Näkyjä henkimaailmasta

TUIJOTITPA taivaalle kuinka pitkään tahansa, et näe ainuttakaan henkiolentoa. Et voi liioin kuulla niiden puhetta. Silti voit olla varma, että henkiolentoja on olemassa. He ovat erittäin älykkäitä ja voimakkaita, ja heillä on kullakin oma nimensä ja persoonallisuutensa. Jotkut heistä toimivat hyväksemme; toiset heistä haluavat vahingoittaa meitä. He kaikki ovat kiinnostuneita meistä.

Tosi Jumala itse on Henki (Johannes 4:24). Hänellä on ainutlaatuinen nimi, joka erottaa hänet vääristä jumalista. Tuo nimi on Jehova. (Psalmit 83:18.) Psalmista kirjoitti: ”Jehova on suuri ja sangen ylistettävä. Hän on pelkoa herättävä yli kaikkien muiden jumalien. Sillä kaikki kansojen jumalat ovat arvottomia jumalia, mutta Jehova on tehnyt taivaat. Arvokkuus ja loisto ovat hänen edessään, voima ja kauneus hänen pyhäkössään.” (Psalmit 96:4–6.)

Näkyjä tosi Jumalasta

”Kukaan ihminen ei ole milloinkaan nähnyt Jumalaa”, sanoo Raamattu (Johannes 1:18). Samoin kuin sokeana syntynyt ei kykene käsittämään värejä, Jumalan ulkoinen olemus ja hänen loistonsa menevät yli ymmärryksemme. Mutta aivan kuten hyvä opettaja selittää monimutkaiset asiat oppilailleen sellaisin sanoin, jotka he voivat ymmärtää, Jumalakin kuvailee ihmissilmille näkymättömiä asioita Sanassaan Raamatussa sellaisten asioiden avulla, jotka me voimme nähdä. Niiden henkeytettyjen näkyjen avulla, joita Jehova antoi vanhan ajan uskollisille, hän auttaa meitä kuvittelemaan, millainen on taivas, ja ymmärtämään, millainen on suhteemme siellä eläviin olentoihin.

Esimerkiksi eräässä profeetta Hesekielille annetussa näyssä Jehovan kirkkaus yhdistetään tuleen, hohteeseen, safiirikiveen ja sateenkaareen. Eräässä toisessa näyssä apostoli Johannes katselee valtaistuimella istuvaa Jehova Jumalaa ja sanoo, että hän ”on näöltään jaspiskiven ja kallisarvoisen punavärisen kiven kaltainen”, minkä lisäksi ”valtaistuimen ympärillä on sateenkaari, näöltään smaragdin kaltainen”. Tällaisista kuvauksista meille paljastuu, että Jehovan läsnäolo on harvinaisen ja häikäisevän kaunista, miellyttävää ja seesteistä. (Ilmestys 4:2, 3; Hesekiel 1:26–28.)

Profeetta Danielkin sai Jehovasta näyn, jossa hän näki ”kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta [enkeliä] seisomassa lakkaamatta aivan hänen [Jehovan] edessään” (Daniel 7:10). Kuinka vaikuttavalta sen onkaan täytynyt näyttää! Jo yhden enkelin näkeminen – vaikka vain näyssä – herättäisi syvää kunnioitusta, mutta kuvittelehan, millaista olisi nähdä myriadeittain täydellisiä enkeliluomuksia!

 Enkelit mainitaan Raamatussa lähes 400 kertaa, ja heihin kuuluu serafeja ja kerubeja. Raamatussa ”enkeliksi” käännetyt heprean ja kreikan sanat tarkoittavat molemmat ’sanansaattajaa’. Enkelit voivat näin ollen viestiä toistensa kanssa, ja menneisyydessä he ovat viestineet myös ihmisten kanssa. Enkelit eivät ole aiemmin olleet maan päällä eläviä ihmisiä. Jehova loi nämä henkiolennot kauan ennen ihmisen luomista (Job 38:4–7).

Danielin näyssä enkelijoukot olivat kokoontuneet todistamaan erästä huomattavaa tapahtumaa. Sitten Daniel näki ”jonkun ihmisen pojan kaltaisen” lähestyvän Jehovan valtaistuinta, ja ”hänelle annettiin hallitusvalta ja kunnia ja valtakunta, jotta kaikki kansat, kansalliset ryhmät ja kielet palvelisivat häntä” (Daniel 7:13, 14). ”Ihmisen poika”, henkimaailman keskeinen hahmo, on kuolleista herätetty Jeesus Kristus, jonka hallintaan annetaan koko maapallo. Hänen hallitusvaltansa korvaa pian kaikki ihmishallitukset ja tekee lopun sairaudesta, murheesta, sorrosta, köyhyydestä ja jopa kuolemasta. (Daniel 2:44.)

Jeesuksen nouseminen valtaistuimelle toi varmasti paljon iloa uskollisille enkelijoukoille, jotka haluavat ihmiskunnan parasta. Valitettavasti kaikki henkiolennot eivät ajatelleet niin.

Jumalan ja ihmisen viholliset

Ihmisen historian alkutaipaleella yksi enkeleistä halusi kovasti saada osakseen palvontaa ja kääntyi Jehovaa vastaan. Näin hän teki itsestään Saatanan, ”Vastustajan”. Saatana on oikea pahuuden personoituma, ja hän vastustaa kiivaasti rakkauden  personoitumaa, Jehovaa. Saatanan kapinaan liittyi muitakin enkeleitä. Raamattu kutsuu heitä demoneiksi. Saatanan tavoin demoneista on tullut ihmiskunnan katkeria vihollisia. Pitkälti juuri heidän vaikutuksestaan maailmassa on niin paljon kärsimyksiä: epäoikeudenmukaisuutta, sairautta, köyhyyttä ja sotaa.

Vaikka monissa kristikunnan kirkoissa ei olekaan enää tapana puhua Saatanasta, Raamatussa Jobin kirja valottaa sitä, millainen persoona tuo kapinallinen enkeli on ja mikä panee hänet toimimaan. Siinä kerrotaan: ”Sitten koitti se päivä, jona tosi Jumalan pojat tulivat asettuakseen Jehovan eteen, ja myös Saatana tuli silloin heidän joukossaan.” Tätä seuranneen keskustelun aikana Saatana julkeni väittää, että Job-niminen mies palveli Jumalaa vain siitä saamansa hyödyn vuoksi. Todistaakseen väitteensä Saatana aiheutti Jobille suuria kärsimyksiä: Jobin karja kuoli ja kaikki hänen kymmenen lastaan saivat surmansa. Tämän jälkeen Saatana löi Jobin koko kehoon pahanlaatuisia paiseita. Yhdelläkään näistä vitsauksista Saatana ei onnistunut todistamaan syytöstään todeksi. (Job 1:6–19; 2:7.)

Jehovalla on ollut hyvät syyt sietää Saatanaa näin pitkään, mutta niin ei tule jatkumaan ikuisesti. Kohta Saatana Panettelija tuhotaan. Ensimmäisiin toimiin on jo ryhdytty, ja niistä kerrotaan Ilmestyskirjassa, jossa kuvaillaan vielä erästä tärkeää henkimaailman tapahtumaa, joka muutoin jäisi meiltä hämärän peittoon. Siinä sanotaan: ”Taivaassa syttyi sota: Mikael [kuolleista herätetty Jeesus Kristus] ja hänen enkelinsä taistelivat lohikäärmettä [Saatanaa] vastaan, ja lohikäärme enkeleineen taisteli, mutta ei päässyt voitolle, eikä heille löytynyt enää sijaa taivaasta. Niinpä suuri lohikäärme heitettiin alas, se alkuperäinen käärme, jota kutsutaan Panettelijaksi ja Saatanaksi, joka eksyttää koko asuttua maata; hänet heitettiin alas maahan, ja hänen enkelinsä heitettiin alas hänen kanssaan.” (Ilmestys 12:7–9.)

Saatanan sanotaan ”eksyttävän koko asuttua maata”. Hän eksyttää ihmisiä levittämällä uskonnollisia valheita, jotka kääntävät heidät pois Jehovasta ja hänen Sanastaan. Yksi tällainen valhe on se, että kaikki siirtyvät kuollessaan henkimaailmaan. Tästä uskomuksesta on monia eri muunnelmia. Esimerkiksi Afrikassa ja Aasiassa uskotaan yleisesti, että ihminen menee kuoleman jälkeen henkimaailmaan esi-isiensä luokse. Myös opetukset kiirastulesta ja helvetistä perustuvat siihen ajatukseen, että ihminen jatkaa elämää kuoleman jälkeen.

Jatkuuko elämä kuoleman jälkeen taivaassa?

Entäpä se miljoonien ihmisten vaalima käsitys, että kaikki hyvät ihmiset menevät taivaaseen? Jotkut hyvät ihmiset kyllä menevät taivaaseen, mutta heidän määränsä on pieni verrattuna niihin miljardeihin, jotka ovat kuolleet. Raamattu paljastaa, että 144 000 ihmistä ”on ostettu maasta” ja he tulevat palvelemaan ”pappeina” ja ”kuninkaina maata” (Ilmestys 5:9, 10; 14:1, 3). Yhdessä Ihmisen Pojan, Jeesuksen Kristuksen, kanssa he muodostavat taivaallisen hallituksen, Jumalan valtakunnan. Tuo hallitus tekee lopun Saatanasta ja hänen demoneistaan ja muuttaa maan paratiisiksi. Useimmat niistä, jotka ovat kuolleet, palaavat tulevaisuudessa elämään ja heidän odotteenaan on elää ikuisesti paratiisissa maan päällä (Luukas 23:43).

Henkimaailmassa on siis paljon elämää. Korkein persoona on Jehova Jumala, kaiken elämän Luoja. Myriadit enkelit palvelevat häntä uskollisesti. Muut enkelit, joita Saatana johtaa, vastustavat Jehovaa ja pyrkivät eksyttämään ihmisiä. Lisäksi maasta on ”ostettu” eli valittu rajallinen määrä ihmisiä, joille annetaan erikoistehtäviä taivaassa. Pohditaanpa seuraavaksi, kehen henkimaailmassa voimme olla yhteydessä ja miten.