvitaan ”uskon rukousta”. Vaikka vanhinten rukoukset eivät vaikuta Jumalan oikeudenkäyttöön, niillä on merkitystä Jumalalle, joka on halukas antamaan synnit anteeksi Kristuksen lunastusuhrin perusteella (1. Johanneksen kirje 2:2). Jumala on valmis auttamaan ketä tahansa synnintekijää, joka katuu aidosti ja tekee ”katumukseen sopivia tekoja” (Apostolien teot 26:20).

Tärkein syy joko lähimmäistä tai Jumalaa vastaan tehdyn synnin tunnustamiseen on se, että saisi hyvän aseman Jumalan edessä. Jeesus Kristus osoitti, että ennen kuin voimme palvoa Jumalaa hyvällä omallatunnolla, meidän täytyy ratkaista meidän ja lähimmäistemme välillä olevat ongelmat ja tehdä heidän kanssaan sovinto (Matteus 5:23, 24). Sananlaskujen 28:13:ssa sanotaan: ”Joka peittää rikkomuksensa, se ei menesty, mutta sille, joka ne tunnustaa ja hylkää, osoitetaan armoa.” Kun nöyrrymme Jehova Jumalan edessä ja pyydämme häneltä anteeksi, saamme osaksemme hänen hyväksyntänsä ja meidät korotetaan aikanaan (1. Pietarin kirje 5:6).

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 23]

Jumala sivuuttaa virheemme ja antaa meille anteeksi, jos lähestymme häntä ja rukoilemme anteeksiantoa Jeesuksen nimessä.

[Kuva s. 24]

Tärkein syy synnin tunnustamiseen on se, että saisi hyvän aseman Jumalan edessä.