Tiesitkö?
Tiesitkö?
Mitä Jeesus tarkoitti sanoessaan Saulille: ”Jatkuva potkiminen tutkaimenpistoja vastaan käy sinulle vaikeaksi”? (Apostolien teot 26:14.)
▪ Raamatun aikoina maanviljelijät ohjasivat kyntötöissä vetojuhtia tutkaimilla. Tutkain oli noin 2,5 metriä pitkä keppi, jonka toisessa päässä oli terävä metallikärki. Eläin saattoi loukkaantua, jos se puski itseään tutkainta vastaan. Tutkaimen toisessa päässä oli yleensä talttamainen terä, jolla voitiin poistaa auraan tarttunutta multaa, savea tai kasvinosia.
Toisinaan tutkaimia käytettiin aseina. Israelilainen tuomari ja soturi Samgar tappoi ”naudantutkaimella” 600 filistealaista (Tuomarit 3:31).
Raamatussa puhutaan tutkaimesta myös vertauskuvallisesti. Esimerkiksi kuningas Salomo kirjoitti, että viisaan sanat voivat olla ”kuin häräntutkaimet”, kun ne kannustavat toista tekemään oikean ratkaisun (Saarnaaja 12:11).
Kuolleista herätetty Jeesus käytti samanlaista kielikuvaa. Hän neuvoi kristittyjä vainoavaa Saulia lopettamaan ”potkimisen tutkaimenpistoja vastaan”. Tämä ilmaus tuo mieleen itsepäisen eläimen, joka hangoittelee omistajansa ohjausta vastaan. Saul toimi viisaasti, kun hän noudatti Jeesuksen neuvoa ja muutti elämäntapansa. Näin hänestä tuli apostoli Paavali.
Miten ensimmäisen vuosisadan juutalaiset seurasivat ajan kulumista yöllä?
▪ Ensimmäisellä vuosisadalla juutalaiset saattoivat kirkkaana päivänä mitata aikaa aurinkokellolla. Mutta kun pilvet peittivät auringon tai ilta koitti, he käyttivät klepsydraa eli vesikelloa. Heidän lisäkseen se oli käytössä myös muinaisilla egyptiläisillä, persialaisilla, kreikkalaisilla ja roomalaisilla.
The Jewish Encyclopedia -tietosanakirjan mukaan vesikello mainitaan sekä Mišnassa että Talmudissa ”eri nimillä, joilla kenties erotetaan toisistaan eri mallit mutta jotka kaikki tarkoittavat samaa asiaa, nimittäin veden valumista hitaasti, tippa tipalta. Kreikan kielestä juontuva sana ’klepsydra’ merkitseekin kirjaimellisesti ’vesivarasta’.”
Miten vesikello toimi? Vesi valui astian pohjassa olevan pienen reiän läpi toiseen astiaan. Ajan kulumista saattoi seurata panemalla merkille, kuinka korkealla vesi oli joko ylemmässä tai alemmassa astiassa, johon kumpaankin voitiin merkitä mitta-asteikko.
Roomalaisten sotaleireissä tällaisten kellojen avulla määriteltiin yövartioiden aika. Vuoron vaihtumisesta ilmoitettiin trumpetinpuhalluksella, niin että jokainen kuuloetäisyydellä oleva sai tietää, milloin kukin neljästä yövartiosta alkoi ja päättyi (Markus 13:35).