Raamattu voi muuttaa elämän

MIKSI katolisessa perheessä kasvaneesta ja tuomarina menestyksekkään uran luoneesta miehestä tuli Jehovan todistaja? Mikä sai terroristin luopumaan väkivallasta ja ryhtymään evankelistaksi? Annetaan heidän itsensä kertoa.

”Opin ymmärtämään syvällisemmin, mikä on oikein ja mikä väärin.” (SEBASTIÃO ALVES JUNQUEIRA)

SYNTYMÄVUOSI: 1946

KOTIMAA: BRASILIA

TAUSTA: TUOMARI

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Vietin lapsuuteni maalla noin kuuden kilometrin päässä Piqueten pikkukaupungista. Vanhemmillani oli pieni maatila, joka antoi perheelle elannon. Koulu sijaitsi Piquetessa, ja jossain vaiheessa hankin itselleni vanhan polkupyörän koulumatkaa varten. Seudun asukkaat olivat köyhiä, mutta kaupunki oli siisti ja siellä oli suhteellisen vähän rikollisuutta. Suurin osa paikkakunnan miehistä kävi töissä tehtaassa, joka valmisti aseita armeijalle.

Olin ahkera oppilas. Pääsin ilmavoimiin koulutettavaksi ja sain kersantin arvon vuonna 1966. Sen jälkeen opiskelin oikeustiedettä, ja päätettyäni opinnot hain poliisipäällikön virkaa, jonka sainkin vuonna 1976 läpäistyäni virallisen kokeen. Työhön sisältyi hallinnollisia tehtäviä eräässä vankilassa, jossa Jehovan todistajat kävivät usein kertomassa Raamatun sanomaa vangeille. Pyytäessään siihen lupaa he puhuivat siitä aina minullekin. Kunnioitin syvästi Jumalaa, ja kun sain tietää, että hänellä on nimi, Jehova, ja että voimme ystävystyä hänen kanssaan, se teki minuun suuren vaikutuksen.

Vähitellen etenin urallani, ja vuonna 1981 sain oikeuden toimia osavaltiossa tuomarina. Vuonna 2005 minut nimitettiin São Paulon muutoksenhakutuomioistuimen tuomariksi.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Olin alkanut lukea Raamattua pian sen jälkeen, kun olin päättänyt oikeustieteen opintoni, ja se muutti suuresti ajattelutapaani. Suvussani oli pappeja ja yksi piispa, ja minäkin olin harras katolilainen. Avustin pappia messussa ja luin määrätyn osuuden rukouskirjasta ennen saarnaa. Katolisissa perheissä ei yleensä luettu Raamattua, ja äiti järkyttyi kuullessaan, että minä tein niin. Hän yritti saada minut luopumaan tuosta tavasta sanoen, että se voisi sekoittaa pääni. Jatkoin kuitenkin lukemista, koska siitä ei mielestäni ollut mitään haittaa.

 Olin nimittäin utelias: halusin saada lisää tietoa papeista ja heidän roolistaan kirkossa. Tutustuin myös vapautuksen teologiaan, mutta sen kannattajien logiikka ja perustelut ontuivat niin pahasti, että koko ideologia jäi hämärän peittoon.

Samoihin aikoihin buddhalainen hammaslääkärini antoi minulle kirjan, jonka joku oli antanut hänelle. Sen nimi oli Onko ihminen kehityksen vai luomisen tulos?, * ja otin sen vastaan, koska ajattelin, että sitä olisi kiinnostavaa lukea Darwinin Lajien synnyn rinnalla. Sen todistelu oli painavaa, johdonmukaista ja vakuuttavaa, ja minulle tuli täysin selväksi, että evoluutioteorialta puuttui pohja.

Tuo luomista käsittelevä kirja vain lisäsi uteliaisuuttani. Halusin saada käsiini muitakin Jehovan todistajien julkaisemia kirjoja ja kuulin, että eräs lentomekaanikko oli heikäläisiä. Otin häneen yhteyttä ja sain lisää luettavaa. Minulle tarjottiin mahdollisuutta tutkia Raamattua todistajien kanssa, mutta ajattelin siinä vaiheessa ymmärtäväni sitä omin neuvoinkin.

Alkaessani lukea Raamattua olin jo naimisissa ja arvelin, että tekisi hyvää tarkastella sitä myös perheenä, joten meillä oli joka viikko perhetutkistelu, jossa luimme sitä yhdessä. Katolisen sukuni maailma pyöri pappien ja piispojen ympärillä, ja siksi Johanneksen 14:6 pysäytti minut: ”Jeesus sanoi hänelle [opetuslapsi Tuomaalle]: ’Minä olen tie ja totuus ja elämä. Kukaan ei tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.’ ” Meille oli opetettu, että pelastus tulee papeilta, mutta tutkittuani nyt asiaa perusteellisesti ymmärsin selvästi, että pelastus tulee Jehovalta Jeesuksen välityksellä.

Kaksi muuta raamatunkohtaa muutti asenteeni katolista kirkkoa ja sen oppeja kohtaan. Toinen oli Sananlaskujen 1:7, joka kuuluu: ”Jehovan pelko on tiedon alku. Vain tyhmyrit ovat halveksineet viisautta ja kuria.” Toinen oli Jaakobin kirjeen 1:5: ”Jos joltakulta teistä puuttuu viisautta, hän pyytäköön sitä jatkuvasti Jumalalta, sillä hän antaa kaikille anteliaasti ja soimaamatta, ja sitä annetaan hänelle.” Minulla oli pohjaton tiedon ja viisauden jano, joka jäi kirkossa täysin tyydyttämättä. Niinpä lakkasin käymästä siellä.

Vuonna 1980 vaimoni alkoi tutkia Raamattua todistajien kanssa, ja liityin tutkisteluun mukaan aina kun satuin olemaan kotona. Aikanaan minulle alettiin pitää omaa tutkistelua, mutta meiltä kesti kauan ennen kuin päätimme, että meistä tulisi Jehovan todistajia. Vaimoni kastettiin vuonna 1994 ja minut vuonna 1998.

SAAMANI HYÖTY: Kasvatimme neljä lastamme Jehovan periaatteiden mukaan, ja siitä oli heille paljon hyötyä (Efesolaisille 6:4). Kaksi poikaamme huolehtivat omassa seurakunnassaan tunnollisesti toisten todistajien hengellisistä tarpeista, ja kaksi tytärtämme ovat innokkaita evankelistoja. Vaimoni käyttää joka kuukausi runsaasti aikaa raamatullisessa opetustyössä, ja minä palvelen seurakunnassa vanhimpana.

Kun minusta tuli Jehovan todistaja, opin ymmärtämään syvällisemmin, mikä on oikein ja mikä väärin. Työssäni yritän soveltaa Jehovan toimintatapoja käytäntöön; pyrin ottamaan aina kaikki olosuhteet huomioon, olemaan järkevä ja lieventävien  asianhaarojen ilmetessä osoittamaan sääliä.

Olen käsitellyt monenlaisia vakavia rikoksia väkivallanteoista lasten hyväksikäyttöön, mutta se ei ole turruttanut minua. Katsoessani uutisia minua kiusaa syvästi maailmassa rehottava moraalinen rappio ja turmelus. Olen kiitollinen Jehovalle siitä, että hän on auttanut minua ymmärtämään, miksi rikollisuus lisääntyy, ja antanut toivon paremmasta.

”Vankila ei sopeuttanut minua yhteiskuntaan.” (KEITH WOODS)

SYNTYMÄVUOSI: 1961

KOTIMAA: POHJOIS-IRLANTI

TAUSTA: TERRORISTI

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI: Synnyin vuonna 1961 vilkkaassa Portadownin kaupungissa Pohjois-Irlannissa. Perheeni oli protestanttinen, ja asuimme lähiössä, jossa oli sekä katolilaisia että protestantteja. Useimmat perheet olivat melko vähävaraisia, ja kävimme yhtenään toistemme luona.

En voi sanoa olevani ylpeä siitä, miten elin nuoruuteni. Vuonna 1974 aloin osallistua Pohjois-Irlannin levottomuuksiin, jotka olivat siihen aikaan pahenemassa. Esimerkiksi eräänä iltana mattotehtaalla esimiehenä toimiva isäni oli työpaikalla kouluttamassa katolilaisen naapurin kahta nuorta poikaa, kun samaan aikaan joku heitti ikkunasta perheen olohuoneeseen pommin, joka tappoi poikien vanhemmat ja kotona olleen veljen.

Ongelmat lisääntyivät, ja maassa puhkesi suoranainen sota. Protestantit häädettiin katolisilta alueilta polttamalla heidän kotinsa, ja katolilaisia ahdisteltiin protestanttisilla alueilla. Meidän kotikulmamme muuttuivat valtaosin protestanttisiksi. Osallistuin pommi-iskuihin, eikä kestänyt kauan, kun minut pidätettiin ja sain kolmen vuoden vankeustuomion.

Vankilassa ystävystyin toisen vangin kanssa, joka oli tunnettu hahmo hallitusta kannattavien lojalistien piirissä. Olimme kuin veljekset, ja myöhemmin olin hänen häissään bestmanina. Vankila ei sopeuttanut meitä kumpaakaan yhteiskuntaan. Vapauduttuamme jatkoimme heti poliittista toimintaamme entistä aktiivisemmin. Ystäväni pidätettiin pian uudestaan, ja vankilassa hänet murhattiin.

Minäkin jouduin hyökkäysten kohteeksi, ja kerran autoni räjäytettiin. Kaikki tällainen vain lujitti päätöstäni taistella uskonnollisten ja poliittisten näkemysteni puolesta.

 Noihin aikoihin olin mukana Pohjois-Irlannin konfliktista tehdyssä dokumenttifilmissä, joka näytettiin Britannian televisiossa. Siitä koitui minulle lisää ongelmia. Esimerkiksi palatessani eräänä iltana kotiin sain tietää vaimoni jättäneen minut, ja pian sen jälkeen poikani otettiin minulta pois. Muistan, miten tuijotin peiliin ja pyysin Jumalalta, että jos hän oli olemassa, hän auttaisi minua.

Seuraavana lauantaina tapasin tuttavani Paulin, josta oli tullut Jehovan todistaja, ja hän alkoi puhua minulle Raamatusta. Kahden päivän kuluttua hän lähetti minulle Vartiotornin, jonka eräässä kirjoituksessa lainattiin Johanneksen 18:36:ssa olevia Jeesuksen sanoja: ”Minun valtakuntani ei ole osa tästä maailmasta. Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, jottei minua luovutettaisi juutalaisille. Mutta näin ollen minun valtakuntani ei ole täältä.” Nuo sanat koskettivat minua, ja elämäni alkoi muuttua.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI: Paul alkoi tutkia Raamattua kanssani, ja myöhemmin tutkistelua jatkoi Bill. Olin hankala tapaus, sillä minulla oli loputtomasti kysymyksiä ja kutsuin kotiin kirkon väkeä osoittamaan Billin puheet vääräksi. Jumalan sanan totuus paistoi kuitenkin selvästi läpi.

Kerran kielsin Billiä tulemasta kotiini tutkimaan, koska lähikaduilla oli tiesulkuja, ja olin varma, että hänen autonsa takavarikoitaisiin ja poltettaisiin. Hän ei kuitenkaan jättänyt tutkistelua väliin, vaan tuli luokseni polkupyörällä – kukapa siitä olisi ollut kiinnostunut? Erään toisen kerran istuin hänen kanssaan kotona tutkimassa Raamattua, kun poliisi tuli sotilaiden saattamana pidättämään minut. Lähtiessäni heidän mukaansa Bill huusi perääni ja kannusti minua luottamaan Jehovaan. Nämä molemmat tapaukset tekivät minuun syvän vaikutuksen.

Kun ensimmäisen kerran ilmaannuin todistajien kokoukseen valtakunnansalille, ulkoasuni varmasti järkytti joitakuita. Minulla oli pitkä tukka ja korvarengas sekä nahkatakki, joka ei jättänyt poliittista kantaani epäselväksi. Todistajat suhtautuivat minuun kuitenkin uskomattoman ystävällisesti.

Liikuin edelleen vanhoissa piireissäni, mutta ajan myötä Raamatun totuudet alkoivat vaikuttaa minuun syvällisemmin. Tajusin, että jos halusin palvella Jehovaa, minun täytyi muuttaa poliittista kantaani ja hankkia toisenlaista seuraa. Se ei ollut helppoa, mutta kun opin tuntemaan Raamattua entistä paremmin ja ammensin voimaa Jehovalta, pystyin tekemään muutoksia. Leikkasin hiukseni, poistin korvasta korun ja ostin itselleni puvun. Myös asenteeni toisia ihmisiä kohtaan alkoi parantua.

SAAMANI HYÖTY: Elämääni oli leimannut rikollisuus ja terrorismi, ja olin tuttu kasvo paikalliselle poliisille. Nykyään kaikki on toisin. Esimerkiksi kun ensimmäisen kerran lähdin Jehovan todistajien konventtiin Navaniin Irlannin puolelle, viranomaiset seurasivat minua koko matkan mennen tullen, mutta nyt matkustan konventteihin ilman saattuetta. Käyn vapaasti myös saarnaamistyössä Paulin, Billin ja muiden seurakuntaani kuuluvien kanssa.

Kun elämäni parani, löysin oman paikkani seurakunnasta. Tapasin siellä Louisen, josta tuli vaimoni, ja lisäksi sain poikani takaisin.

Ajatellessani mennyttä elämääni olen syvästi pahoillani siitä, että aiheutin toisille vahinkoa ja surua. Toisaalta olen elävä esimerkki siitä, että Raamattu voi todella muuttaa ihmisen, joka on kulkenut harhaan, ja täyttää elämän tarkoituksella ja toivolla.

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 12]

Äiti järkyttyi kuullessaan, että luin Raamattua.