Elämää Raamatun aikoina: Maanviljelijä

”[Jeesus] sanoi opetuslapsilleen: ’Niin, eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän. Anokaa sen tähden elonkorjuun Herralta, että hän lähettäisi työntekijöitä elonkorjuuseensa.’ ” (MATTEUS 9:37, 38)

JEESUS havainnollisti usein tärkeitä opetuksia maanviljelyksessä käytettävien menetelmien ja työkalujen välityksellä (Matteus 11:28–30; Markus 4:3–9; Luukas 13:6–9). Hän eli maatalousyhteiskunnassa, ja monet hänen kuulijoistaan noudattivat maanviljelyksessä edelleen vuosisataisia perinteitä. Heidän oli helppo ymmärtää hänen viittauksensa heidän päivittäisiin toimiinsa, ja koska hän puolestaan tunsi heidän elämäänsä, hänen opetuksensa koskettivat heitä (Matteus 7:28).

Me voimme saada syvällisemmän näkemyksen Jeesuksen kuvauksista ja muista Raamatun kertomuksista, kun tiedämme jotakin ensimmäisellä vuosisadalla eläneestä maanviljelijästä – siitä mitä hän viljeli, millaisia työkaluja hän käytti ja mitä haasteita hän kohtasi.

Lähdetäänpä nyt viljelijän mukaan hänen pellolleen. Lue mainitut raamatunkohdat ja mieti, mitä niistä voi oppia.

Aika kylvää

Maanviljelijä seisoo kotiovellaan suojaten silmiään auringon ensi säteiltä ja nuuhkii kosteaa ilmaa. Sateet ovat pehmittäneet auringon kovettaman maan ja on tullut aika aloittaa kyntötyöt. Hän nostaa olalleen kevyen puuauran ja lähtee pellolle.

Siellä viljelijä kokoaa härkänsä, valjastaa ne ikeeseen ja ryhtyy ajamaan niitä eteenpäin tutkaimen avulla. Auran rautainen kärki osuu  kivikkoiseen maahan, muttei tunkeudu kovin syvälle vaan tekee siihen vain matalan vaon (1). Viljelijä horjahtelee sivulta toiselle yrittäessään pitää vaot suorina ja varoo vilkuilemasta taakseen, jottei aura vain lähtisi väärään suuntaan (Luukas 9:62). Hänen täytyy pysytellä oman maatilkkunsa rajamerkkien sisäpuolella ja hyödyntää sen jokainen tuuma.

Vakoja täynnä oleva pelto on nyt valmis kylvettäväksi. Viljelijällä on toisessa kädessään pussillinen arvokasta ohransiementä, jota hän toisella kädellä sirottelee maahan (2). Kovaksi tallautuneet polut halkovat peltoa, joten hän varoo tarkoin viskaamasta siementä muualle kuin ”hyvään maahan”. (Luukas 8:5, 8.)

Kylvöä seuraa äestys. Viljelijä panee härät vetämään pellon yli äestä, jonka hän on sitonut piikkipensaan oksista. Parvina pyrähtelevät linnut päästelevät kimeitä ääniä nokkiessaan siemeniä ennen kuin ne peittyvät multaan. Myöhemmin maanviljelijä ottaa esiin kuokan (3) möyhentääkseen maata ja poistaakseen rikkakasvit, jotka voisivat tukahduttaa oraat ennen kuin ne ehtivät vahvistua (Matteus 13:7).

Aika korjata sato

Kuukaudet kuluvat ja sateet tulevat. Pellot hohtavat vaaleina, kun tuleentuneet ohrantähkät huojuvat auringon kilossa (Johannes 4:35).

Elonkorjuu on kiireistä aikaa viljelijälle ja hänen perheelleen. Korjaaja tarttuu vasemmalla kädellään viljankorsiin ja heilauttaa oikeassa kädessään olevaa rautaista sirppiä (4). Vilja kootaan ja sidotaan lyhteiksi (5), jotka nostetaan aasien selkään tai kärryihin (6) ja viedään kylän puimatantereelle.

Aurinko helottaa valkeana pisteenä keskellä kirkkaansinistä taivasta. Perhe levähtää hetken viikunapuun varjossa. Nauru ja puheensorina täyttävät ilman, kun he syövät pikaisesti leipää, paahdettuja jyviä, oliiveja, kuivattuja viikunoita ja rusinoita ja siemaisevat aterian päätteeksi raikasta lähdevettä (5. Mooseksen kirja 8:7).

Viereisellä pellolla kerätään jäljelle jäänyttä viljaa (7). Jotkut jälkikorjaajista ovat köyhiä eivätkä omista maata. (5. Mooseksen kirja 24:19–21.)

 Myöhemmin kylän puimatantereella, joka sijaitsee korkealla paikalla, viljelijä levittää lyhteet tiukkaan poljetun maan päälle, ja härät alkavat kiertää tannerta vetäen perässään raskasta puimarekeä (8) (5. Mooseksen kirja 25:4). Reen alapuolelle kiinnitetyt terävät kivet ja metallin kappaleet silppuavat korret.

Viljelijä jää odottelemaan iltaa ja tuulenvirettä (Ruut 3:2). Hämärissä hän työntää puisen hangon tai viskuulapion, ”viskimen”, (9) puitujen lyhteiden alle ja viskaa ne ilmaan (Matteus 3:12). Painavat jyvät putoavat maahan, kevyemmät akanat tuuli puhaltaa pois. Työtä jatketaan, kunnes kaikki vilja on saatu viskattua.

Auringon noustessa viljelijän vaimo ja tyttäret alkavat seuloa viljaa (10). He ravistelevat täynnä jyviä ja hiekkaa olevia sihtejä, ja ohranjyvät putoavat koreihin, kun taas roskat heitetään pois. Sato on ollut ennätyksellinen, joten osa viljasta kaadetaan ruukkuihin (11) ja loput varastoidaan.

Korkealla puimatantereella viljelijä suoristaa selkänsä, venyttelee väsyneitä lihaksiaan ja luo samalla katseen kylää ympäröiville pelloille. Tyytyväisenä hän katselee vaaleankeltaista maata, jota – todisteena monta päivää jatkuneesta kovasta työstä – peittää enää sänki. Hän näkee, miten työ jatkuu viinitarhoissa ja oliivilehdoissa sekä granaattiomena- ja viikunatarhoissa. Lähistöllä naapuri heilauttaa kädellään tervehdyksen ja jatkaa sitten kaivutyötä pienessä vihannestarhassaan, jossa kasvaa kurkkuja, linssejä, papuja, purjoja, kahviherneitä ja sipuleita. Maanviljelijä viivähtää vielä hetken, nostaa katseensa kohti taivasta ja esittää lyhyen, sydämestä lähtevän rukouksen Jumalalle kiitokseksi kaikista hänen hyvistä lahjoistaan (Psalmit 65:9–11).

[Kuvat s. 28–30]

(Ks. painettu julkaisu)