▪ Raamatussa kerrotaan, että Jehova Jumala pyysi Abrahamia uhraamaan poikansa Iisakin (1. Mooseksen kirja 22:2). Joidenkin lukijoiden on vaikea ymmärtää sitä. Eräs professori sanoi: ”Kun kuulin tämän kertomuksen lapsena, olin järkyttynyt. Millainen on Jumala, joka pyytää tällaista?” Tällaiset tunnereaktiot ovat ymmärrettäviä, mutta meidän on hyvä ottaa huomioon muutamia seikkoja.

Ajatellaanpa ensin, mitä Jehova ei tehnyt. Hän ei antanut Abrahamin toteuttaa uhraamista, vaikka tämä olikin valmis siihen, eikä Jumala ole koskaan sen jälkeen pyytänyt samaa keneltäkään. Hän haluaa kaikkien palvelijoidensa, olivatpa he aikuisia tai lapsia, elävän pitkän ja onnellisen elämän.

Toiseksi Raamattu antaa ymmärtää, että Jehova pyysi Abrahamia uhraamaan Iisakin tietystä syystä. Jumala tiesi, että satoja vuosia myöhemmin hän sallisi oman Poikansa * Jeesuksen kuolla meidän puolestamme (Matteus 20:28). Hän halusi auttaa meitä ymmärtämään, miten paljon se maksaisi hänelle, ja hän havainnollisti tuota tulevaa uhrausta voimakkaalla tavalla Abrahamille esittämänsä pyynnön välityksellä.

Jehova sanoi Abrahamille: ”Ole hyvä ja ota ainokainen poikasi, jota niin rakastat, Iisak, – – ja uhraa hänet – – polttouhriksi.” (1. Mooseksen kirja 22:2.) Pane merkille, että Jehova puhui Iisakista poikana, ”jota niin rakastat”. Hän tiesi, miten tärkeä tämä oli isälleen. Jumala myös tiesi, millaisia tunteita hänellä itsellään oli omaa Poikaansa kohtaan. Hän rakasti Jeesusta niin paljon, että puhui taivaasta käsin kaksi kertaa kutsuen tätä ”rakkaaksi Pojakseen” (Markus 1:11; 9:7).

Lisäksi Jehova aloitti pyyntönsä Abrahamille sanoilla ”ole hyvä”. Erään raamatunoppineen mukaan tämä puhuttelutapa osoittaa, että ”Herra ymmärtää, miten paljon hän pyytää”. Tuon pyynnön täyttäminen olisi tuottanut Abrahamille syvää surua. Samoin Jehovan on täytynyt tuntea viiltävää tuskaa hänen katsellessaan Poikansa kärsimystä ja kuolemaa. Hän ei ollut varmasti koskaan ennen kokenut eikä koskaan tulisi kokemaan yhtä suurta tuskaa.

Vaikka saatammekin hätkähtää pyyntöä, jonka Jehova esitti Abrahamille, meidän on siis viisasta muistaa, että Jehova ei sallinut tuon uskollisen patriarkan viedä uhraamista päätökseen. Hän säästi tämän pahimmalta menetykseltä, minkä vanhemmat voivat kokea, ja piti Iisakin elossa. Sitä vastoin hän ei suojellut ”omaa Poikaansa, vaan luovutti hänet meidän kaikkien puolesta” (Roomalaisille 8:32). Miksi Jehova saattoi itsensä näin tuskalliseen tilanteeseen? ”Jotta me saisimme elämän”, vastaa Raamattu (1. Johanneksen kirje 4:9). Miten painava muistutus Jumalan rakkaudesta meihin! Eikö se saakin meidät ilmaisemaan vastarakkautta häntä kohtaan? *

[Alaviitteet]