Kesän piirikonventit Venäjällä – iloisia juhlia

JOKA kesä lukuisat luontoa rakastavat venäläiset jättävät kaupunkikotinsa ja lähtevät maalle datšoilleen. On aika päästä hetkeksi pois kaupungin vilskeestä ja vilinästä. Viime vuosina myös Venäjän Jehovan todistajat ovat kesäisin suunnanneet sankoin joukoin maaseudulle, mutta toisesta syystä.

Siitä huolimatta että todistajien saarnaamistyötä on joissakin Venäjän kaupungeissa rajoitettu, he kokoontuvat edelleen avoimesti palvontatilaisuuksiinsa perustuslain suoman uskonnonvapauden nojalla. Väärää tietoa saaneiden viranomaisten tai paikallisen ortodoksisen papiston vastustuksen ja painostuksen vuoksi heillä on kuitenkin paikoin ollut vaikeuksia saada sopivia tiloja joka kesä pidettäviä piirikonventtejaan varten. Niinpä he ovat järjestäneet taivasalla ”metsäkonventteja”. Vuosina 2007–09 tällaisia hengellisiä ”piknikkejä” pidettiin noin 40 kertaa 25 paikkakunnalla eri puolilla Venäjää.

Eräs venäläinen todistaja, joka on vuosikausia käynyt konventeissa, muistelee: ”Kun aikaisemmin vuokrasimme suurissa kaupungeissa käyttöömme stadioneja ja muita tiloja, monet vilpittömät ihmiset ja paikalliset viranomaiset saattoivat nähdä siisteytemme ja konventeissa vallitsevan järjestyksen ja  tehdä niiden perusteella johtopäätöksiä järjestöstämme. Nykyään meidän on kokoonnuttava metsässä, missä ei ole muita katselijoita kuin metsäneläimet. On vahinko, että yleisö ei pääse näkemään omin silmin näitä hienoja kokoontumisia, joihin tulee ihmisiä eri taustoista, roduista ja uskonnoista.”

Vaikka tällaiset kokoontumiset ovat iloisia tilaisuuksia, muuan todistaja myöntää: ”On suurenmoista nähdä, miten todistajat ilmaisevat uhrautuvuutta ja uskollisuutta näissä muuttuneissa olosuhteissa, mutta täytyy sanoa, että on sekä fyysisesti että tunneperäisesti haastavaa, kun viranomaiset vaikeuttavat konventtien pitämistä. Lisäksi se rajoittaa vapauttamme palvoa Kaikkivaltiasta Jumalaa arvokkaalla tavalla.” Miten Venäjän Jehovan todistajat ovat selviytyneet tässä tilanteessa?

Metsäkonventteja eri puolilla maata

Vuokratilojen peruuntuminen viime hetkellä merkitsee usein sitä, että konventin järjestäjille jää vain muutama päivä aikaa tehdä uudet järjestelyt satoja konventtivieraita varten. Esimerkiksi Tšeboksaryssa Tšuvassian tasavallassa todistajien oli vuonna 2008 pidettävä piirikonventti suurella, koivujen reunustamalla leirintäalueella Volgan rannalla. Edessä oli valtava urakka. Konventtiin odotettiin 1 930:tä vierasta, joista 1 700 oli majoitettava leirintäalueelle. Tarvittiin suihkuja ja pesualtaita, kylmää ja kuumaa vettä, käymälöitä sekä sähköä. Lisäksi kaikille vieraille piti järjestää ruokailu.

Veljet tarttuivat työhön. Talkoisiin tuli kirvesmiehiä, sähköasentajia ja putkimiehiä sekä 350 vapaaehtoista todistajaa, joista 14 asui konventtipaikalla kymmenen päivää. He sahasivat lautoja, kasasivat olkia sekä pystyttivät telttoja, suihkukoppeja ja käymälöitä. Toinen veljien ryhmä kävi monta kertaa kaupungissa ostamassa tarvikkeita. Koska mitään kylmäsäilytystilaa ei ollut, veljet päättivät tarjota kaikille kolme lämmintä ateriaa päivässä ja valmistaa ne paikalla. Leirintäalueen henkilökunta tuki hanketta palkkaamalla ruoanlaittoon työntekijöitä. Lopulta kaikkiaan 500 konventtivierasta toi omat telttansa, 150 vuokrasi majapaikan lähistöltä, 15 tyytyi nukkumaan heinillä ladossa ja loput yöpyivät veljien pystyttämissä teltoissa.

Saapuessaan paikalle konventtilaiset näkivät suorissa riveissä suuren määrän värikkäitä muovituoleja. Edessä oli kaksi yksinkertaista, kukkasin koristeltua puhujalavaa, toinen venäjän- ja toinen tšuvassinkielisen ohjelman esittämistä varten. Kaikki nauttivat hengellisestä ohjelmasta ja arvostivat vapaaehtoisten kovaa työtä. Yksi ruoanlaittajista huudahti: ”Jollen olisi nähnyt tätä omin silmin, en olisi koskaan uskonut, että näin tehokasta ja kurinalaista järjestöä on edes olemassa!” Jotkut vertasivat tuota ulkoilmakonventtia lehtimajanjuhlaan, jota Israelin kansa vietti Raamatun aikoina.

Joissakin kaupungeissa uusi konventtipaikka oli löydettävä ja saatava valmiiksi yhdessä ainoassa päivässä. Näin kävi Nižni Novgorodissa, missä vapaaehtoiset työskentelivät vuoroissa ympäri vuorokauden eräällä yksityisellä tontilla. Heidän oli kaadettava puita ja pensaita, leikattava ruoho ja hankkiuduttava eroon punkeista ja muurahaisista. Ennen kuin konventtivieraat saapuivat  perjantaiaamuna, paikalle oli tuotu 2 000 muovituolia ja kymmenen siirrettävää käymälää, pesualtaat oli asetettu paikoilleen, lava oli pystytetty ja generaattori ja äänilaitteet asennettu. Eräs veli kertoo: ”Hämmästyttävintä oli se, etteivät veljet, jotka olivat uurastaneet kellon ympäri, pitäneet itseään minään sankareina, vaan jatkoivat nöyrästi toisten palvelemista koko konventin ajan. He käyttivät kirjaimellisesti kaiken energiansa siihen, että heidän veljillään ja sisarillaan olisi mukavat oltavat ja he voisivat nauttia hengellisestä opetuksesta.”

Muuan toinen veli kirjoittaa: ”Yhteishenki oli käsin kosketeltava. Vaikka veljet olivat ensimmäistä kertaa järjestämässä ulkoilmakonventtia ja aikaa oli hyvin niukalti, he ottivat kaiken huomioon, jotta ohjelman aikana häiriötekijöitä olisi mahdollisimman vähän. Jälkeenpäin meitä ei väsyttänyt lainkaan. Tuntui kuin Jehova olisi antanut meille jokaiselle siivet!”

Jumalan henki vaikuttaa

Konventtien pitämiseen liittyvien ongelmien ratkaiseminen lähensi monella tapaa paikallisia todistajia ja osoitti, että Jumalan henki vaikuttaa. Smolenskissa monia etukäteen varattuja majapaikkoja peruttiin päivää ennen konventtia. Eräs vanhin kertoo: ”Kun konventtilaisia saapui busseilla yhden aikaan yöllä, meillä ei ollut minne majoittaa heidät. Aloin itkeä tajutessani, etten voinut tehdä mitään heidän hyväkseen. Käännyin rukouksessa Jehovan puoleen ja pyysin hartaasti, että hän auttaisi ratkaisemaan ongelman. Olin todella iloinen, kun tunnin kuluessa löysimme kaikille toisen majapaikan. Se oli kerrassaan hämmästyttävää, ja se osoitti, ettei Jehova jätä vanhurskasta pulaan!” Erään metsäkonventin aikaan veljet kyselivät majoitusta paikallisen kylän asukkailta, ja todistajien hyvän maineen ansiosta nämä majoittivat ilomielin 2 000 konventtivierasta.

”Se että konventti voitiin ylipäätään pitää, oli jo itsessään vakuuttava todiste siitä, miten tärkeää on luottaa Jehovaan joka tilanteessa”, sanoo eräs todistaja. Tämä osoittautui todeksi varsinkin silloin, kun konventtipaikalle ilmaantui kutsumattomia ”vieraita”. Novošahtinskissa ortodoksipapit ja mielenosoittajat lauloivat uskonnollisia laulujaan ja hymisivät mikrofoneihin hukuttaakseen puhujan äänen. Poliisi kuitenkin esti heitä keskeyttämästä ohjelmaa. Kun yksi mielenosoituksessa mukana olleista ortodoksinaisista pyörtyi kuumuuden vuoksi, veljet veivät hänet konventin ensiapuun saamaan hoitoa. Hän oli ällistynyt.

Hämmästyneitä näkemästään

Kasvaneen terrorismin pelon johdosta Venäjän viranomaiset samoin kuin uteliaat paikkakuntalaiset kiinnittävät usein tavallista enemmän huomiota suuriin kokoontumisiin. Esimerkiksi Volžskin metsäkonventtia tuli seuraamaan joitakin poliiseja, jotka kuuluivat ääriliikkeitä hillitsevään yksikköön.  Yksi heistä kadotti konventissa matkapuhelimensa, mutta veljet auttoivat häntä löytämään sen löytötavaraosastolta. Pian sen jälkeen hänen esimiehensä soitti hänelle, koska halusi tietää, oliko konventissa yllytetty väkivaltaan tai johonkin muuhun äärimmäiseen toimintaan. Poliisi vastasi: ”Kaikki on hyvin. Täällä on 5 000 ihmistä, muttei minkäänlaisia häiriöitä. Kuinka niin äärimmäistä toimintaa? Kadotin puhelimeni, mutta todistajat löysivät ja palauttivat sen! Ajattelepa sitä.”

Erääseen vartijaan teki vaikutuksen konventtialueen siisteys, ja häntä hämmästytti se, että vaikka paikalla oli paljon lapsia, mistään ei löytynyt edes yhtä karamellipaperia. Eräällä leirintäalueella pidetyn konventin aikana paikan omistaja tapasi poliisin, joka oli saanut ilmoituksen suuresta uskonnollisesta tilaisuudesta. Omistaja vei hänet leirintäalueen laidalla olevan rakennuksen kolmannen kerroksen parvekkeelle ja sanoi: ”Katsokaa nyt itse! Millainen järjestys!” Omistaja itse ihmetteli suuresti sitä, että todistajat eivät juoneet eivätkä polttaneet ja lähdettyään he olivat siivonneet jälkensä vieden mukanaan roskatkin. Hän huudahti: ”Se oli kuin paratiisi!”

Ykseys ilmeistä Jumalan kansan keskuudessa

Erään metsäkonventin jälkeen läheisen kylän päämies sanoi: ”Te olette vaatimatonta väkeä, mutta teissä on ytyä. Täällä me vain istua nökötämme kukin omassa mökissämme, mutta te kykenette yhdistämään ihmiset!” Kaliningradista aina Kamtšatkaan saakka tämän suuren maan kansalaisiin tekee kerta toisensa jälkeen suotuisan vaikutuksen se ykseys, joka Jumalan kansasta heijastuu heidän suurissa hengellisissä kokoontumisissaan. Vaikka he joutuisivat muuttamaan suunnitelmiaan kuinka nopeasti tai odottamatta tahansa, yksi asia pysyy muuttumattomana: he suhtautuvat aina kunnioittavasti viranomaisiin ja lähimmäisiinsä.

Kehittyypä Venäjän Jehovan todistajien tilanne vielä millaiseksi hyvänsä, he kokoontuvat iloiten saamaan hengellistä opetusta. He rukoilevat ”kuninkaiden ja kaikkien niiden puolesta, jotka ovat korkeassa asemassa, jotta – – [he] saisivat edelleenkin viettää rauhallista ja hiljaista elämää täydessä jumalisessa antaumuksessa ja vakavuudessa” (1. Timoteukselle 2:2).

[Huomioteksti s. 27]

Talkoolainen ulkoilmakonventin valmistelutöissä.

[Huomioteksti s. 29]

Venäjän Jehovan todistajat viettävät edelleen ”rauhallista ja hiljaista elämää täydessä jumalisessa antaumuksessa”.

[Kuvat s. 28]

Vapaaehtoiset siivosivat yhteisvoimin konventtipaikan ja järjestivät ateriat tuhansille konventtivieraille.

[Kuvat s. 29]

Kaikki nauttivat hengellisestä ohjelmasta ja arvostivat vapaaehtoisten kovaa työtä.