JOS Jumalalla on tunteita, herää kysymys, vaikuttaako käytöksemme hänen tunteisiinsa, eli voimmeko omalla toiminnallamme ilahduttaa häntä tai pahoittaa hänen mielensä. Jotkut entisajan filosofit eivät pitäneet sitä mahdollisena. Heidän mielestään kukaan ei voi vaikuttaa Jumalaan ja siksi Jumalalla ei voi olla tunteita. Raamattu antaa asiasta kuitenkin toisenlaisen kuvan. Siinä osoitetaan, että Jehovalla on syviä tunteita ja että hän on hyvin kiinnostunut siitä, mitä teemme. Tarkastellaanpa psalmin 78:40, 41 sanoja.

Psalmissa 78 kerrotaan Jumalan kanssakäymisestä muinaisen Israelin kanssa. Vapautettuaan tuon kansan Egyptin orjuudesta Jehova tarjoutui solmimaan erityissuhteen sen kanssa. Hän lupasi, että jos se noudattaisi jatkuvasti hänen lakejaan, siitä tulisi hänen ”erikoisomaisuutensa” ja hän käyttäisi sitä ainutlaatuisella tavalla toteuttaakseen tarkoituksensa. Kansa suostui tähän ja tuli lakiliiton alaiseksi. Noudattiko se sopimusta omalta osaltaan? (2. Mooseksen kirja 19:3–8.)

Psalmista sanoo: ”Kuinka usein he kapinoivatkaan häntä vastaan erämaassa!” (Jae 40.) Seuraava jae jatkaa: ”Yhä uudelleen he panivat Jumalan koetukselle.” (Jae 41.) Kirjoittaja kuvailee tässä toistuvaa kapinallisuutta. Tämä vastenmielinen henki ilmeni jo hyvin varhain erämaassa pian Egyptistä vapautumisen jälkeen. Kansa alkoi nurista Jumalaa vastaan ja epäillä, kykenikö hän huolehtimaan heistä ja oliko hänellä siihen halua (4. Mooseksen kirja 14:1–4). Erään raamatunkääntäjille tarkoitetun hakuteoksen mukaan sanat ”he kapinoivat häntä vastaan” voitaisiin ”kääntää myös sanoilla ’he paaduttivat sydämensä häntä kohtaan’ ”. Kun kansa ilmaisi katumusta, Jehova antoi sille kuitenkin armollisesti anteeksi. Mutta sitten se jälleen palasi vanhoihin tapoihinsa ja kapinoi, ja niin sama kaava toistui. (Psalmit 78:10–19, 38.)

Miltä Jehovasta tuntui joka kerta, kun hänen ailahteleva kansansa kapinoi? Jakeessa 40 kerrotaan, että he ”pahoittivat hänen mieltään”. Toisen käännöksen mukaan he ”murehduttivat häntä”. Eräässä raamatunselitysteoksessa sanotaan: ”Tämä tarkoittaa, että heprealaisten käytös oli omiaan aiheuttamaan tuskaa samoin kuin tottelemattoman ja kapinallisen lapsen käytös.” Aivan kuten kuriton lapsi voi tuottaa paljon tuskaa vanhemmilleen, kapinalliset israelilaiset ”tuottivat tuskaa Israelin Pyhälle” (jae 41).

Mitä voimme oppia tästä psalmista? On lohduttavaa nähdä, että Jehova on hyvin kiintynyt palvojiinsa eikä helposti luovu toivosta heidän suhteensa. Toisaalta on tärkeää pysähtyä miettimään sitä, että Jehovalla on tunteita ja käytöksemme voi vaikuttaa niihin. Miten tämä vaikuttaa sinuun? Herättääkö se sinussa halun toimia oikein?

Sen sijaan että harjoittaisimme syntiä ja tuottaisimme Jehovalle tuskaa, voimme päättää toimia oikein ja näin ilahduttaa hänen sydämensä. Juuri sitä hän pyytää palvojiltaan: ”Ole viisas, poikani, ja ilahduta sydämeni.” (Sananlaskut 27:11.) Kaikkein arvokkainta, mitä voimme antaa Jehovalle, on elää sellaisella tavalla, joka tuo hänelle iloa.