”Teillä on rakkaus keskuudessanne”

”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne. Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (JOHANNES 13:34, 35)

Mitä tarkoittaa käytännössä? Kristus käski seuraajiaan rakastamaan toisiaan samalla tavoin kuin hän rakasti heitä. Miten hän ilmaisi tuota rakkautta? Hän rakasti kaikenlaisia ihmisiä etnisestä taustasta tai sukupuolesta riippumatta, välittämättä aikalaistensa ennakkoluuloista (Johannes 4:7–10). Rakkaus sai Jeesuksen uhraamaan aikaansa ja voimiaan toisten hyväksi ja tinkimään omasta mukavuudestaan auttaakseen heitä (Markus 6:30–34). Lopuksi hän osoitti rakkautta kaikkein suurimmalla mahdollisella tavalla. Hän sanoi: ”Minä olen se hyvä paimen; hyvä paimen antaa sielunsa lampaiden puolesta.” (Johannes 10:11.)

Oliko tunnusomaista varhaiskristityille? Ensimmäisen vuosisadan kristityt kutsuivat toisiaan ”veljiksi” ja ”sisariksi” (Filemonille 1, 2). Kristilliseen seurakuntaan olivat tervetulleita kaikkiin kansoihin kuuluvat ihmiset, koska kristityt uskoivat, että ei ollut ”erotusta juutalaisen ja kreikkalaisen välillä, sillä kaikilla on sama Herra” (Roomalaisille 10:11, 12). Vuoden 33 helluntain jälkeen Jerusalemissa olevat opetuslapset ”ryhtyivät myymään omaisuuttaan ja tavaroitaan ja jakelemaan niistä saatuja varoja kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi”. Näin vastakastetut saattoivat jäädä Jerusalemiin ja ”omistautua jatkuvasti apostolien opetukseen”. (Apostolien teot 2:41–45.) Mikä oli näiden tekojen vaikuttimena? Parisataa vuotta apostolien kuoleman jälkeen Tertullianus kertoi, mitä kristityistä sanottiin: ”Katso – – kuinka he rakastavat toisiaan – – ja kuinka he ovat valmiita kuolemaan toistensa puolesta.”

Keille tunnusomaista nykyään? Rooman valtakunnan vaiheita käsittelevässä kirjassa sanotaan, että kristityiksi tunnustautuvat ovat satojen vuosien ajan ”kohdelleet toisiaan paljon julmemmin kuin kiihkoilevat vääräuskoiset ovat kohdelleet heitä” (The History of the Decline and Fall of the Roman Empire, 1837). Eräässä tuoreessa yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, että uskonnollisten ihmisten – enimmäkseen kristityiksi tunnustautuvien – ja rotuennakkoluulojen välillä oli vahva yhteys. Kirkossakävijöillä ei useinkaan ole mitään tekemistä toisessa maassa asuvien samaan kirkkokuntaan kuuluvien kanssa, eivätkä he siksi voi tai halua auttaa uskontovereitaan hädän hetkellä.

Kun Floridaan oli vuonna 2004 kahdessa kuukaudessa iskenyt neljä hurrikaania, osavaltion hätäapukomitean puheenjohtaja tarkisti, että sen toimittamia avustustarvikkeita käytettiin oikein. Hän sanoi, ettei mikään muu ryhmä ollut organisoinut työtään niin hyvin kuin Jehovan todistajat, ja hän tarjoutui huolehtimaan siitä, että he saisivat kaiken tarvitsemansa. Vuonna 1997 Jehovan todistajien avustusryhmä matkusti Kongon demokraattiseen tasavaltaan viemään lääkkeitä, ruokaa ja vaatteita tarpeessa oleville kristityille veljilleen ja muillekin. Eurooppalaiset todistajat olivat lahjoittaneet niitä kaikkiaan yli 730 000 euron arvosta.