Voimmeko uskoa Raamatun ihmeisiin?

JOS kuulisit jostain hämmästyttävästä tapauksesta, eikö sen uskottavuuteen vaikuttaisikin kertojan luotettavuus – millä tavalla hän kertoisi siitä ja kuinka totuudenmukaisena ihmisenä hänet tunnettaisiin. Jos hän olisi jo vuosien ajan puhunut aina totta eikä olisi koskaan tieten tahtoen valehdellut, ei olisi mitään syytä epäillä häntä tälläkään kertaa.

Sama soveltuu Raamatussa kerrottuihin ihmeisiin. Yksikään meistä ei ollut elossa silloin kun ne tapahtuivat, mutta voimme selvittää, onko Raamatun kertomus luotettava, tutkimalla, onko siinä tositapahtumille ominaisia piirteitä. Seuraavassa joitakin seikkoja, jotka tukevat Raamatun ihmeiden luotettavuutta.

Monet ihmeet tehtiin julkisilla paikoilla. Niillä oli toisinaan tuhansia, jollei peräti miljoonia silminnäkijöitä (2. Mooseksen kirja 14:21–31; 19:16–19). Niitä ei tehty salassa.

Ihmeille oli tunnusomaista yksinkertaisuus. Niihin ei tarvittu erikoisvaloja eikä rekvisiittaa, eivätkä ne olleet mitään huomiota herättäviä näytöksiä. Raamatun ihmeisiin antoi useimmiten sysäyksen jokin satunnainen kohtaaminen tai jonkun yksilön ilmaisema toive (Markus 5:25–29; Luukas 7:11–16). Ihmeen tekijä ei näin ollen voinut lavastaa noita tilanteita.

Ihmeiden tekijät eivät tavoitelleet itselleen mainetta, kunniaa tai rikkauksia. Heidän vaikuttimenaan oli tuottaa kunniaa Jumalalle (Johannes 11:1–4, 15, 40). Aineellisen voiton tavoitteleminen tällaisten yliluonnollisten kykyjen välityksellä tuomittiin (2. Kuninkaiden kirja 5:15, 16, 20, 25–27; Apostolien teot 8:18–23).

Raamatun ihmeiden moninaisuus osoittaa, etteivät ne voineet olla vain ihmisten aikaansaamia. Esimerkiksi meri ja tuuli tyynnytettiin, vesi muutettiin viiniksi, sateet saatiin alkamaan ja loppumaan, sairaita parannettiin ja sokeat saivat näön. Nämä ja monet muut ihmeet osoittavat, että niiden takana täytyi olla yliluonnollinen voima, joka kykeni vaikuttamaan aineen kaikkiin ilmenemismuotoihin. (1. Kuninkaiden kirja 17:1–7; 18:41–45; Matteus 8:24–27; Luukas 17:11–19; Johannes 2:1–11; 9:1–7.)

Vastustajat eivät kiistäneet sitä, että ihmeitä tapahtui. Kun Jeesus herätti ystävänsä Lasaruksen kuolleista, hänen uskonnolliset vihollisensa eivät kiistäneet sitä, että Lasarus oli ollut kuolleena. Miten he olisivat  voineetkaan, kun Lasarus oli ollut haudassa neljättä päivää? (Johannes 11:45–48; 12:9–11.) Vielä satoja vuosia Jeesuksen kuoleman jälkeen juutalaisen Talmudin kirjoittajatkin myönsivät, että hänellä oli ollut yliluonnollista voimaa. He asettivat kyseenalaiseksi ainoastaan tuon voiman lähteen. Kun Jeesuksen opetuslapset tuotiin juutalaisen tuomioistuimen eteen, heiltäkään ei kysytty, olivatko he tehneet ihmeen, vaan ”millä voimalla tai kenen nimessä” se oli tehty (Apostolien teot 4:1–13).

Voimmeko siis uskoa Raamatun ihmeisiin? Edellä olevan perusteella on selvää, että nuo Raamatun kertomukset ovat todenmukaisia. Niihin voidaan luottaa muistakin syistä. Esimerkiksi kun Raamatussa kerrotaan jokin tapaus, siinä mainitaan usein aika, paikka ja mukana olleiden ihmisten nimet. Sen historiallisten yksityiskohtien täsmällisyys on hämmästyttänyt jopa niitä, jotka suhtautuvat Raamattuun kriittisesti. Sadat ennustukset ovat toteutuneet pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Lisäksi Raamatussa on paljon vertaansa vailla olevia neuvoja, joiden avulla kaikenikäiset ihmiset eri elämänalueilta ovat onnistuneet ihmissuhteissaan.

Jos sinusta tuntuu, ettet vieläkään voi oikein luottaa Raamattuun, varaa aikaa tutkiaksesi sitä tarkemmin. Mitä paremmin tunnet sen, sitä enemmän opit luottamaan siihen (Johannes 17:17). Tulet huomaamaan, että voit luottaa siihen, mitä siinä kerrotaan menneistä ihmeistä, ja silloin sinulla on hyvät perusteet luottaa siihen, mitä Raamatun mukaan tapahtuu lähitulevaisuudessa.

[Kuva s. 7]

Jeesuksen vastustajat eivät kiistäneet sitä, että Lasarus oli ollut kuolleena.