Tiesitkö?

Esiintyykö muinaisissa savisineteissä Raamatussa mainittuja nimiä?

▪ Muinaisina aikoina viralliset asiakirjat käärittiin rullalle ja solmittiin narulla kiinni, minkä jälkeen solmun päälle pantiin hieman märkää savea ja se leimattiin sinetillä. Sinetin jälki vastasi allekirjoitusta ja vakuutta ja vahvisti asiakirjan lailliseksi.

Toisinaan sinetit olivat osa sormusta, mikä teki sormuksesta erittäin arvokkaan (1. Mooseksen kirja 38:18; Ester 8:8; Jeremia 32:44). Sinetissä luki usein omistajan nimi, arvonimi ja isän nimi.

Tutkijat ovat löytäneet satoja muinaisia savisinettejä, bullia, ja joissakin niistä on Raamatussa mainittujen henkilöiden nimi. Päivänvaloon on tullut esimerkiksi sinettejä, jotka uskotaan painetun kahden Juudan kuninkaan henkilökohtaisilla sineteillä. Eräässä sinetissä lukee: ”Juudan kuninkaan Ahasin, Jotamin [pojan].” Toisissa sanotaan: ”Juudan kuninkaan Hiskian, Ahasin [pojan].” (2. Kuninkaiden kirja 16:1, 20.) Ahas ja Hiskia hallitsivat 700-luvulla eaa.

Tiedemiehet ovat tutkineet muitakin savisinettejä, jotka on todennäköisesti painettu Raamatun henkilöiden omistamilla leimasimilla. Tällaisia henkilöitä ovat muun muassa Jeremian kirjoituksissa mainitut Baruk (Jeremian sihteeri), Gemarja (”Safanin poika”), Jerahmeel (”kuninkaan poika”), Jukal (”Selemjan poika”) ja Seraja (Barukin veli) (Jeremia 32:12; 36:4, 10, 26; 38:1; 51:59).

Miten Raamatussa viitataan eri vuorokaudenaikoihin?

▪ Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa käytetään muun muassa ilmauksia ”aamu”, ”puolipäivä”, ”keskipäivä” ja ”ilta” (1. Mooseksen kirja 24:11; 5. Mooseksen kirja 28:29; 1. Kuninkaiden kirja 18:26). Heprealaiset jakoivat yön kolmeen nelituntiseen jaksoon, mutta omaksuivat myöhemmin kreikkalaisten ja roomalaisten käyttämän neljän yövartion järjestelmän. Ilmeisesti Jeesus viittasi tähän jälkimmäiseen tapaan jakaa aikaa, kun hän sanoi: ”Pysykää siis valveilla, sillä ette tiedä, milloin talon isäntä tulee, myöhään päivälläkö vai keskiyöllä vai kukon kiekuessa vai varhain aamulla.” (Markus 13:35.) ”Myöhään päivällä” oleva vartio kesti auringonlaskusta iltayhdeksään. Seuraava vartio päättyi keskiyöllä ja kolmas ”kukon kiekuessa” aamukolmelta. Viimeinen yövartio oli ”varhain aamulla” auringonnousuun asti. Juuri tällä ”neljännellä yövartiolla” Jeesus käveli Galileanmerellä vettä pitkin (Matteus 14:23–26).

Kreikkalaisissa kirjoituksissa ilmaus ”tunti” viittaa kahdenteentoistaosaan päivänvalon ajasta auringonnousun ja auringonlaskun välillä (Johannes 11:9). Koska aurinko nousee ja laskee Israelissa hieman eri aikaan vuodenajan mukaan, tapahtumien ajankohdat mainittiin tavallisesti vain likimääräisesti, esimerkiksi ”noin kuudennella tunnilla” (Apostolien teot 10:9).

[Kuva s. 15]

Savisinettejä, joissa on nimet Hiskia ja Ahas (edessä) sekä mahdollisesti Baruk (takana)

[Lähdemerkinnät]

Takimmainen: Courtesy of Israel Museum, Jerusalem

Etummainen: www.BibleLandPictures.com/Alamy

[Kuva s. 15]

Aurinkokello Rooman keisarien ajalta (27 eaa. – 476 jaa.)

[Lähdemerkintä]

© Gerard Degeorge/The Bridgeman Art Library International