Kun rajoilla ei ole merkitystä

Jehovan todistajat pyrkivät ylittämään kansojen väliset raja-aidat. Heille on tärkeää noudattaa periaatetta, joka sisältyy Jeesuksen opetuslapsilleen esittämiin sanoihin: ”Te kaikki olette veljiä.” (Matteus 23:8.) Tämä ilmenee hyvin kahdessa todistajien palvontapaikassa Portugalissa ja Espanjassa.

MUUREIN ympäröity kaupunki Valença do Minho rakennettiin Pohjois-Portugaliin levottomina aikoina. Sakaraharjalta näkyy Espanjan ja Portugalin välinen rajajoki Minho, ja vastarannalla kohoaa espanjalainen Tuin kaupunki, jonka katedraali muistuttaa epäilyttävästi linnaketta. Molempien kaupunkien päälinnoitukset valmistuivat 1600-luvulla, jolloin maat olivat sodassa keskenään.

Vuonna 1995 näiden kahden Euroopan unioniin kuuluvan maan välisellä rajalla oleva tarkastus- ja tulliasema lakkautettiin. Ihmisten yhdistäminen vaatii kuitenkin enemmän, sillä siinä on kyse mielestä ja sydämestä. Valençassa on pieni, kaunis rakennus, joka osoittaa, miten kansojen väliset raja-aidat on mahdollista ylittää. Tuossa Jehovan todistajien valtakunnansalissa kokoontuu sekä espanjalainen että portugalilainen seurakunta.

Tarina alkaa vuodesta 2001, jolloin Tuin todistajat tarvitsivat uuden kokoontumispaikan. Vuokrasopimus vanhasta paikasta päättyi, eikä pienellä seurakunnalla ollut varaa vuokrata uutta eikä rakentaa omaa salia. Koska Valençan sali sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä Tuista, espanjalaiset todistajat päättivät kysyä portugalilaisilta uskonveljiltään, voisivatko he käyttää näiden salia.

”Kokoonnuimme keskustelemaan asiasta joulukuussa 2001”, muistelee Tuin seurakuntaan kuuluva Eduardo Vila. ”Lähtiessäni kokouksesta minulle oli täysin selvää, että Jehova ohjasi asioita. Portugalilaiset  veljet olivat suurin uhrauksin rakentaneet itselleen hienon valtakunnansalin, ja oli uskoa vahvistavaa nähdä, että he halusivat sydämestään jakaa sen kanssamme.”

Samassa kokouksessa ollut portugalilainen todistaja Américo Almeida kertoo: ”Toivotimme espanjalaiset veljemme tervetulleiksi salillemme. Luotimme siihen, että Jehova siunaisi tätä järjestelyä, ja päätös oli yksimielinen.” Todistajat rajan kummaltakin puolelta tulevat hyvin toimeen keskenään. Valençalainen Paolo miettii: ”Voi kuulostaa oudolta, mutta emme edes huomaa olevamme eri maista. Olemme toisillemme hengellisiä veljiä.”

Astuessaan valtakunnansaliin tulijat panevat hyvin pian merkille, että takaseinällä on kaksi samanlaista kelloa, jotka näyttävät eri aikaa. Espanjassa kellot ovat tunnin edellä, mutta mitään muuta eroavaisuutta ei sitten olekaan havaittavissa. Kun rakennus kaipasi remonttia, Espanjassa toimiva alueellinen rakennuskomitea valvoi työtä, johon osallistuivat innokkaasti molemmat seurakunnat. ”Espanjasta tuli monia ammattilaisia auttamaan, jotkut yli 150 kilometrin päästä”, kertoo Paolo. ”Hanke lujitti seurakuntien välisiä siteitä.”

Raja-aitoja on ylitetty muuallakin.

 Ykseys kahtia jaetussa laaksossa

Puigcerdá on espanjalainen kaupunki Ranskan rajalla hedelmällisessä Cerdañan laaksossa, jota ympäröivät Pyreneiden vuoriston korkeat huiput. Aikoinaan koko laakso kuului Espanjalle, mutta vuonna 1659 solmitussa Pyreneiden rauhassa siitä luovutettiin puolet Ranskalle.

Nykyään ranskalaiset käyvät ostoksilla Puigcerdássa, joka on laakson suurin kaupunki. Vuonna 1997 tuon kaupungin Jehovan todistajat puolestaan avasivat valtakunnansalinsa ovet ranskalaisille veljilleen. Nämä olivat samana vuonna joutuneet luopumaan vuokrasalistaan, ja Ranskan puolella lähin sali olisi ollut tunnin ajomatkan päässä. Lisäksi sinne johtava vuorisola oli talvisin usein kinosten peitossa.

Kun ranskalaistodistajat kertoivat kokoontumispaikan tarpeestaan espanjalaisille todistajille, nämä tarjosivat heti omaa saliaan heidän käyttöönsä. ”Kaikki espanjalaiset veljet innostuivat ajatuksesta jakaa sali heidän kanssaan”, kertoo paikallinen todistaja Prem. ”Tämä oli tietysti sen raamatullisen valmennuksen ansiota, jota olimme saaneet vuosien ajan. Yhteiskäyttö alkoi pari viikkoa myöhemmin, ja nyt sitä on jatkunut 13 vuotta.”

Ranskalaisen seurakunnan valvojiin kuuluva Eric sanoo: ”Puigcerdá oli meille sijainniltaan ihanteellinen. Muistan vieläkin, miten lämpimästi espanjalaiset ottivat meidät vastaan. Salissa oli koristeena suuri kukkakimppu, ja siellä oli teksti, jossa luki: ’Tervetuloa, rakkaat veljet ja sisaret!’ ”

”Ihmiset luulivat, että valtakunnansalin sulkeminen Ranskan puolella merkitsi seurakunnan toiminnan lakkauttamista”, Eric jatkaa. ”Mutta pian tuo väärä luulo haihtui, kun jatkoimme alueella saarnaamistyötämme ja jaoimme painettuja kutsuja kokouksiimme Espanjan puolelle. Kiinnostuneet tulevat sinne mielellään, ja lisäksi yhteinen sali on lähentänyt meitä espanjalaisiin veljiimme. Ennen tiesimme vain, että rajan toisella puolella oli seurakunta, mutta emme olleet paljon tekemisissä sen kanssa. Nyt kun näemme toisiamme säännöllisesti, emme tunne olevamme niin eristyksissä täällä syrjäisessä vuoristolaaksossa.”

Aiheuttivatko kulttuurierot mitään jännitteitä? Eräs yli 80-vuotias ranskalainen todistaja kertoo: ”Kun kuulin, että kokoukset  siirtyisivät rajan toiselle puolelle Espanjaan, olin hieman huolissani. Puigcerdán veljet ovat kuitenkin ottaneet meidät niin lämpimästi vastaan, ettei muutos ole tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Päinvastoin se on tarjonnut meille tilaisuuden lujittaa osaltamme Jehovan kansan kansainvälistä ykseyttä.”

Perusta läheisemmälle ykseydelle

Euroopan unionin perustajien mukaan sen jäsenmaat ovat ”vakaasti päättäneet luoda perustan Euroopan kansojen yhä läheisemmälle liitolle”. Tätä kehitystä haluttiin nopeuttaa poistamalla raja-asemia käytöstä 80- ja 90-luvulla. Mutta voitettavana on myös henkisiä raja-aitoja.

Jehovan todistajat tekevät paljon työtä ennakkoluulojen ja epäluottamuksen juurimiseksi. He ymmärtävät, että erilaisuus rikastuttaa heidän seurakuntiaan ja että ”Jumala ei ole puolueellinen” (Apostolien teot 10:34). Valtakunnansaleillaan ja kansainvälisissä konventeissaan he ovat nähneet, ”kuinka hyvää ja kuinka miellyttävää onkaan, kun veljekset asuvat yhdessä ykseydessä” (Psalmit 133:1). Tästä ovat elävänä esimerkkinä Valençan ja Puigcerdán todistajat, jotka ovat luoneet vahvat ykseyden siteet naapurimaiden veljiinsä.

[Huomioteksti s. 13]

”Voi kuulostaa oudolta, mutta emme edes huomaa olevamme eri maista. Olemme toisillemme hengellisiä veljiä.”

[Huomioteksti s. 14]

”Hanke lujitti seurakuntien välisiä siteitä.”

[Huomioteksti s. 15]

”Kuinka hyvää ja kuinka miellyttävää onkaan, kun veljekset asuvat yhdessä ykseydessä!” (PSALMIT 133:1.)

[Kuva s. 12, 13]

Näkymä Tuihin ja Minhojoelle Valença do Minhon kaupunginmuureilta.

[Kuva s. 14]

Valtakunnansalin remontti.

[Kuva s. 15]

Pyreneiden vuoristoa ja Cerdañan laakso.

[Kuva s. 15]

Kaksi vanhinta – espanjalainen ja ranskalainen – Puigcerdán valtakunnansalissa kokoontuvista kahdesta seurakunnasta.