Abraham – nöyrä mies

Abraham istuu teltan suojissa päivän ollessa kuumimmillaan. Vilkaistessaan taivaanrantaan hän huomaa kolme matkamiestä. * Epäröimättä hän nousee ylös, juoksee heidän luokseen ja pyytää heitä teltalleen levähtämään ja virkistäytymään. Hän sanoo tarjoavansa heille ”palasen leipää”, mutta ryhtyykin valmistamaan hienoa ateriaa, johon kuuluu vastaleivottua leipää sekä voita, maitoa ja pehmeää, ensiluokkaista lihaa. Näin hän ilmaisee paitsi suurta vieraanvaraisuutta myös aitoa nöyryyttä. (1. Mooseksen kirja 18:1–8.)

MITÄ ON NÖYRYYS? Nöyryys on ylpeyden ja kopeuden vastakohta. Nöyrä ihminen ymmärtää, että jokainen on tavalla tai toisella parempi kuin hän (Filippiläisille 2:3). Hän kuuntelee toisten ehdotuksia ja on valmis huolehtimaan vähäarvoisista tehtävistä heidän puolestaan.

MITEN ABRAHAM ILMAISI NÖYRYYTTÄ? Abraham palveli toisia mielellään. Huomattuaan nuo kolme matkamiestä hän viipymättä ryhtyi huolehtimaan heistä. Hänen vaimonsa Saara alkoi heti valmistaa ateriaa, mutta myös Abraham näki paljon vaivaa: juuri hän kiiruhti vieraiden luo, pyysi heitä aterialle, juoksi valitsemaan karjalaumasta eläimen teurastettavaksi ja asetti tarjottavat vieraidensa eteen. Hän ei delegoinut töitä palvelijoilleen vaan huolehti nöyrästi itse noista yksinkertaisista tehtävistä. Hän ei pitänyt arvolleen sopimattomana palvella toisia.

Abraham kuunteli niiden ehdotuksia, joihin hänellä oli valtaa. Raamatussa kerrotaan vain muutamista hänen ja Saaran välisistä keskusteluista, mutta kaksi kertaa  sanotaan, että hän kuunteli Saaran ehdotusta ja noudatti sitä (1. Mooseksen kirja 16:2; 21:8–14). Toinen niistä tuntui Abrahamista ensin ”hyvin epämieluisalta”, mutta kun Jehova puhui hänelle ja ilmaisi ehdotuksen olevan hyvä, Abraham antoi nöyrästi myöten ja noudatti sitä.

MITÄ VOIMME OPPIA? Jos olemme aidosti nöyriä, palvelemme toisia mielellämme. Saamme iloa, kun teemme kaikkemme, jotta heidän elämänsä olisi miellyttävämpää.

Voimme ilmaista nöyryyttä myös silloin, kun toiset ehdottavat jotain. Emme torju heidän ajatustaan vain siksi, ettei se sattunut tulemaan itsellemme mieleen, vaan suhtaudumme siihen myönteisesti (Sananlaskut 15:22). Tällainen avoimuus on hyödyksi varsinkin niille, joilla on jossain määrin valtaa. ”Olen huomannut, että hyvä valvoja osaa luoda sellaisen ilmapiirin, jossa toiset tuntevat voivansa puhua vapaasti”, sanoo monissa vastuutehtävissä toiminut John. ”Nöyrä ihminen myöntää, että toinen saattaa tietää paremman tavan hoitaa jokin asia. Eihän kenelläkään – ei edes valvojalla – ole yksinoikeutta hyviin ideoihin.”

Kun jäljittelemme Abrahamia kuuntelemalla toisten ehdotuksia ja tekemällä heille palveluksia, saamme Jehovan suosion, sillä ”Jumala vastustaa pöyhkeitä, mutta suo ansaitsematonta hyvyyttä nöyrille” (1. Pietarin kirje 5:5).

[Alaviite]