Onko kielilläpuhuminen lähtöisin Jumalasta?

”MINÄ en yksinkertaisesti ymmärrä”, sanoo Devon. ”Joka viikko kirkossani monet näyttävät saavan pyhää henkeä ja puhuvan ihmeen avulla eri kielillä. Jotkut heistä elävät moraalittomasti. Minä taas yritän elää moitteettomasti, mutta vaikka kuinka rukoilisin, en koskaan saa tuota hengen lahjaa. Miten se on mahdollista?”

Myös Gabriel käy kirkossa, missä ihmiset näyttävät saavan pyhää henkeä ja puhuvan kielillä. Hän kertoo: ”Minua vaivaa se, että rukoillessani toiset häiritsevät minua äänekkäällä puheella, josta minä en ymmärrä sen enempää kuin hekään. Kukaan ei oikeasti hyödy tuosta puheesta. Eikö Jumalan hengen lahjalla pitäisi olla jokin hyödyllinen tarkoitus?”

Devonin ja Gabrielin kokemukset herättävät mielenkiintoisen kysymyksen: onko kielilläpuhuminen, jota joissakin kirkoissa nykyään harrastetaan, lähtöisin Jumalasta? Jotta voisi saada vastauksen tähän kysymykseen, on hyvä tarkastella kielilläpuhumisen ihmelahjaa, jonka kristityt saivat ensimmäisellä vuosisadalla.

He ”rupesivat puhumaan eri kielillä”

Raamatussa meille kerrotaan joistakin miehistä ja naisista, joille annettiin kyky puhua heille ennestään tuntemattomia kieliä. Ensimmäisen kerran tällainen kyky annettiin vuoden 33 helluntaina, jolloin Jeesuksen Kristuksen kuolemasta oli kulunut muutama viikko. Tuona päivänä Jerusalemissa noin 120 Jeesuksen opetuslasta ”täyttyi pyhällä hengellä ja rupesi puhumaan eri kielillä”. Muista maista tulleet vierailijat ”häkeltyivät, koska kukin kuuli heidän puhuvan hänen omalla kielellään”. (Apostolien teot 1:15; 2:1–6.)

Raamattu kertoo, että jotkut muutkin Jeesuksen varhaiset seuraajat saivat tämän ihmeellisen kyvyn. Pyhän hengen vaikutuksesta esimerkiksi apostoli Paavali pystyi ihmeen avulla puhumaan useita kieliä. (Apostolien teot 19:6; 1. Korinttilaisille 12:10, 28; 14:18.) Mutta millä tahansa Jumalan pyhän hengen lahjalla täytyy luonnollisesti olla hyvä tarkoitus. Mitä tarkoitusta kielilläpuhuminen siis palveli Raamatun aikoina?

Merkki Jumalan tuesta

Kirjoittaessaan Korintin kristityille, joista jotkut ilmeisesti pystyivät puhumaan kielillä, Paavali sanoi, että kielet olivat ”merkiksi – – ei-uskoville” (1. Korinttilaisille 14:22).  Muiden yliluonnollisten kykyjen lisäksi kyky puhua kielillä osoitti tarkkailijoille, että vastaperustetulla kristillisellä seurakunnalla oli Jumalan hyväksyntä ja tuki. Nuo ihmelahjat olivat kuin tienviitta, joka näytti, minne totuutta etsivien pitäisi mennä löytääkseen Jumalan valitseman kansan.

On merkittävää, ettei Raamattu mainitse Jeesuksen tai kenenkään esikristillisinä aikoina eläneen profeetan puhuneen ihmeen avulla kielillä, joita he eivät olleet opetelleet. Kielten lahjalla, joka annettiin Jeesuksen opetuslapsille, oli siis ilmeisesti myös jokin muu tavoite.

Keino levittää hyvää uutista

Palveluksensa alkupuolella Jeesus neuvoi opetuslapsiaan saarnaamaan Jumalan valtakunnan hyvää uutista ainoastaan juutalaisille (Matteus 10:6; 15:24). Tämän vuoksi opetuslapset eivät juuri saarnanneet muualla kuin alueilla, joilla asui pääasiassa juutalaisia. Tilanne kuitenkin muuttuisi kohta.

Vuonna 33, pian sen jälkeen kun Jeesus oli kuollut ja hänet oli herätetty kuolleista, hän käski seuraajiaan ”tekemään opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä”. Hän sanoi myös, että he olisivat hänen todistajiaan ”maan ääriin asti”. (Matteus 28:19; Apostolien teot 1:8.) Hyvän uutisen vieminen näin laajalti vaatisi monien muidenkin kielten kuin heprean käyttöä.

Monet noista varhaisista opetuslapsista olivat kuitenkin ”koulunkäymättömiä ja tavallisia ihmisiä” (Apostolien teot 4:13). Miten he pystyisivät saarnaamaan kaukaisissa maissa, joissa puhuttavista kielistä he eivät olleet ehkä koskaan kuulleetkaan, saati sitten opetelleet puhumaan niitä? Pyhä henki antoi ihmeen kautta joillekuille noista innokkaista saarnaajista kyvyn puhua sujuvasti heille ennestään vieraita kieliä.

Kielten lahja palveli kahta tärkeää tarkoitusta. Ensinnäkin se oli osoitus Jumalan tuesta. Toiseksi se oli tehokas keino auttaa ensimmäisen vuosisadan kristittyjä suorittamaan tehtävänsä saarnata moniin kieliryhmiin kuuluville ihmisille. Täyttääkö nykyään useissa kirkoissa harjoitettava kielilläpuhuminen nuo tarkoitukset?

Onko kielilläpuhuminen nykyään merkki Jumalan tuesta?

Jos haluaisit antaa mahdollisimman monelle yhteisösi jäsenelle jonkin selvästi havaittavan merkin, miten toimisit? Menisitkö jonkin pienen rakennuksen sisään? Et tietenkään. Kertomuksessa helluntaipäivästä todetaan, että ”joukko” ohikulkijoita näki selvän merkin, kun opetuslapset puhuivat kielillä ihmeen välityksellä. Tästä oli tuloksena se, että tuona päivänä kristilliseen seurakuntaan ”tuli lisää noin kolmetuhatta sielua”. (Apostolien teot 2:5, 6, 41.) Jos ihmiset nykyään väittävät puhuvansa kielillä mutta tekevät niin vain kirkkojen suojissa, miten tuo toiminta voisi olla julkinen merkki ei-uskovien joukolle?

Jumalan sana sanoo, että haureus ja muut ”lihan teot” estävät pyhän hengen toiminnan ja että ”ne, jotka harjoittavat sellaisia, eivät peri Jumalan valtakuntaa” (Galatalaisille 5:17–21). Jos jollakulla, joka puhuu kielillä, on arveluttava moraali, herää syystäkin kysymys: eikö olisi ristiriitaista ja jopa harhaanjohtavaa, että Jumalan pyhää henkeä annettaisiin sellaisille, jotka käytöksellään rikkovat jatkuvasti Jumalan oman Sanan käskyjä? Silloin ikään kuin laitettaisiin esille liikennemerkki, joka ohjaa liikenteen väärään suuntaan.

Onko kielilläpuhuminen nykyään keino levittää hyvää uutista?

Entäpä toinen tarkoitus, joka kielten lahjalla oli ensimmäisellä vuosisadalla? Onko kirkoissa harjoitettava kielilläpuhuminen keino saarnata hyvää uutista eri kieliryhmien ihmisille? Vuoden 33 helluntaina Jerusalemissa koolla olleet ihmiset tulivat monista eri maista, ja he ymmärsivät täysin kieliä, joita opetuslapset  ihmeen avulla puhuivat. Niiden puhetta, jotka puhuvat kielillä nykyään, ei taas yleensä kukaan pysty ymmärtämään.

Selvästikin nykyinen kielilläpuhuminen eroaa jyrkästi siitä pyhän hengen lahjasta, jonka Jeesuksen varhaiset seuraajat saivat. Tosiasiassa ei ole mitään luotettavia todisteita siitä, että kukaan olisi apostolien kuoleman jälkeen saanut tuota samaa ihmelahjaa. Tämä ei yllätä Raamatun lukijoita. Henkeytetty apostoli Paavali ennusti, että ihmelahjat – mukaan lukien kielilläpuhuminen – ”tulevat lakkaamaan” (1. Korinttilaisille 13:8). Mistä sitten voidaan tietää, kenellä nykyään on pyhää henkeä?

Keillä todistetusti on pyhää henkeä?

Jeesus tiesi hyvin, että kielilläpuhumisen lahja lakkaisi melko pian kristillisen seurakunnan muodostamisen jälkeen. Hieman ennen kuolemaansa hän mainitsi tunnusmerkin, josta hänen aidot seuraajansa voitaisiin tunnistaa kautta aikojen. Hän sanoi: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35.) Itse asiassa samassa raamatunjakeessa, jossa ihmelahjojen ennustettiin lopulta lakkaavan, sanotaan: ”Rakkaus ei koskaan häviä.” (1. Korinttilaisille 13:8.)

Rakkaus mainitaan ensimmäisenä niistä yhdeksästä ominaisuudesta, jotka kuuluvat Jumalan pyhän hengen tuottamaan ”hedelmään” (Galatalaisille 5:22, 23). Niinpä ne, joilla todella on Jumalan henkeä ja näin ollen myös hänen tukensa, osoittavat aitoa rakkautta toisiaan kohtaan. Lisäksi kolmas hengen hedelmän piirre on rauha, joten ihmiset, joilla nykyään on pyhää henkeä, pyrkivät rauhaan eivätkä ole fanaattisia, rasistisia tai väkivaltaisia.

Mietihän myös Apostolien tekojen 1:8:ssa olevaa Jeesuksen ennustusta, jonka mukaan hänen opetuslapsensa saisivat voimaa olla hänen todistajiaan ”maan ääriin asti”. Jeesus sanoi myös, että tämä työ jatkuisi ”maailman loppuun asti” (Matteus 28:20, Kirkkoraamattu 1938). Maailmanlaajuinen saarnaamistyö siis jatkuisi ja olisi niiden tuntomerkki, jotka todella saavat pyhää henkeä.

Mitä mieltä sinä olet? Millä ihmisryhmällä nykyään todistettavasti on pyhää henkeä? Ketkä kaikkialla maailmassa ilmaisevat hengen hedelmää, erityisesti rakkautta ja rauhaa, vaikka he joutuisivat kärsimään viranomaisten käsissä kieltäytyessään tarttumasta aseisiin? (Jesaja 2:4.) Ketkä pyrkivät karttamaan lihan tekoja, muun muassa haureutta, ja jopa poistavat tuollaisen käytöksen katumattomat harjoittajat keskuudestaan? (1. Korinttilaisille 5:11–13.) Ketkä saarnaavat kaikessa maassa hyvää uutista siitä, että Jumalan valtakunta on ihmiskunnan ainoa toivo? (Matteus 24:14.)

Tämän lehden julkaisijat eivät epäröi sanoa, että Jehovan todistajat sopivat Raamatun kuvaukseen niistä, joilla on pyhää henkeä. Sinun kannattaa tutustua heihin paremmin ja todeta itse, onko heillä todella Jumalan tuki.