Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

”Rukouksen Kuulija”

”Rukouksen Kuulija”

Lähesty Jumalaa

”Rukouksen Kuulija”

1. AIKAKIRJA 4:9, 10

VASTAAKO Jehova Jumala uskollisten palvojiensa vilpittömiin rukouksiin? Raamatun kertomus Jaebes-nimisestä miehestä, josta ei tiedetä kovin paljoa, osoittaa, että Jehova todellakin on ”rukouksen Kuulija” (Psalmit 65:2). Tämä lyhyt kertomus löytyy ehkä hieman yllättävästä paikasta, nimittäin keskeltä 1. Aikakirjan alussa olevaa sukuluetteloa. Tarkastelemme nyt 1. Aikakirjan 4:9, 10:tä.

Jaebesista tiedetään vain se, mitä näissä kahdessa jakeessa kerrotaan. Jakeessa 9 todetaan, että hänen äitinsä antoi hänelle ”nimen Jaebes sanoen: ’Olen synnyttänyt hänet kivulla.’ ” * Miksi hän valitsi tuollaisen nimen? Kokiko hän tavallista kovempia synnytystuskia saadessaan Jaebesin? Vai oliko hän kenties leski, joka suri sitä, ettei hänen aviomiehensä ollut ottamassa vastaan heidän lastaan? Raamattu ei kerro sitä. Mutta jonain päivänä tällä äidillä olisi syytä olla erityisen ylpeä pojastaan. Jaebesin veljet ovat voineet olla vanhurskaita miehiä, mutta ”Jaebesista tuli kunnioitetumpi kuin hänen veljistään”.

Jaebes rukoili usein Jumalaa. Hän aloitti rukouksensa pyytämällä hartaasti Jumalalta siunausta. Sitten hän esitti kolme pyyntöä, jotka osoittavat, että hänellä oli vahva usko.

Ensin Jaebes pyysi: ”Laajenna alueeni.” (Jae 10.) Kunniallisena miehenä hänellä ei ollut aikomustakaan anastaa lähimmäiselleen kuuluvaa maata. Hänen harras pyyntönsä on voinut tarkoittaa pikemminkin ihmisiä kuin maa-aluetta. Kenties hän pyysi laajentamaan aluettaan rauhanomaisesti, niin että siihen mahtuisi enemmän tosi Jumalan palvojia. *

Toiseksi Jaebes pyysi, että Jumalan ”käsi” olisi hänen kanssaan. Jumalan kuvaannollinen käsi tarkoittaa hänen voimaansa, jota hän käyttää palvojiensa auttamiseen (1. Aikakirja 29:12). Saadakseen sen, mitä hänen sydämensä pyysi, Jaebes kääntyi Jumalan puoleen, jonka käsi ei ole liian lyhyt auttamaan häneen uskovia (Jesaja 59:1).

Jaebesin kolmas pyyntö kuului: ”Varjele minua onnettomuudelta, ettei se vahingoittaisi minua.” Sanoilla ”ettei se vahingoittaisi minua” hän ei ehkä niinkään pyytänyt välttyvänsä onnettomuudelta, vaan anoi, ettei pahuus murehduttaisi tai lannistuttaisi häntä.

Jaebesin rukouksesta ilmeni hänen kiinnostuksensa tosi palvontaa kohtaan ja hänen uskonsa ja luottamuksensa rukouksen Kuulijaan. Miten Jehova vastasi? Tuo lyhyt kertomus päättyy sanoihin: ”Niinpä Jumala saattoi tapahtumaan, mitä hän oli pyytänyt.”

Rukouksen Kuulija ei ole muuttunut. Hän iloitsee palvojiensa rukouksista. Niille, jotka uskovat ja luottavat häneen, vakuutetaan: ”Mitä pyydämmekin hänen tahtonsa mukaan, hän kuulee meitä.” (1. Johanneksen kirje 5:14.)

[Alaviitteet]

^ kpl 2 Nimi Jaebes tulee ’kipua’ merkitsevästä sanajuuresta.

^ kpl 4 Targumeissa, Pyhän Raamatun juutalaisissa parafraaseissa, Jaebesin sanat kuuluvat: ”Siunaa minua lapsilla, ja laajenna rajojani opetuslapsilla.”