Tiesikö Jumala että Aadam ja Eeva tekisivät syntiä?

MONET miettivät täysin vilpittöminä, tiesikö Jumala etukäteen, että Aadam ja Eeva lankeaisivat syntiin. Kun herää kysymys siitä, miksi hän sallii pahuutta, huomio kohdistuu tuohon ensimmäisen ihmisparin Eedenin puutarhassa tekemään valintaan. Usko siihen, että ”Jumala tietää kaiken”, voi helposti johtaa sellaiseen johtopäätökseen, että hänen on täytynyt nähdä Aadamin ja Eevan tottelemattomuus etukäteen.

Jos Jumala olisi tiennyt ennakolta, että tuo täydellinen pari tekisi syntiä, se merkitsisi sitä, että hänellä olisi monia kielteisiä ominaisuuksia. Hän vaikuttaisi rakkaudettomalta, epäoikeudenmukaiselta ja epärehelliseltä. Jotkut taas voisivat pitää julmana ensimmäisten ihmisten saattamista tilanteeseen, jonka tiedettäisiin päättyvän huonosti. Saattaisi vaikuttaa siltä, että Jumala olisi silloin vastuussa – ainakin osittain – kaikesta historian varrella esiintyneestä pahuudesta ja kärsimyksestä. Joidenkin silmissä Luojamme näyttäisi jopa tyhmältä.

Sopiiko tämä kielteinen kuva siihen, millainen Raamattu kertoo Jehova Jumalan olevan? Katsotaanpa, mitä se sanoo hänen luomisteoistaan ja persoonallisuudestaan.

”Se oli erittäin hyvää”

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa sanotaan ensimmäisistä ihmisistä ja muista luomisteoista: ”Jumala katsoi kaikkea, minkä hän oli tehnyt, ja katso, se oli erittäin hyvää.” (1. Mooseksen kirja 1:31.) Aadam ja Eeva olivat täydellisiä, ja he sopivat ihanteellisesti maanpäälliseen ympäristöönsä. Heissä ei ollut mitään vajavaista. Osana ”erittäin hyvää” luomistyötä he varmasti pystyivät toimimaan odotusten mukaisesti oikein. Heidät luotiin ”Jumalan kuvaksi” (1. Mooseksen kirja 1:27). Heillä oli siis kyky ilmaista jossain määrin jumalisia ominaisuuksia – viisautta, uskollista rakkautta, oikeudenmukaisuutta ja hyvyyttä. Tällaiset ominaisuudet auttaisivat heitä tekemään ratkaisuja, joista olisi heille hyötyä ja jotka olisivat mieluisia heidän taivaalliselle Isälleen.

Jehova antoi noille täydellisille, älyllisille olennoille vapaan tahdon. Heitä ei siis ohjelmoitu ennalta kuin robotteja miellyttämään Jumalaa. Kumpi merkitsisi sinulle enemmän, muodon vuoksi vai sydämen halusta annettu lahja? Vastaus on päivänselvä. Jos Aadam ja Eeva olisivat omasta tahdostaan päättäneet totella Jumalaa, se olisi merkinnyt hänelle monin verroin enemmän. Kyky valita antoi heille mahdollisuuden totella Jehovaa rakkaudesta. (5. Mooseksen kirja 30:19, 20.)

Vanhurskas, oikeudenmukainen ja hyvä

Raamattu kertoo meille, millainen Jehova on. Hänen ominaisuuksistaan voidaan nähdä, ettei hänellä voi olla mitään tekemistä synnin kanssa. Psalmissa 33:5 sanotaan, että ”hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta”. Jaakobin kirjeen 1:13:ssa todetaankin: ”Pahalla ei Jumalaa voida koetella eikä hän itse koettele ketään.” Hän varoitti Aadamia rehdisti ja huomaavaisesti: ”Jokaisesta puutarhan puusta saat syödä kylliksesi. Mutta hyvän ja pahan tiedon puusta, siitä sinä et saa syödä, sillä sinä päivänä, jona syöt siitä, sinä kuolemalla kuolet.” (1. Mooseksen kirja 2:16, 17.) Ensimmäinen pari sai valita loputtoman elämän ja kuoleman välillä. Eikö Jumalan olisikin ollut ulkokultaista varoittaa heitä tietystä synnistä, jos hän jo tiesi huonon lopputuloksen? Koska ”hän rakastaa vanhurskautta ja oikeutta”, hän  ei olisi tarjonnut vaihtoehtoa, jota ei todellisuudessa ollut olemassakaan.

Jehova ilmaisee runsain mitoin myös hyvyyttä (Psalmit 31:19). Jeesus kuvaili tätä Jumalan ominaisuutta seuraavasti: ”Kuka teistä on mies, jolta hänen poikansa pyytää leipää – ei kai hän ojenna hänelle kiveä? Tai kenties hän pyytää kalaa – ei kai hän ojenna hänelle käärmettä? Jos siis te, vaikka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljon ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa, antaakaan hyvää niille, jotka pyytävät häneltä!” (Matteus 7:9–11.) Jumala antaa luomuksilleen ”hyvää”. Hänen hyvyydestään todistaa se, millaisiksi hän loi ihmiset ja heidän paratiisikotinsa. Voisiko tällainen hyvä Suvereeni todellakaan olla niin julma, että hän valmistaisi kauniin kodin, vaikka tietäisi, että ottaisi sen pois? Ihmisen kapinasta ei selvästikään voida syyttää vanhurskasta ja hyvää Tekijäämme.

”Ainoa viisas”

Raamatussa sanotaan lisäksi, että Jehova on ”ainoa viisas” (Roomalaisille 16:27). Hänen taivaalliset enkelinsä näkivät monia todisteita tuosta rajattomasta viisaudesta. Kun hän loi maan ja sen päälle elämää, he ”puhkesivat suosionhuutoihin” (Job 38:4–7). Epäilemättä nuo älylliset henkiolennot seurasivat Eedenin puutarhan tapahtumia hyvin tarkkaan. Olisiko järkevää ajatella, että valmistettuaan syvää kunnioitusta herättävän kaikkeuden ja kaikkea ihmeellistä maan päälle viisas Jumala olisi tuonut enkelipoikiensa silmien eteen kaksi ainutlaatuista olentoa, joiden hän tiesi väistämättä epäonnistuvan? Tällaisen onnettoman käänteen suunnitteleminen ei selvästikään olisi ollut järkevää.

Joku voi silti sanoa, että kaikkiviisas Jumala ei voinut olla tietämättä, millaisen valinnan Aadam ja Eeva tekisivät. Jehovan suureen viisauteen kyllä sisältyy kyky tietää ”alusta asti loppu” (Jesaja 46:9, 10). Hänen ei kuitenkaan ole pakko käyttää tätä kykyä, aivan kuten hänen ei aina tarvitse käyttää kaikkea valtavaa voimaansa. Viisaudessaan hän käyttää edeltätietämystään valikoivasti – silloin kun se on järkevää ja sopii olosuhteisiin.

Tätä kykyä olla käyttämättä edeltätietämystä voidaan havainnollistaa nykytekniikan avulla. Katseltaessa tallennettua urheiluottelua on mahdollista valita ensin sen viimeiset minuutit ja näin nähdä alkajaisiksi pelin lopputulos. Katsomista ei kuitenkaan tarvitse aloittaa näin. Tuskin kukaan ihmettelisi sitä, että koko ottelu katsotaan alusta asti. Vastaavasti Luoja selvästikin päätti olla katsomatta, millainen ”lopputulos” olisi. Sen sijaan hän päätti odottaa ja seurata tapahtumajärjestyksessä, miten hänen maalliset lapsensa toimisivat.

Kuten jo totesimme, Jehova ei viisaudessaan luonut ensimmäisiä ihmisiä roboteiksi, jotka olisi ohjelmoitu toimimaan tietyllä tavalla, vaan hän antoi heille rakkaudellisesti tahdonvapauden. Tekemällä oikean valinnan he voisivat ilmaista rakkauttaan ja kiitollisuuttaan ja osoittaa olevansa tottelevaisia, mikä toisi iloa sekä heille itselleen että heidän taivaalliselle Isälleen Jehovalle (Sananlaskut 27:11; Jesaja 48:18).

Raamattu osoittaa, että Jumala ei useinkaan ole käyttänyt edeltätietämyksen kykyään. Esimerkiksi kun uskollinen Abraham oli uhraamaisillaan poikansa, Jehova saattoi sanoa: ”Nyt minä totisesti tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et ole kieltänyt minulta ainokaista poikaasi.” (1. Mooseksen kirja 22:12.) Eräissä toisissa tilanteissa joidenkin ihmisten huono menettelytapa puolestaan ”pahoitti hänen mieltään”. Olisiko hänestä tuntunut näin pahalta, jos hän olisi jo kauan aikaa tiennyt, mitä he tekisivät? (Psalmit 78:40, 41; 1. Kuninkaiden kirja 11:9, 10.)

 On siis järkevää päätellä, että kaikkiviisas Jumala ei käyttänyt edeltätietämyksen kykyään ja nähnyt ennalta, että ensimmäiset vanhempamme tekisivät syntiä. Hän ei ryhtynyt tyhmästi sellaiseen eriskummalliseen hankkeeseen, että olisi ensin käyttänyt kykyään tietää lopputulos etukäteen ja sitten lavastanut jonkinlaisen uusinnan siitä, minkä jo tiesi tapahtuvan.

”Jumala on rakkaus”

Jumalan vastustaja Saatana pani Eedenissä alulle kapinan, josta oli seurauksena synti ja kuolema. Tämän vuoksi hän on ”tappaja”. Hän on osoittautunut myös ”valehtelijaksi ja valheen isäksi”. (Johannes 8:44.) Hänen omat vaikuttimensa ovat pahat, mutta silti hän syyttää rakkaudellista Luojaamme kelvottomista vaikuttimista. Hänelle sopii mainiosti se, että Jehovaa pidetään syypäänä ihmisen syntiin.

Painavin syy siihen, että Jehova päätti olla ottamatta etukäteen selvää Aadamin ja Eevan valinnasta, on rakkaus. Se on hänen pääominaisuutensa. 1. Johanneksen kirjeen 4:8:ssa sanotaan: ”Jumala on rakkaus.” Rakkaus ei ole kielteistä vaan myönteistä; se etsii toisista hyvää. Rakkauden motivoimana Jehova Jumala halusi ensimmäiselle ihmisparille pelkkää hyvää.

Vaikka Jumalan maallisilla lapsilla oli mahdollisuus tehdä epäviisas valinta, rakkaudellinen Luojamme ei ollut taipuvainen pessimistisyyteen eikä suhtautunut täydellisiin luomuksiinsa epäluuloisesti. Hän oli avokätisesti antanut heille kaiken, mitä he tarvitsivat elämässään. Kapinallisuuden sijasta hänellä oli kaikki syyt odottaa vastalahjaksi rakkauteen perustuvaa tottelevaisuutta. Hän tiesi, että Aadam ja Eeva kykenivät toimimaan uskollisesti, minkä myöhemmin todisti jopa joidenkin epätäydellisten ihmisten, kuten Abrahamin, Jobin ja Danielin, toiminta.

”Jumalalle on kaikki mahdollista”, sanoi Jeesus (Matteus 19:26). Tämä on lohdullinen ajatus. Jehovan rakkaus sekä hänen muut hallitsevat ominaisuutensa – oikeudenmukaisuus, viisaus ja voima – ovat tae siitä, että omana aikanaan hän pystyy ja tulee poistamaan kaikki synnin ja kuoleman vaikutukset (Ilmestys 21:3–5).

Jehova ei selvästikään tiennyt etukäteen, että ensimmäinen ihmispari tekisi syntiä. Vaikka tottelemattomuus ja siitä johtuvat kärsimykset tuottivat hänelle tuskaa, hän tiesi, että tämä väliaikainen tilanne ei estäisi häntä toteuttamasta maata ja ihmiskuntaa koskevaa ikuista tarkoitustaan. Kannustamme sinua ottamaan tarkemmin selvää tuosta tarkoituksesta sekä siitä, miten voit päästä osalliseksi sen suurenmoisesta täyttymyksestä. *

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 14]

Jehova ei luonut ensimmäisiä ihmisiä roboteiksi, jotka olisi ohjelmoitu toimimaan tietyllä tavalla.

[Huomioteksti s. 15]

Jumala tiesi, että Aadam ja Eeva olisivat kyenneet toimimaan uskollisesti.