ESTER lähestyi hitaasti valtaistuinta sydän pamppaillen. Susan palatsin suureen saliin oli laskeutunut niin syvä hiljaisuus, että hän saattoi kuulla omat pehmeät askeleensa ja kuninkaallisen pukunsa kahinan. Hän ei voinut antaa katseensa harhailla palatsin loisteliaissa yksityiskohdissa – sen kauniissa pylväissä tai kaukaisen Libanonin setripuista tehdyn katon runsaissa kaiverruksissa. Koko hänen huomionsa keskittyi valtaistuimella istuvaan mieheen, jonka käsissä oli hänen henkensä.

Persian kuningas seurasi hänen tuloaan silmä tarkkana pitäen kultaista valtikkaansa ojennettuna häntä kohti. Ele oli yksinkertainen, mutta se merkitsi Esterille elämää: kuningas ilmaisi siten antavansa hänelle anteeksi rikkomuksen, jonka hän oli tehnyt ilmaantumalla monarkin eteen kutsumatta. Valtaistuimen edessä Ester kurottautui kiitollisena koskettamaan valtikan päätä. (Ester 5:1, 2.) *

Kaikki kuningas Ahasveroksen olemuksessa kertoi suunnattomasta vallasta ja rikkaudesta. Persian silloisten hallitsijoiden kuninkaallinen asu oli arviolta kymmenien miljoonien eurojen arvoinen. Ester saattoi kuitenkin nähdä miehensä katseessa pilkahduksen lämpöä; omalla tavallaan tämä rakasti häntä. Kuningas sanoi: ”Mikä sinun on, oi kuningatar Ester, ja mikä on pyyntösi? Jopa puolet kuninkaanvallasta – sekin annettakoon sinulle!” (Ester 5:3.)

Ester oli jo ilmaissut poikkeuksellista uskoa ja rohkeutta, kun hän oli tullut kuninkaan eteen suojellakseen kansaansa sen hävittämiseksi punotulta juonelta. Kaikki oli toistaiseksi mennyt hyvin, mutta edessä oli vielä suurempia haasteita. Hänen olisi saatava tuo ylpeä yksinvaltias vakuuttumaan siitä, että tämän luottoneuvonantaja oli paha mies, joka oli petkuttanut kuninkaan langettamaan Esterin kansalle kuolemantuomion. Miten Ester onnistuisi muuttamaan miehensä mielen, ja mitä voimme oppia hänen uskostaan?

Hän valitsi viisaasti sopivan ”ajan puhua”

Olisiko Esterin pitänyt selittää kuninkaalle ongelma koko hovin edessä? Se olisi voinut tuntua tästä nöyryyttävältä, ja neuvonantaja Haman olisi saanut aikaa kiistää syytökset. Mitä Ester siis teki? Viisas kuningas Salomo oli satoja vuosia aiemmin kirjoittanut Jumalan henkeyttämänä: ”Kaikelle on määräaika, – – aika pysyä hiljaa ja aika puhua.” (Saarnaaja 3:1, 7.) Esterin kasvatusisä, uskollinen Mordokai, oli mitä luultavimmin opettanut hänelle tällaisia periaatteita. Hän ymmärsi hyvin, miten tärkeää oli valita tarkoin ”aika puhua”.

Ester sanoi: ”Jos kuninkaasta näyttää hyvältä, niin tulkoon kuningas Hamanin kanssa tänään pitoihin, jotka olen laittanut hänelle.” (Ester 5:4.) Kuningas suostui pyyntöön ja lähetti Hamanille käskyn saapua paikalle. Ester  toimi hyvin viisaasti. Hän ei nolannut miestään, vaan loi sopivammat olosuhteet kertoakseen tälle huolenaiheestaan.

Epäilemättä Ester valmisteli juhlaa huolellisesti ja varmisti, että se olisi yksityiskohtia myöten hänen puolisonsa mieltymysten mukainen. Tarjolla oli myös laadukasta viiniä, jotta vieraat olisivat hyvällä mielellä (Psalmit 104:15). Ahasveros nautti pidoista ja kysyi Esteriltä uudestaan, mitä tämä halusi pyytää. Oliko koittanut aika puhua?

Ei Esterin mielestä. Hän kutsui kuninkaan ja Hamanin seuraavaksi päiväksi toisiin pitoihin (Ester 5:7, 8). Miksi hän lykkäsi pyynnön esittämistä? Koko Esterin kansa oli kuninkaan säädöksen johdosta kuolemanvaarassa. Kun vaakalaudalla oli niin paljon, hän halusi olla aivan varma, että hetki olisi oikea. Niinpä hän jäi vielä odottamaan ja järjesti tilaisuuden osoittaa jälleen miehelleen, miten suuresti hän arvosti tätä.

Kärsivällisyys on harvinainen mutta hyvin arvokas ominaisuus. Vaikka huoli painoi Esterin mieltä ja hän halusi kovasti puhua siitä, hän odotti sopivaa hetkeä kärsivällisesti. Koska me kaikki olemme todennäköisesti nähneet vääryyksiä, jotka pitäisi oikaista, voimme oppia Esterin esimerkistä paljon. Jos haluamme saada jonkun, jolla on valtaa, puuttumaan johonkin ongelmaan, meidän täytyy ehkä jäljitellä Esteriä ja malttaa mielemme. Sananlaskujen 25:15:ssä sanotaan: ”Kärsivällisyydellä suostutellaan käskijää, ja lempeä kieli voi murtaa luun.” Jos odotamme kärsivällisesti sopivaa hetkeä ja puhumme lempeästi kuten Ester, voimme kenties murtaa jopa luunkovan vastustuksen. Siunasiko Esterin Jumala Jehova häntä hänen kärsivällisyytensä ja viisautensa johdosta?

Kärsivällisyys luo pohjaa oikeuden toteutumiselle

Esterin kärsivällisyys loi pohjaa ainutlaatuiselle tapahtumasarjalle. Haman lähti ensimmäisistä pidoista kotiin ”iloisena ja hyväntuulisin sydämin”, tyytyväisenä siihen, että kuningaspari oli ilmaissut häntä kohtaan suurta suosiota. Mutta palatsin portissa hänen silmänsä osuivat juutalaiseen Mordokaihin, joka edelleen kieltäytyi osoittamasta hänelle erityiskunniaa. Mordokain käytös ei johtunut epäkunnioituksesta, vaan se liittyi hänen omaantuntoonsa ja suhteeseensa Jehova Jumalaan. Silti ”vihastus Mordokaita kohtaan täytti Hamanin” siinä samassa. (Ester 5:9.)

 Kun Haman kertoi loukkauksesta vaimolleen ja ystävilleen, he kehottivat häntä pystyttämään korkean, yli 20-metrisen paalun ja pyytämään kuninkaalta lupaa ripustaa siihen Mordokai. Haman innostui ajatuksesta ja ryhtyi heti toteuttamaan sitä. (Ester 5:12–14.)

Kuninkaan yö oli epätavallinen. Raamattu kertoo, että ”uni pakeni” häntä, ja sen vuoksi hän luetti itselleen ääneen valtion virallisia muistiinmerkintöjä. Niihin sisältyi muun muassa raportti häntä vastaan punotusta salamurhajuonesta. Hän muisti tapauksen: salamurhaa suunnitelleet miehet oli otettu kiinni ja teloitettu. Mutta entä hankkeen paljastanut mies, Mordokai? Yhtäkkiä kuningas valpastui ja kysyi, oliko Mordokaita palkittu millään tavoin. Vastaus kuului, ettei tämän hyväksi ollut tehty yhtään mitään. (Ester 6:1–3.)

Kiihtyneenä kuningas kysyi, keitä hovivirkamiehiä oli paikalla, jotta laiminlyönti saataisiin korjattua. Kaikista miehistä juuri Haman oli palatsissa – jo aamuvarhain ilmeisesti siksi, että hän halusi niin innokkaasti saada luvan teloittaa Mordokai. Mutta ennen kuin hän ehti esittää pyyntönsä, kuningas kysyi häneltä, mikä olisi paras tapa osoittaa kunnioitusta miehelle, joka oli voittanut kuninkaan suosion. Haman oletti, että kuningas ajatteli nimenomaan häntä, ja ehdotti ylenpalttisia kunnianosoituksia: sellainen mies oli puettava kuninkaalliseen asuun ja pantava ratsastamaan kuninkaan omalla hevosella ja korkea-arvoisen virkamiehen oli johdatettava häntä ympäri Susaa ylistäen häntä kaikkien kuullen. Miltä Haman mahtoikaan näyttää kuullessaan, että tällaisen kunnian saisi osakseen Mordokai! Ja kenet kuningas määräsikään ylistämään häntä? Hamanin itsensä! (Ester 6:4–10.)

Haman suoritti sietämättömän velvollisuutensa hammasta purren ja kiiruhti sitten ahdistuneena kotiinsa. Hänen vaimonsa ja ystävänsä totesivat asioiden saaman käänteen tietävän huonoa: Haman tulisi väistämättä häviämään taistelunsa juutalaista Mordokaita vastaan. (Ester 6:12, 13.)

Koska Ester oli ollut kärsivällinen ja odottanut vielä yhden päivän ennen pyyntönsä esittämistä kuninkaalle, Haman ehti kaivaa maata omien jalkojensa alta. Ja eikö kuninkaan unettomuuden takana saattanut hyvinkin olla Jehova Jumala? (Sananlaskut 21:1.) On helppo ymmärtää, miksi Jumalan sanassa sanotaan, että meidän pitäisi malttaa odottaa (Miika 7:7). Kun odotamme Jumalaa, saatamme huomata, että hänen ratkaisunsa ongelmiimme ovat paljon parempia kuin olisimme itse koskaan keksineet.

Hän puhui rohkeasti

Ester ei enää uskaltanut koetella kuninkaan kärsivällisyyttä enempää; hänen olisi toisissa pidoissa kerrottava kaikki. Mutta miten? Kuningas itse tarjosi siihen tilaisuuden kysymällä uudelleen, mikä hänen pyyntönsä oli (Ester 7:2). ”Aika puhua” oli koittanut.

Ehkäpä Ester esitti äänettömän rukouksen Jumalalleen ennen kuin lausui: ”Jos olen saanut suosion silmissäsi, oi kuningas, ja jos kuninkaasta näyttää hyvältä, niin annettakoon minulle oma sieluni anomuksestani ja kansani pyynnöstäni.” (Ester 7:3.) Huomaa, että hän vakuutti kuninkaalle kunnioittavansa ratkaisua, joka kuninkaasta näyttäisi hyvältä. Miten erilainen Ester olikaan kuin kuninkaan edellinen puoliso Vasti, joka oli tahallaan nöyryyttänyt miestään! (Ester 1:10–12.) Ester ei liioin  arvostellut kuningasta sen johdosta, että tämä oli epäviisaasti luottanut Hamaniin. Hän vain yksinkertaisesti pyysi kuningasta suojelemaan häntä hengenvaaralta.

Pyyntö varmasti kosketti kuningasta ja yllätti hänet. Kuka julkesi uhata hänen kuningatartaan? Ester jatkoi: ”Meidät on myyty, minut ja kansani, tuhottaviksi, tapettaviksi ja hävitettäviksi. Jos meidät olisikin myyty vain orjiksi ja palvelijattariksi, olisin pysynyt vaiti. Mutta ahdinko ei ole sopiva, kun siitä on kuninkaalle vahinkoa.” (Ester 7:4.) Ester ilmaisi ongelman selvästi mutta lisäsi, ettei olisi puhunut siitä, jos vaarana olisi ollut vain orjuus. Kansanmurha tulisi kuitenkin kuninkaalle niin kalliiksi, ettei hän voinut vaieta siitä.

Esterin toimintatapa sisältää tärkeän opetuksen siitä, miten saada toinen vakuuttumaan asiasta ja toimimaan sen johdosta. Jos meidän on joskus puhuttava suoraan jostain vakavasta ongelmasta läheisellemme tai vaikkapa korkeassa asemassa olevalle henkilölle, kärsivällisyydestä, kunnioituksesta ja suoruudesta voi olla paljon hyötyä. (Sananlaskut 16:21, 23.)

Ahasveros kysyi: ”Kuka on tämä, ja missä on se, joka on juljennut tehdä siten?” Voimme kuvitella Esterin osoittavan syyllistä sormellaan sanoessaan: ”Se mies, se vastustaja ja vihollinen, on tämä paha Haman.” Syytös jäi uhkaavana leijumaan ilmaan. Haman kauhistui. Väri äkkipikaisen yksinvaltiaan kasvoilla vaihtui hänen oivaltaessaan, että tuo uskottu neuvonantaja oli petkuttanut hänet allekirjoittamaan määräyksen, joka tuhoaisi hänen rakkaan puolisonsa! Kuningas syöksyi puutarhaan rauhoittumaan ja kokoamaan ajatuksensa. (Ester 7:5–7.)

Hamanin todellinen luonne oli paljastunut; hän oli raukkamainen juonittelija, joka nyt ryömi kuningattaren jalkojen juuressa. Kun kuningas palasi sisään ja näki Hamanin Esterin lepovuoteella, hän raivoissaan syytti Hamania yrityksestä raiskata kuningatar kuninkaan omassa talossa. Hamanin loppu oli sinetöity. Hänet vietiin pois kasvot peitettyinä. Eräs virkamiehistä kertoi kuninkaalle korkeasta paalusta, jonka Haman oli pystyttänyt Mordokaita varten, ja Ahasveros antoi viipymättä käskyn ripustaa siihen Haman itse. (Ester 7:8–10.)

Nykyajan epäoikeudenmukaisessa maailmassa on helppo ajatella, ettei oikeus koskaan toteudu. Onko sinusta joskus tuntunut siltä? Ester ei vaipunut epätoivoon, ei muuttunut kyyniseksi eikä menettänyt uskoaan. Sopivan hetken tullen hän puhui rohkeasti sen puolesta, mikä oli oikein, ja luotti siihen, että Jehova huolehtisi lopusta. Toimikaamme samalla tavoin. Jehova ei ole muuttunut sitten Esterin päivien. Hän pystyy edelleen pysäyttämään Hamanin kaltaiset pahat juonittelijat saattamalla heidät lankeamaan omiin ansoihinsa (Psalmit 7:11–16).

 Hän toimi epäitsekkäästi Jehovan ja tämän kansan puolesta

Vihdoin kuningas sai tietää, kuka Mordokai oikein oli: paitsi hänen uskollinen suojelijansa salamurhahankkeen aikana myös Esterin kasvatusisä. Ahasveros siirsi Hamanilla olleet pääministerin tehtävät Mordokaille ja luovutti Hamanin talon ja suunnattoman omaisuuden Esterille, joka puolestaan asetti Mordokain valvomaan sitä. (Ester 8:1, 2.)

Saattoiko kuningatar nyt huokaista helpotuksesta, kun hän ja Mordokai olivat turvassa? Vain jos hän olisi ollut itsekäs. Juuri noina hetkinä Hamanin laatimaa juutalaisten tappomääräystä kiidätettiin valtakunnan joka kolkkaan. Haman oli heittänyt arpaa eli puria – ilmeisesti spiritistisen tavan mukaan – saadakseen selville sopivimman ajankohdan toteuttaa häijy hyökkäyksensä (Ester 9:24–26). Tuo päivä oli vielä kuukausien päässä, mutta se lähestyi nopeasti. Oliko mahdollista estää onnettomuus?

Ester saattoi epäitsekkäästi henkensä jälleen vaaraan ilmaantumalla kuninkaan eteen toistamiseen ilman virallista kutsua. Nyt hän itki kansansa puolesta ja anoi mieheltään, että tämä kumoaisi hirvittävän määräyksen. Mutta Persian monarkin nimessä tehtyjä lakeja ei voinut kumota (Daniel 6:12, 15). Siksi kuningas  valtuutti Esterin ja Mordokain laatimaan uuden säädöksen. Siinä juutalaisille annettiin oikeus puolustautua, ja ratsastajat lähtivät kiidättämään tuota hyvää uutista kaikkialle valtakuntaan. Toivo heräsi uudestaan monen sydämessä. (Ester 8:3–16.) Joka puolella Persian laajaa valtakuntaa juutalaiset aseistautuivat ja valmistautuivat taisteluun, mitä he eivät olisi voineet tehdä ilman uutta säädöstä. Mutta mikä tärkeämpää, olisiko ”armeijoiden Jehova” kansansa tukena? (1. Samuelin kirja 17:45.)

Kun valittu päivä viimein koitti, Jumalan kansa oli valmiina. Nyt heidän puolellaan oli jopa monia persialaisia viranomaisia, sillä uutinen uudesta pääministeristä, juutalaisesta Mordokaista, oli kiirinyt kaikkialle. Jehova antoi kansalleen suuren voiton. Epäilemättä juuri hän huolehti siitä, että viholliset kärsivät murskatappion, jotteivät he voisi ryhtyä hirvittäviin kostotoimiin. * (Ester 9:1–6.)

Lisäksi Mordokain ei olisi turvallista valvoa Hamanin taloa niin kauan kuin tuon pahansuovan miehen kymmenen poikaa olivat elossa, joten heidätkin surmattiin (Ester 9:7–10). Näin täyttyi eräs Raamatun ennustus, jonka mukaan amalekilaiset tuhottaisiin Jumalan kansan heltymättöminä vihollisina (5. Mooseksen kirja 25:17–19). Hamanin pojat saattoivat kuulua tuon tuomitun kansan viimeisiin jäseniin.

Ester joutui jo nuorena kantamaan osansa hyvin raskaasta vastuusta, joka liittyi sotaa ja teloituksia koskeviin kuninkaallisiin säädöksiin. Se ei varmasti ollut helppoa. Jehovan tahto kuitenkin oli, että hänen kansansa säästyisi tuholta, sillä sen oli määrä tuottaa luvattu Messias, koko ihmiskunnan ainoa varma toivo! (1. Mooseksen kirja 22:18.) Jumalan nykyiset palvelijat ovat iloisia siitä, että ollessaan maan päällä Messias, Jeesus, kielsi seuraajiaan osallistumasta enää fyysiseen sodankäyntiin (Matteus 26:52).

Kristityt käyvät kuitenkin hengellistä sotaa, sillä Saatana pyrkii kiihkeämmin kuin koskaan tuhoamaan uskomme Jehova Jumalaan (2. Korinttilaisille 10:3, 4). Esterin esimerkki on meille suureksi siunaukseksi. Voimme hänen tavallaan ilmaista uskoa, kun olemme viisaita ja kärsivällisiä pyrkiessämme vaikuttamaan toisiin ja kun toimimme rohkeasti ja puolustamme epäitsekkäästi Jumalan kansaa.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 28]

Esteriin liittyviä kysymyksiä

Miksi Mordokai salli Esterin avioitua ei-uskovan kanssa?

Jotkut tutkijat ovat arvelleet, että Mordokai olisi ollut opportunisti, joka käytti hyväkseen tilaisuuden naittaa Ester kuninkaalle saadakseen vaikutusvaltaa, mutta tälle näkemykselle ei ole perusteita. Uskollisena juutalaisena Mordokai ei varmastikaan suhtautunut tällaiseen liittoon suopeasti (5. Mooseksen kirja 7:3). Vanhan juutalaisen perimätiedon mukaan hän yritti estää avioliiton, mutta hänellä sen enempää kuin Esterilläkään ei ollut suuria mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan, sillä he olivat vierasmaalaisia maassa, jonka hallitsijana oli lähes jumalolentona pidetty yksinvaltias. Aikanaan kävi ilmeiseksi, että Jehova suojeli kansaansa Esterin avioliiton välityksellä (Ester 4:14).

Miksi Esterin kirjassa ei mainita Jumalan nimeä Jehova?

Esterin kirjan henkeytetty kirjoittaja oli kaikesta päättäen Mordokai. Sitä ehkä säilytettiin aluksi Persian virallisten asiakirjojen joukossa, ennen kuin se vietiin Jerusalemiin, ja Jehovan nimen käyttö olisi voinut saada persialaisten jumaluuksien palvojat hävittämään sen. Jehovan vaikutus tapahtumien kulkuun on joka tapauksessa selvä. On myös kiinnostavaa, että hänen nimensä kätkeytyy alkukieliseen heprealaiseen tekstiin kohdissa, joissa on akrostikon eli joissa lause näyttää muotoillun tarkoituksellisesti siten, että tuo nimi muodostuu perättäisten sanojen alku- tai loppukirjaimista (Ester 1:20, alaviite).

Onko Esterin kirja historiallisesti luotettava?

Kriitikot ovat väittäneet, ettei Esterin kirja olisi historiallisesti luotettava. Jotkut tutkijat ovat kuitenkin huomauttaneet, että sen kirjoittaja osoitti tuntevansa Persian hovin, arkkitehtuurin ja tavat huomattavan yksityiskohtaisesti. Kuningatar Esteriä ei mainita käytettävissä olevissa maallisissa lähteissä, mutta hän tuskin on ainoa kuninkaallinen henkilö, jonka nimi olisi pyyhkäisty pois asiakirjoista. Toisaalta taas maallisissa lähteissä osoitetaan, että mies nimeltä Mardukâ (”Mordokain” persialainen vastine) palveli Susassa hovivirkamiehenä Esterin kirjassa kuvailtuna aikana.

[Tekstiruutu s. 29]

Ennustus täyttyy

Puolustaessaan Jumalan kansaa Ester ja Mordokai täyttivät erään Raamatun ennustuksen. Jehova oli toistatuhatta vuotta aiemmin henkeyttänyt patriarkka Jaakobin ennustamaan yhdestä pojastaan: ”Benjamin raatelee kuin susi. Aamulla hän syö pyydystettyä eläintä, ja illalla hän jakaa saalista.” (1. Mooseksen kirja 49:27.) Israelin kuningaskunnan historian ”aamuna” Benjaminin jälkeläisiin kuuluneet kuningas Saul ja jotkut muut urhoolliset soturit taistelivat Jehovan kansan puolesta. Sen ”iltana”, kun aurinko oli jo laskenut kuninkaallisen sukuhaaran ylle, Benjaminin heimoa olleet Ester ja Mordokai kamppailivat menestyksekkäästi Jehovan vihollisia vastaan. Tavallaan he myös jakoivat saalista, kun Hamanin laaja maaomaisuus siirtyi heille.

[Kuva s. 25]

Ester osoitti nöyrästi arvostavansa kuninkaan armollisuutta.

[Kuva s. 26, 27]

Ester paljasti rohkeasti Hamanin pahuuden.

[Kuva s. 28, 29]

Ester ja Mordokai lähettivät julistuksen Persian valtakunnan alueella oleville juutalaisille.