Voiko ensivaikutelmaan luottaa?

LÄÄKÄRI istui kaikessa rauhassa olohuoneessaan ja seurasi televisiosta keskusteluohjelmaa, jossa haastateltiin irlantilaista ministeriä. Yhtäkkiä hän kiinnitti tarkemmin huomiota tämän kasvoihin, sillä hän näki niissä merkkejä kasvaimesta. Hän otti yhteyttä ministeriin ja kehotti tätä tarkistuttamaan asian viipymättä.

Diagnoosi oli täsmälleen oikea. Tuolla lääkärillä oli niin sanottua kliinistä silmää, eli hän pystyi tekemään diagnoosin pelkästään katsomalla potilasta. Jotkut puolestaan uskovat, että heillä on ”kliinistä silmää” arvioida jopa toisten luonnetta, persoonallisuutta ja luotettavuutta.

Vuosisatojen varrella jotkut ovat yrittäneet kehittää järjestelmällisen menetelmän luonteen arvioimiseksi ulkonäön perusteella. Alaa on kutsuttu fysionomiikaksi. Encyclopædia Britannica -tietosanakirjassa se määritellään ”näennäistieteeksi, jonka harjoittajat uskovat kasvonpiirteiden tai ruumiinrakenteen paljastavan luonteenpiirteitä”. Samanlaisia teorioita ja menetelmiä kehittelivät 1800-luvulla jotkut antropologit, kuten Charles Darwinin serkku Francis Galton, ja kriminologit, kuten italialainen Cesare Lombroso, mutta sittemmin ne on suurimmaksi osaksi jätetty omaan arvoonsa.

Monet kuitenkin uskovat, että on mahdollista tehdä ihmisestä luotettava arvio pelkästään hänen ulkomuotonsa perusteella. Ovatko tällaiset ensivaikutelmat luotettavia?

Arvioita ulkomuodon perusteella

Tyypillinen esimerkki ensivaikutelmaan perustuvasta arviosta on Raamatussa Ensimmäisessä Samuelin kirjassa, jossa Jehova Jumala kehottaa profeetta Samuelia voitelemaan Iisain huonekuntaan kuuluvan miehen Israelin tulevaksi kuninkaaksi. Tästä kerrotaan: ”Tapahtui, että kun he [Iisain pojat] tulivat sisään ja hän huomasi Eliabin, hän heti sanoi: ’Varmaankin on Jehovan edessä hänen voideltunsa.’ Mutta Jehova sanoi Samuelille: ’Älä katso hänen ulkonäköään äläkä hänen vartensa pituutta, sillä olen hylännyt hänet. Sillä ei Jumala näe niin kuin ihminen näkee: ihminenhän näkee sen, mikä näkyy silmille, mutta Jehova näkee, millainen sydän on.’ ” Sama toistui vielä kuuden Iisain pojan kohdalla. Vastoin profeetan ja Iisain odotuksia Jumala valitsi tulevaksi kuninkaaksi lopulta kahdeksannen pojan, Daavidin – nuoren pojan, jota kukaan ei ollut tullut ajatelleeksi kutsua edes paikalle. (1. Samuelin kirja 16:6–12.)

Ihmiset ovat samanlaisia nykyään. Joitakin vuosia sitten muuan kriminologian professori järjesti Saksassa kokeen, jossa oli mukana 500 oikeustieteen opiskelijaa. Heille esiteltiin 12 tuntematonta ”vierasta”, joiden joukossa oli paikallinen poliisipäällikkö ja syyttäjä, yliopiston talousjohtaja ja viestintäjohtaja, muutamia lakimiehiä ja oikeusviranomaisia sekä kolme tuomittua rikollista. Opiskelijoiden tehtävänä oli arvata kunkin ammatti samoin kuin se, ketkä heistä olivat saaneet vankeusrangaistuksen ja mistä rikoksesta. Johtopäätökset oli tehtävä pelkästään sen perusteella, miltä he näyttivät ja mitä he sanoivat harrastavansa.

Noin 75 prosenttia opiskelijoista tunnisti joukosta kolme todellista rikollista. Mutta keskimäärin 60 prosenttia arvioi lainrikkojiksi myös nuo yhdeksän muuta, joilla ei kuitenkaan ollut rikollista taustaa. Joka seitsemäs opiskelija uskoi paikallisen syyttäjän olevan mahdollisesti huumekauppias, ja  joka kolmas piti poliisipäällikköä varkaana! Ensivaikutelmiin perustuvat arviot voivat osua täysin harhaan. Miksi näin on?

Ulkoinen olemus voi johtaa harhaan

Kun tapaamme jonkun ensi kertaa, muodostamme hänestä helposti mielipiteen aiempien kokemustemme perusteella. Olemme taipuvaisia yleistämään ja luokittelemaan ihmisiä kaavamaisesti. Saatamme arvioida toisia paitsi ulkonäön myös kansallisuuden, rodun, yhteiskunnallisen aseman tai uskonnon perusteella.

Jos arviomme osoittautuu oikeaksi, onnittelemme itseämme hyvästä arvostelukyvystä ja luottamuksemme omiin ensivaikutelmiimme vahvistuu. Mutta miten reagoimme silloin, kun huomaamme tehneemme täysin väärän johtopäätöksen? Jos olemme rehellisiä, meidän tulisi luopua ennakkokäsityksestämme ja kiinnittää huomiota tosiasioihin. Muuten voisimme tehdä toisille karhunpalveluksen tai jopa vakavaa vääryyttä – ja vain siksi, että uskomme ylpeästi arvostelukykymme erinomaisuuteen.

Toisten arvioiminen ulkoisten seikkojen perusteella voi olla vahingollista paitsi arvioitaville myös arvioijalle itselleen. Esimerkiksi ensimmäisellä vuosisadalla monet juutalaiset kieltäytyivät harkitsemasta sitä mahdollisuutta, että Jeesus olisi luvattu Messias, sillä he kiinnittivät huomiota ainoastaan ulkoiseen ja näkivät siksi edessään pelkän maalaispuusepän pojan. Vaikka Jeesuksen viisas opetus ja voimalliset teot tekivät heihin vaikutuksen, he eivät halunneet uskoa, että hän olisi mitään muuta kuin miksi he olivat hänet jo luokitelleet ennakkokäsitystensä perusteella. Tällaisen asenteen vuoksi Jeesus käänsi huomionsa toisaalle ja sanoi: ”Ei ole profeetta vailla kunnioitusta muualla kuin kotiseudullaan ja omassa talossaan.” (Matteus 13:54–58.)

Nuo juutalaiset kuuluivat kansaan, joka oli odottanut Messiasta satoja vuosia. Mutta koska he antoivat ensivaikutelmansa estää heitä tunnistamasta häntä, he kärsivät vakavan hengellisen tappion (Matteus 23:37–39). Samanlaisia ennakkoluuloja kohdistui Jeesuksen seuraajiin. Monet eivät yksinkertaisesti voineet uskoa, että koulutetun luokan ja valtauskonnon johtajien halveksimalla pienellä ryhmällä tavallisia kalastajia olisi mitään tärkeää sanottavaa. Ne jotka luottivat vain ensivaikutelmaansa, menettivät ainutlaatuisen tilaisuuden tulla Jumalan Pojan seuraajiksi. (Johannes 1:10–12.)

 Jotkut muuttivat näkemystään

Joillakin Jeesuksen aikalaisilla oli nöyryyttä muuttaa näkemystään tosiasioiden edessä (Johannes 7:45–52). Heihin kuului Jeesuksen perheenjäseniä, jotka eivät aluksi suhtautuneet vakavasti siihen mahdollisuuteen, että heidän sukulaisensa olisi Messias (Johannes 7:5). Myöhemmin he muuttivat näkemystään ja alkoivat uskoa häneen (Apostolien teot 1:14; 1. Korinttilaisille 9:5; Galatalaisille 1:19). Samoin vuosia myöhemmin Roomassa jotkut juutalaiset olivat halukkaita kuuntelemaan apostoli Paavalia itseään sen sijaan että olisivat luottaneet kristillisyyden vihollisten levittämiin huhupuheisiin. Kuunneltuaan häntä jotkut alkoivat uskoa. (Apostolien teot 28:22–24.)

Nykyään monilla on kielteinen käsitys Jehovan todistajista. Useimmiten se ei johdu siitä, että he olisivat ottaneet selvää tosiasioista tai pystyneet osoittamaan, että todistajien uskonkäsitykset ja tavat olisivat epäraamatullisia. Sen sijaan he eivät yksinkertaisesti voi uskoa, että juuri todistajilla olisi uskonnollinen totuus. Täsmälleen samalla tavalla monet ajattelivat ensimmäisellä vuosisadalla varhaiskristityistä.

Ei ole yllättävää, että Jeesuksen jalanjäljissä kulkevista puhutaan kielteisesti tai halveksuvasti, sillä Jeesus varoitti tosi seuraajiaan: ”Te tulette olemaan kaikkien ihmisten vihan kohteita minun nimeni vuoksi.” Toisaalta hän rohkaisi heitä sanoen: ”Joka on kestänyt loppuun asti, se pelastuu.” (Matteus 10:22.)

Jehovan todistajat ponnistelevat nykyään kovasti kertoakseen Jumalan valtakunnan hyvää uutista kautta maailman, kuten Jeesus käski (Matteus 28:19, 20). Ne jotka kieltäytyvät jyrkästi kuuntelemasta, voivat menettää mahdollisuuden päästä ikuiseen elämään johtavalle tielle (Johannes 17:3). Entä sinä? Annatko ensivaikutelman ja ennakkokäsitysten ohjata valintojasi vai oletko valmis ottamaan selvää tosiasioista avoimin mielin? Ulkoiset seikat voivat johtaa harhaan ja mielikuvat saattavat olla vääriä, mutta tosiasioiden puolueeton selvittäminen voi tuottaa myönteisen yllätyksen. (Apostolien teot 17:10–12.)

[Kuva s. 11]

Ensivaikutelma sai monet juutalaiset torjumaan Jeesuksen Messiaana.

[Kuva s. 12]

Perustuuko näkemyksesi Jehovan todistajista mielikuviin vai tosiasioihin?