Lähesty Jumalaa

”Hän hellytti Jehovan, Jumalansa, kasvoja”

”TUNSIN itseni täysin arvottomaksi”, kertoi mies, joka ei ollut elänyt saamansa jumalisen kasvatuksen mukaan. Hän alkoi tehdä elämässään suuria muutoksia, mutta pelkäsi, ettei Jumala antaisi hänelle anteeksi. Tämä syntejään katuva mies sai kuitenkin toivoa siitä, mitä Raamattu kertoo Manassesta 2. Aikakirjan 33:1–17:ssä. Manassen esimerkki voi lohduttaa myös sinua, jos tunnet arvottomuutta menneisyydessä tekemiesi syntien vuoksi.

Manasse varttui jumalisessa kodissa. Hänen isänsä Hiskia oli Juudan huomattavimpia kuninkaita. Manasse syntyi kolmisen vuotta sen jälkeen, kun Jumala oli ihmeen välityksellä jatkanut hänen isänsä elämää (2. Kuninkaiden kirja 20:1–11). Hiskia piti tätä poikaa epäilemättä lahjana, osoituksena Jumalan armosta, ja yritti juurruttaa häneen rakkautta puhdasta palvontaa kohtaan. Jumalaa pelkäävien vanhempien lapset eivät kuitenkaan aina seuraa vanhempiensa jalanjälkiä. Näin kävi Manasselle.

Manasse oli vasta kahdentoista menettäessään isänsä. Valitettavasti Manasse ”teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä” (jakeet 1 ja 2). Vaikuttivatko tähän nuoreen kuninkaaseen neuvonantajat, jotka eivät pitäneet arvossa oikeaa palvontaa? Sitä Raamattu ei sano, mutta sen se kertoo, että Manasse lankesi harjoittamaan räikeää epäjumalanpalvelusta ja toimi julmasti. Hän pystytti alttareita väärille jumalille, uhrasi omia poikiaan, harjoitti spiritismiä ja pani veistetyn kuvan Jehovan temppeliin Jerusalemiin. Manasse kieltäytyi itsepintaisesti kuuntelemasta varoituksia, joita hän sai toistuvasti Jehovalta, Jumalalta jonka aikaansaama ihme oli mahdollistanut hänen syntymänsä. (Jakeet 3–10.)

Lopulta Jehova salli sen, että Manasse vietiin kahleissa Babyloniin. Karkotettuna Manassella oli tilaisuus miettiä elämäänsä. Tajusiko hän nyt, että hänen voimattomat, elottomat epäjumalansa eivät olleet kyenneet suojelemaan häntä? Muisteliko hän, mitä hänen Jumalaa pelkäävä isänsä oli hänelle lapsena opettanut? Ainakin Manassen asenne muuttui. Raamattu kertoo: ”Hän hellytti Jehovan, Jumalansa, kasvoja * ja nöyrtyi suuresti – –. Ja hän rukoili Häntä jatkuvasti.” (Jakeet 12 ja 13.) Mutta antaisiko Jumala anteeksi miehelle, joka oli syyllistynyt niin törkeisiin synteihin?

Manassen vilpitön katumus kosketti Jehovaa. Jumala kuuli, kun hän anoi armoa, ja ”palautti hänet Jerusalemiin hänen kuninkuuteensa” (jae 13). Manasse todisti katumuksensa aitouden tekemällä kaikkensa korjatakseen väärintekonsa: hän poisti valtakunnastaan epäjumalanpalveluksen ja kehotti kansaa ”palvelemaan Jehovaa” (jakeet 15–17).

Jos sinusta tuntuu, ettet menneiden syntiesi vuoksi ole Jumalan anteeksiannon arvoinen, muista Manassen esimerkkiä. Tämä kertomus kuuluu Jumalan henkeytettyyn sanaan (Roomalaisille 15:4). Jehova selvästikin haluaa meidän tietävän, että hän on ”altis antamaan anteeksi” (Psalmit 86:5). Hänelle ei ole merkityksellistä niinkään synti vaan synnintekijän sydämentila. Synnintekijä, joka rukoilee murtunein sydämin, hylkää väärän menettelynsä ja ponnistelee määrätietoisesti toimiakseen oikein, voi Manassen tavoin ”hellyttää Jehovan – – kasvot”. (Jesaja 1:18; 55:6, 7.)

Ehdotus: Lue Raamatusta tammikuussa

▪ 2. Aikakirja 29 – Esra 10

[Alaviite]