Yrityksiä köyhyyden poistamiseksi

RIKKAAT ovat jo poistaneet köyhyyden – omasta elämästään. Mutta yritykset hävittää se koko maailmasta ovat yksi toisensa jälkeen epäonnistuneet. Miksi? Syynä on se, että yleensä rikkaat eivät halua kenenkään tai minkään vievän heiltä heidän etuoikeuksiaan. Muinaisen Israelin kuningas Salomo kirjoitti Jumalan henkeyttämänä: ”Katso: sorrettujen kyyneleet, mutta heillä ei ollut lohduttajaa; ja valta oli heidän sortajiensa puolella.” (Saarnaaja 4:1.)

Voivatko vaikutusvaltaiset ihmiset muuttaa maailmaa niin, että köyhyys häviäisi? Salomo kirjoitti: ”Katso, kaikki oli turhuutta ja tuulen tavoittelua. Käyräksi tehtyä ei voida suoristaa.” (Saarnaaja 1:14, 15.) Tätä valaisee katsaus nykyajan yrityksiin poistaa köyhyys.

Hyvinvointia kaikille – teoriassa

Kun muutamat kansakunnat keräsivät 1800-luvulla ennennäkemättömiä rikkauksia kaupankäynnin ja teollisuuden välityksellä, jotkut vaikutusvaltaiset ihmiset alkoivat pohtia vakavasti köyhyysongelmaa. Voitaisiinko maapallon varat jakaa tasapuolisemmin?

Jotkut kehittelivät sellaista ajatusta, että sosialismin tai kommunismin avulla saavutettaisiin kansainvälinen luokaton yhteiskunta, jossa vauraus jakautuisi oikeudenmukaisesti. Tällaiset teoriat herättivät tietysti suurta huolta varakkaissa, mutta iskulause ”Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan” sai silti laajalti kannatusta. Monet toivoivat, että kaikki kansat omaksuisivat sosialismin, jotta maailmasta voisi tulla ihanneyhteiskunta, utopia. Muutamat vauraat maat sovelsivatkin joitakin sen oppeja ja loivat hyvinvointivaltioita, jotka lupasivat huolehtia kansalaisistaan ”kehdosta hautaan”. Ne väittävät poistaneensa kansansa keskuudesta elämisen perusedellytyksiä uhkaavan köyhyyden.

Sosialismi ei kuitenkaan ole onnistunut luomaan epäitsekästä yhteiskuntaa. Toiveet siitä, että kansalaiset työskentelisivät pikemminkin  yhteisön kuin itsensä hyväksi, ovat osoittautuneet epärealistisiksi. Jotkut eivät haluaisi tukea köyhiä, koska runsaat avustukset saavat osan vähävaraisista laistamaan työntekoa. Raamatun sanat ovat pitäneet paikkansa: ”Maan päällä ei ole vanhurskasta ihmistä, joka tekee jatkuvasti hyvää eikä tee syntiä. – – tosi Jumala on tehnyt ihmiset oikeamielisiksi, mutta he itse ovat etsineet monia suunnitelmia.” (Saarnaaja 7:20, 29.)

Suuria toiveita liittyi myös amerikkalaiseen unelmaan eli ajatukseen maasta, jossa jokainen saattoi rikastua, jos vain oli valmis tekemään kovasti työtä. Eri puolilla maailmaa monet valtiot sovelsivat samoja toimintaperiaatteita, jotka näyttivät tehneen Yhdysvalloista rikkaan – demokratiaa, vapaata yritteliäisyyttä ja vapaakauppaa. Amerikkalainen unelma ei kuitenkaan toteutunut läheskään kaikissa maissa, sillä Pohjois-Amerikan vauraus ei johtunut pelkästään sen poliittisesta järjestelmästä. Tärkeitä tekijöitä olivat myös sen valtavat luonnonvarat ja hyvät yhteydet kansainvälisille markkinoille. Lisäksi kilpailuun perustuva maailman talousjärjestelmä tuottaa paitsi voittajia myös häviäjiä. Voisivatko vauraat maat motivoitua auttamaan köyhiä maita?

Marshall-apu – keino poistaa köyhyys?

Toinen maailmansota aiheutti Euroopassa mittavaa tuhoa, ja monia ihmisiä uhkasi sen jälkeen nälkäkuolema. Yhdysvaltain hallitusta huolestutti kommunismin suosio Euroopan maissa. Tämän johdosta se avusti neljän vuoden ajan suurilla summilla teollisuutta ja maataloutta niissä maissa, jotka hyväksyivät sen toimintaperiaatteet. Tätä Marshall-apuna tunnettua elvytysohjelmaa pidettiin menestyksenä. Yhdysvaltain vaikutus kasvoi Länsi-Euroopassa, ja elämää uhkaava köyhyys väistyi. Tepsisikö sama keino köyhyyden poistamiseksi koko maailmasta?

Marshall-avun menestyksellisyys sai Yhdysvaltain hallituksen tarjoamaan köyhille maille apua maailmanlaajuisesti niiden maatalouden, terveydenhuollon, koulujärjestelmän ja liikenneyhteyksien kehittämiseksi. Avunannon motiiviksi myönnettiin avoimesti oma etu. Muutkin maat yrittivät laajentaa vaikutuspiiriään tarjoamalla ulkomaanapua. Nyt kuusikymmentä vuotta myöhemmin, kun rahaa on käytetty monin verroin enemmän kuin Marshall-avun toteuttamisessa, tulokset ovat tuottaneet pettymyksen. Jotkin valtiot ovat kyllä nousseet köyhyydestä huomattavaan vaurauteen, etenkin Itä-Aasiassa, ja jossain muualla avustukset ovat vähentäneet lapsikuolleisuutta ja mahdollistaneet useampien pääsyn kouluun, mutta kaiken kaikkiaan monet maat ovat edelleen äärimmäisen köyhiä.

Miksi ulkomaanapu ei ole tuottanut toivottua tulosta?

Köyhien maiden auttaminen pois köyhyydestä osoittautui vaikeammaksi kuin vauraiden maiden auttaminen jaloilleen sodan jäljiltä. Euroopassa oli jo entuudestaan teollisuutta, kaupankäyntiä ja liikenneyhteyksiä, joten talouselämä tarvitsi vain elvyttämistä. Mutta vaikka köyhät maat rakensivat ulkomaanavun turvin teitä, kouluja ja sairaaloita, ihmiset elivät edelleen äärimmäisessä köyhyydessä, koska luonnonrikkauksia ei ollut ja elinkeinoelämä ja yhteydet kansainvälisille markkinoille olivat kehittymättömiä.

Köyhyyden noidankehä on monimutkainen, eikä sitä kovin helposti murreta.  Esimerkiksi sairaudet aiheuttavat köyhyyttä ja köyhyys puolestaan aiheuttaa sairauksia. Aliravitut lapset saattavat olla niin heikkoja fyysisesti ja henkisesti, että aikuisina he eivät kykene huolehtimaan omista lapsistaan. Lisäksi kun rikkaat maat ohjaavat elintarvikkeiden liikatuotantonsa köyhiin maihin ”apuna”, paikalliset viljelijät ja vähittäiskauppiaat jäävät työttömiksi ja köyhyys lisääntyy. Rahan antaminen köyhien maiden hallituksille voi aloittaa toisen noidankehän: avustuksia on helppo varastaa, mikä voi johtaa korruptioon, ja korruptio vuorostaan syventää köyhyyttä. Ulkomaanavun riittämättömät tulokset johtuvat pohjimmiltaan siitä, että se ei korjaa köyhyyden perussyytä.

Köyhyyden perussyy

Äärimmäinen köyhyys on seurausta siitä, että kansakunnat, vallanpitäjät ja ihmiset yksilöinä pyrkivät edistämään ja suojelemaan vain omia etujaan. Vauraiden maiden päättäjät eivät esimerkiksi pidä pakottavan tärkeänä poistaa maailmasta köyhyyttä, koska heidät valitaan demokraattisesti ja heidän täytyy tyydyttää äänestäjiä. Niinpä he estävät köyhiä maita myymästä rikkaisiin maihin maataloustuotteita, jotta rikkaiden maiden viljelijät eivät menettäisi toimeentuloaan. Näille myös maksetaan tuntuvia avustuksia, jotta heidän tuotteensa kävisivät kaupaksi paremmin kuin köyhien maiden tuotteet.

Köyhyyden perussyy – kansojen ja päättäjien taipumus suojella omia etujaan – juontuu selvästikin ihmisestä. Raamatunkirjoittaja Salomo sanoikin: ”Ihminen on hallinnut ihmistä hänen vahingokseen.” (Saarnaaja 8:9.)

Mitä toivoa siis on köyhyyden poistamisesta? Pystyykö mikään hallitus muuttamaan ihmisluontoa?

[Tekstiruutu s. 6]

Laki köyhyyden ehkäisemiseksi

Jehova Jumala antoi muinaiselle Israelin kansalle lakikokoelman, joka pitkälti ehkäisi köyhyyden, jos sitä vain noudatettiin. Tuon Lain alaisuudessa jokainen suku lukuun ottamatta Leevin papillista heimoa sai perinnöksi maata. Sitä ei voinut myydä pois lopullisesti, sillä joka 50. vuosi kaikki maa palautettiin alkuperäisille omistajilleen tai heidän suvulleen. (3. Mooseksen kirja 25:10, 23.) Jos joku joutui myymään maataan sairauden, onnettomuuden tai laiskuuden johdosta, se piti palauttaa hänelle korvauksetta tuona riemuvuonna. Yksikään suku ei vajonnut köyhyyteen sukupolvien ajaksi.

Jumalan laki oli armollinen myös siinä suhteessa, että se salli vaikeuksiin joutuneen miehen myydä itsensä orjuuteen. Hinta tuli maksaa etukäteen, jotta mies saattoi maksaa velkansa. Ellei hän ollut ostanut itseään vapaaksi seitsemänteen vuoteen mennessä, hänet piti tuona vuonna vapauttaa ja hänen mukaansa piti laittaa siemeniä ja karjaa, jotta hän pääsisi maanviljelyssä taas alkuun. Lisäksi jos köyhän piti lainata rahaa, Laki kielsi toisia israelilaisia perimästä häneltä korkoa. Se määräsi myös jättämään peltojen reunat korjaamatta, jotta köyhät voisivat kerätä sieltä satoa. Näin kenenkään israelilaisen ei tarvinnut kerjätä. (5. Mooseksen kirja 15:1–14; 3. Mooseksen kirja 23:22.)

Historia kuitenkin osoittaa, että jotkut israelilaiset vajosivat köyhyyteen. Miten se oli mahdollista? Israel ei noudattanut Jehovan lakia. Sen vuoksi joistakuista tuli rikkaita maanomistajia ja toisista maattomia köyhiä, aivan kuten on käynyt useimmissa maissa. Israelilaisten keskuudessa ilmeni köyhyyttä, koska jotkut eivät välittäneet Jumalan laista vaan panivat omat etunsa toisten etujen edelle. (Matteus 22:37–40.)