Raamattu voi muuttaa elämän

MIKÄ sai nuoren naisen palaamaan sen uskonnon piiriin, jonka arvojen mukaan hänet oli kasvatettu mutta josta hän oli ajautunut pois? Hän kertoo itse tarinansa.

”Nyt elämälläni on todellinen tarkoitus.” (LISA ANDRÉ)

SYNTYMÄVUOSI: 1986

KOTIMAA: LUXEMBURG

TAUSTA: KAPINALLINEN LAPSI

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Olen kasvanut Bertrangessa, siistissä, turvallisessa ja vauraassa pikkukaupungissa Luxemburgin kaupungin lähellä. Vanhempani ovat Jehovan todistajia, ja he näkivät paljon vaivaa juurruttaakseen kristillisiä arvoja viiteen lapseensa, joista minä olen nuorimmainen.

Varhaisteini-iässä mielessäni heräsi vakavia epäilyjä todistajien opetusten suhteen. Aluksi työnsin ne vain sivuun, mutta vähitellen uskoni heikkeni. Isä ja äiti tekivät kaikkensa opastaakseen minua oikeaan suuntaan, mutta en halunnut heidän apuaan. Heidän tietämättään vietin aikaa sellaisten nuorten kanssa, jotka eivät kunnioittaneet auktoriteetteja, sillä kaipasin vapautta, jollaista heidän elämäntyylinsä näytti tarjoavan. Juhlimme paljon, menimme sänkyyn milloin kenenkin kanssa ja käytimme runsaasti päihteitä. Aluksi viihdyin tuossa seurassa, jossa elämästä otettiin kaikki irti, niin kuin silloin ajattelin.

Todellisuudessa en kuitenkaan ollut onnellinen. Yhdessäolo toverieni kanssa oli hyvin tyhjänpäiväistä, kun kukaan ei miettinyt oikein mitään. Minua taas vaivasi esimerkiksi maailman epäoikeudenmukaisuus. Ajan mittaan tunsin itseni yhä masentuneemmaksi.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Eräänä päivänä ollessani 17-vuotias olin todella alamaissa. Äiti tajusi, miten onneton olin, ja pyysi minua antamaan Raamatulle vielä yhden mahdollisuuden. Hän kannusti minua ottamaan selvää sen opetuksista ja sitten päättämään itse, halusinko elää niiden mukaan. Tuo avoin, vilpitön keskustelu oli käännekohta. Olin valmis tutkimaan Raamattua sisareni Carolinen ja hänen miehensä Akifin kanssa. Akifista oli tullut Jehovan todistaja vasta aikuisena, ja tämän taustan vuoksi tunsin voivani puhua hänen kanssaan avoimesti, mikä oli minulle tärkeää.

Tiesin, etten elänyt niin kuin todistaja, mutta ajattelin, että oli oma asiani, miten  käytin elämäni. Tutkittuani Raamattua oivalsin kuitenkin, että käytökseni vaikuttaa Jehovan tunteisiin (Psalmit 78:40, 41; Sananlaskut 27:11). Lisäksi minulle valkeni, että se vaikuttaa myös toisiin ihmisiin.

Tutkistelun edetessä sain johdonmukaisia ja vakuuttavia perusteita sille, että Raamattu on Jumalan sana. Opin esimerkiksi, että Raamatussa on lukuisia ennustuksia, jotka ovat toteutuneet hämmästyttävän tarkasti. Tällainen tieto hälvensi aiemmat epäilyni.

Tutkittuani Raamattua vuoden kävin vanhempieni kanssa tapaamassa veljeäni, joka palveli vapaaehtoisena Jehovan todistajien Saksan-haaratoimistossa. Hänen onnellisuutensa kosketti minua syvästi; juuri sellaista onnellisuutta olin itsekin etsinyt! Minuun teki vaikutuksen myös toisten siellä toimivien vapaaehtoistyöntekijöiden olemus. He olivat aivan erilaisia kuin epärehelliset, elämyksien perässä juoksevat toverini. Pian vierailun jälkeen esitin Jehovalle sydämestä lähtevän rukouksen, jossa lupasin palvella häntä lopun ikääni. Jehovalle vihkiytymisen vertauskuvaksi kävin 19-vuotiaana kasteella.

SAAMANI HYÖTY: Nyt elämälläni on todellinen tarkoitus. Saan paljon iloa opettaessani Raamatun totuuksia toisille ja auttaessani heitä näin tuntemaan Jehovan ja hänen tulevaisuudenlupauksensa. Muutoksista on hyötynyt myös perheeni: heidän ei enää tarvitse olla minusta huolissaan.

Tiedän, mitä virheitä olen tehnyt, mutta yritän olla vatvomatta niitä. Sen sijaan keskitän ajatukseni Jehovan anteeksiantoon ja siihen lämpimään kiinnostukseen, jota hän on ilmaissut minua kohtaan. Olen koko sydämestäni yhtä mieltä Sananlaskujen 10:22:n kanssa, jossa sanotaan: ”Jehovan siunaus rikkaaksi tekee, eikä hän lisää siihen mitään tuskaa.”

[Huomioteksti s. 12]

”Juhlimme paljon, menimme sänkyyn milloin kenenkin kanssa ja käytimme runsaasti päihteitä.”

[Huomioteksti s. 13]

”Tiedän, mitä virheitä olen tehnyt, mutta yritän olla vatvomatta niitä.”