Tulisiko lapsille antaa uskonnollista opetusta?

”Meissä on uskonnollisuutta juuri riittämiin vihataksemme, mutta ei tarpeeksi rakastaaksemme toisiamme.” (ENGLANTILAINEN KIRJAILIJA JONATHAN SWIFT)

SWIFT esitti ajatuksensa 1700-luvulla, mutta monet ovat samaa mieltä vielä nykyäänkin. Joidenkin mielestä vanhemmilla ei saisi olla edes oikeutta antaa lapsilleen uskonnollista opetusta, koska he katsovat, että uskonnollisessa kodissa kasvanut lapsi on muita huonommassa asemassa.

Mitä mieltä sinä olet? Mikä seuraavista väittämistä on sinusta järkevin?

● Vanhemmat eivät saisi antaa lapsilleen uskonnollista opetusta.

● Vanhempien tulisi keskustella uskonnollisista asioista lastensa kanssa vasta kun nämä ovat vähän vanhempia.

● Vanhempien tulisi opettaa lapsilleen omat käsityksensä Jumalasta, kun lapset ovat pieniä, mutta kannustaa heitä pohtimaan asioita itse, kun he ovat kypsempiä.

● Lasten tulee omaksua vanhempiensa uskonkäsitykset kyseenalaistamatta niitä.

Vahingoittaako uskonto lapsia?

Yksikään huolehtiva isä tai äiti ei halua vahingoittaa lastaan. Mutta puoltavatko tosiasiat niiden väitteitä, jotka haluaisivat estää lapsia saamasta uskonnollista opetusta? Vanhempien uskonkäsitysten vaikutusta lapsiin on tutkittu paljon jo vuosikymmeniä. Mihin tulokseen on tultu?

Tutkijat ovat havainneet, että uskonto ei vahingoita lasta, vaan pikemminkin voi vaikuttaa hänen kehitykseensä myönteisesti. Tutkimusraportissa, joka julkaistiin Social Science Research -lehdessä vuonna 2008, sanottiin: ”Uskonnon on osoitettu vahvistavan sekä äidin että isän suhdetta lapseen.” Siinä jatkettiin: ”Uskonnolla ja hengellisyydellä näyttää olevan tärkeä osa monien lasten elämässä, ja ne ovat erittäin tärkeitä perheenjäsenten välisissä suhteissa.” * Nämä havainnot ovat sopusoinnussa Jeesuksen Kristuksen sanojen kanssa: ”Onnellisia ovat ne, jotka ovat tietoisia hengellisestä tarpeestaan.” (Matteus 5:3.)

Entä pitäisikö lasten olla vähän vanhempia, ennen kuin heille aletaan antaa uskonnollista opetusta? Tämän näkemyksen kannattajat eivät ota huomioon sitä, että lapsen mieli on kuin tyhjä sanko, joka täyttyy joka tapauksessa jollakin. Vanhemmat voivat valita, täyttävätkö he sen kotona sellaisilla moraaliperiaatteilla ja näkemyksillä, jotka heidän mielestään ovat oikeita, vai antavatko he kodin ulkopuolisten monenkirjavien ajatusten täyttää lapsensa mielen ja sydämen.

Miten saada aikaan myönteisiä tuloksia?

Historia osoittaa, että uskonto voi lietsoa vihaa ja ennakkoluuloja. Miten vanhemmat voivat välttää Jonathan Swiftin kuvaileman lopputuloksen? Miten he voivat opettaa lapsilleen näkemyksiä, jotka auttavat näitä rakastamaan toisia?

Avain löytyy vastauksista seuraaviin kolmeen kysymykseen: 1) Mitä lasten tulisi oppia? 2) Keiden tulisi opettaa heitä? 3) Mitkä periaatteet toimivat opetuksessa parhaiten?

[Alaviite]